Indonesian kansallissankari
VANKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON
Mohammad ”Bung” Hatta oli Indonesian osuustoimintaliikkeen isä ja maltillinen nationalisti, joka oli julistamassa maataan itsenäiseksi Hollannin vallasta 1945.
Modernina islamilaisena intellektuellina ja maansa ensimmäisenä varapresidenttinä hän kannatti demokraattista ja suvaitsevaa yhteiskuntamallia. Siinä nimenomaan osuuskunnilla piti olla hyvin keskeinen asema, mutta voimat sen toteuttamiseen eivät vain riittäneet.
INDONESIAN OSUUSTOIMINNAN ISÄ.
Mohammad Hatta (1902 - 1980) sai maansa osuustoiminta-kongressilta 1953 kunnianimen ”Indonesian osuustoiminnan isä”. Hän on sarjassamme ensimmäinen islamilainen osuustoiminta-ajattelija ja -vaikuttaja. |
Mohammad Hatta syntyi 1902 Länsi-Sumatralla, tuolloisessa Hollannin Itä-Intiassa. Mohammad sai varttua turvallisessa ja hyvinvoivassa perheessä, jossa häntä kasvatettiin vahvassa islamin hengessä ja kannustettiin opiskeluun. Molemmista tuli hänen elämäänsä ohjaavia piirteitä.
Jo lapsena Hatta sai parhaan tarjolla olleen koulutuksen. Vuonna 1921 hän lähti opiskelemaan Hollantiin viettäen siellä lopulta yli kymmenen vuotta. Hän hankki taloustieteellisen koulutuksen liki tohtoriksi asti.
Itsenäisyysliikkeen keulakuvaksi
Jo Indonesiassa Hatta liittyi nuorten sumatralaisten nationalistiliikkeeseen. Hollannissa hänestä tuli Indonesian kansallisen liikkeen johtaja ulkomailla. Tuolloin hän tutustui myös muiden siirtomaiden itsenäisyysliikkeiden johtajiin, kuten Intian Jawaharlal Nehruun. Hollannin viranomaiset pidättivät Hattan maanpetoksesta syytettynä 1927. Hän vietti seuraavat puolitoista vuotta vankilassa.
Indonesiaan Hatta palasi 1932. Hän ryhtyi organisoimaan poliittista liikettä Hollannin siirtomaavaltaa vastaan ja yhdistämään voimia muiden kansallisen liikkeiden johtajien kanssa. Näihin kuului myös Indonesian tuleva ensimmäinen presidentti Sukarno. Hattasta tuli ns. yhteistoiminnan vastaisten nationalistien johtaja. He eivät pyrkineet kommunistien tapaan vallankumoukseen, mutta ajoivat radikaaleja muutoksia vallitsevaan järjestelmään.
Hollantilaiset vangitsivat sekä Hattan että Sukarnon 1934. Syytteenä oli jälleen maanpetos.
Seuraavat peräti kahdeksan vuotta Hatta eli vankeudessa ja maasta karkotettuna. Hän kuitenkin jatkoi ajatustensa kirjoittamista lehtiartikkeleina.
Taktinen liitto Japanin kanssa
Kun hollantilaiset antautuivat japanilaisille valloittajille 1942, Hatta ja Sukarno vapautettiin. Japanilaiset tarvitsivat kansanjohtajien apua laajojen saaristoalueiden hallinnassa.
Hatta ja Sukarno ryhtyivät hiljaiseen yhteistyöhön japanilaisten kanssa pystyäkseen näiden tuella myöhemmin itsenäistämään Indonesian. Samalla he kuitenkin olivat yhteydessä maan alla toimivaan nationalistiliikkeeseen ja jatkoivat itsenäistymisen poliittisia valmisteluja.
Kun Japani sitten antautui Yhdysvalloille elokuussa 1945, Sukarno ja Hatta allekirjoittivat Indonesian itsenäisyysjulistuksen vain kaksi päivää antautumisen jälkeen. Heistä tuli maan presidentti ja varapresidentti.
Uskonnollisesti suvaitsevainen Hatta sai islamilaiset johtajat luopumaan vaatimuksesta, että maan presidentin olisi pakko olla muslimi ja että ankara sharia-laki pitäisi saattaa voimaan koskemaan islaminuskoisia kansalaisia. Perustuslailla suojattiin myös muut uskonnot sekä kokoontumisen ja ilmaisun vapaudet.
Ystävät Nehru ja Gandhi auttoivat
Seuranneet neljä vuotta merkitsivät vielä aseellista taistelua hollantilaisia vastaan, jotka pyrkivät palauttamaan maan hallintaansa. Hattalle nuo vuodet olivat täynnä tiivistä poliittista toimintaa. Niihin kuitenkin sisältyi jälleen yksi hollantilaisten määräämä vangitsemis- ja karkotusaika.
Ennen vangitsemistaan Hatta oli matkustanut ulkomailla hankkimassa tukea maansa itsenäisyydelle. Hän kävi mm. Intiassa vanhan ystävänsä Nehrun ja Mahatma Gandhin luona. Indonesiasta Hatta oli päässyt lentoperämieheksi naamioituneena. Nehru lupasi Hattalle Intian tuen ja sen tuomisen julki kansainvälisillä foorumeilla.
Joulukuussa 1949 Hollanti joutui kansainvälisen painostuksen alla viimein tunnustamaan Indonesian suvereniteetin. Hatta johti Indonesian tasavallan delegaatiota neuvotteluissa. Hänen kansainvälinen arvostuksensa, kyvykkyytensä ja luontevuutensa toimia eurooppalaisten kanssa olivat tärkeitä neuvottelutuloksen saavuttamisessa.
Hattan käsialaa oli myös Indonesian ulkopoliittinen doktriini, ”riippumaton ja aktiivinen”. Se on edelleen maan ulkopolitiikan perusta.
”Ohjattu demokratia” ajoi pahasti ojaan...
Indonesian itsenäisyyden julistaneet Sukarno ja Hatta olivat henkilöinä täysin erilaisia. Sukarno oli kansaa manipuloiva innostava puhuja, mahtipontinen ja oikukas. Hatta taas oli vaatimaton, välitön ja syvästi uskonnollinen intellektuelli. Erot johtivat lopulta miesten välien katkeamiseen.
Kun Sukarno hylkäsi parlamentarismin ns. ”ohjatun demokratian” hyväksi, kuilusta miesten välillä kasvoi ylittämätön.
Hatta vastusti Sukarnon kasvanutta autoritaarisuutta ja tämän valtapeliä, jossa pelinappuloina olivat nationalistit, kommunistit, islamistit ja armeija. Sellainen oli Hattan mielestä maalle vahingollista. Itse hän oli kyennyt toimimaan puskurina eri ryhmien välillä.
Tuskastuneena heikkoon hallitukseen, joka lisäksi katsoi sormiensa läpi rehottavaa korruptiota, Hatta erosi varapresidentin paikalta vuoden 1956 lopussa. Vuonna 1960 Hatta kirjoitti kirjan Meidän demokratiamme. Siinä hän kritisoi Sukarnon ”ohjatun demokratian” olevan vain eräs diktatuurin muoto. Sukarno kielsi vaarallisen kirjan välittömästi.
Hattan pelot Sukarnon toiminnan seurauksista osoittautuivat kuitenkin myöhemmin oikeiksi. Maan talouskin oli tämän valta-aikana vajonnut täydelliseen kaaokseen.
... ja kenraali kaappasi vallan
Sukarnon jälkeen vuonna 1965 kenraali Suharto kaappasi vallan. Hänestä tuli maan seuraava presidentti. Seuranneessa ”siivousoperaatiossa” noin puoli miljoonaa ihmistä sai surmansa.
Hatta piti myös Suharton hallintoa korruptoituneena, tehottomana ja kelvottomana hallitsemaan missään olosuhteissa. Vallassa se kuitenkin pysyi aina vuoteen 1998 saakka.
1970-luku oli Hattalle poliittista hiljaiseloa, kunnes 1978 hän oli mukana perustamassa instituuttia, jonka tarkoitus oli tarjota foorumi Suharton hallinnon kriitikoille. Instituutti kuitenkin menetti paljon siitä voimasta, jota se olisi voinut saada, kun Mohammad Hatta kuoli jo vuonna 1980.
Kari Inkinen
Islamilainen osuustoimintamies
Mohammad Hatta oli moderni nationalisti, joka kannatti länsimaisiin vapauden ja oikeuden käsityksiin perustuvaa suvaitsevaa yhteiskuntamallia. Ajattelultaan häntä on kuvattu ”rationaaliseksi sosialistiksi”. Hän katsoi Indonesiaan parhaiten sopivaksi järjestelmäksi sekatalouden. Siinä runkona olisivat laaja valtio-omisteinen ja osuustoiminnallinen sektori - viimeksi mainittu erityisesti maaseutualueilla. Niitä täydentäisi suppeampi yksityinen sektori. Taloudelle vakaan perustan olisi luonut demokraattinen poliittinen järjestelmä.
Osuuskunnat olivat Hattalle paitsi väline taloudelliseen kehitykseen myös keino luokkaerojen poistamiseen. Ajatuksesta osuuskunnista elimellisenä osana Indonesian yhteiskuntataloutta tulikin hänen lempiprojektinsa:
”Kapitalismia vastaan ei voi hyökätä iskulausein, sitä vastaan tulee taistella organisaatiolla. Tuo organisaatio on osuuskunta.”
Hartaana muslimina Hattan yhteiskunnallisen ja taloudellisen ajattelun juuret olivat islamissa:
”Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten veljeys ovat islamin peruspilarit. Jos minulla on vain yksi leipä tätä ja huomista päivää varten, minun on annettava siitä puolet kuolevalle miehelle. Se on islamin taloudellinen perusta.”
Hän ei koskaan luopunut vakaumuksestaan, että islamilla olisi merkittävä rooli kehityksessä, joka johtaisi Indonesiassa suurempaan sosiaaliseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen.
Osuustoimintaa Hatta vei eteenpäin monipuolisesti teoin, puhein ja kirjoituksin. Hän mm. luennoi aiheesta yliopistoissa. Kansainvälisenä osuustoimintapäivänä 1951 hän piti radiossa puheen osuustoiminnasta. Hänen kirjoittamansa teos The Co-operative Movement in Indonesia ilmestyi 1957.
Maan osuustoimintaliikkeen kongressissa 1953 Hatta sai kunnianimen Indonesian osuustoiminnan isä. Tässä hän rinnastui Suomen Hannes Gebhardiin.
Sydämeltään aito desentralisti
Laajalle hajautettu valta vastasi lähinnä Hattan käsitystä toimivasta demokratiasta. Hänen unelmansa olikin federatiivisesti toimiva tasavalta.
| |
| "Kapitalismia vastaan ei voi hyökätä iskulausein, sitä vastaan tulee taistella organisaatiolla. Tuo organisaatio on osuuskunta."
|
MOHAMMAD HATTA |
|
Hatta katsoi, että mm. maantieteeltään erityislaatuiselle Indonesialle demokratia ja keskusjohtoisuus olivat yhteensovittamattomia ominaisuuksia. Ihannetilanteessa valtaa ei olisi keskitetty pääkaupunki Jakartaan, koska jokaisella alueella olisi itsenäinen vahva taloutensa:
”Mitä laajempi valtion alue on ja mitä erilaistuneempi se on elämältään eri osissaan, sitä enemmän näitä alueita koskettavat omat erityisongelmansa, joita valtionhallinto ei pysty ratkaisemaan keskitetysti.”
Mittasuhteisiinsa nämä Hattan desentralistiset näkemykset asettuvat kun muistetaan, että Indonesia on maailman suurin saaristovaltio. Se koostuu 17.500 saaresta. Niistä vain noin 6.000 on nykyään asuttuja.
Vahvemmat voimat jyräsivät
Hattan ajatuksissa hallintojärjestelmän hajauttamisessa osuuskunnilla oli hyvin keskeinen asema. Hän halusi lisätä itsehallintoa kylätasolla. Se olisi myös edellytys sille, että hänen pitkään vaalimansa ajatus kylien luotto- ja myyntiosuuskunnista voitaisiin toteuttaa.
Mutta Hatta pettyi syvästi, kun hänen pitkäaikaiset ponnistelunsa osuuskuntien juurruttamiseksi kyliin lopulta epäonnistuivat. Syinä hän piti paikallisten hallintohenkilöiden riittämätöntä koulutusta ja hallituksen taloudellisen tuen vähäisyyttä. Osuuskunnat eivät päässeet kunnolla alkuun ja vakiintumaan.
Kaikesta huolimatta Hatta piti osuuskuntia mahdollisuutena helpottaa talonpoikien taakkaa ja auttaa heitä säilyttämään maansa. Osuuskunnat olivat hänelle lupaavin käytettävissä ollut keino antaa kylille voimaa keskushallinnon vallan kasvua vastaan.
Osuuskuntien avulla voitiin taata taloudellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus maaseudulla asuvalle väestön enemmistölle. Kuten Hatta totesi: ”Osuuskunnat ovat silta kohti taloudellista demokratiaa.”
Ikuinen korruptio?
Paitsi Indonesian tasavallan perustajana ja osuustoimintaliikkeen isänä Hatta tunnetaan korruption vastaisuudestaan. Osaltaan juuri tämän vuoksi hän luopui omasta poliittisesta asemastaan.
Indonesiassa korruption kritiikki on miltei yhtä vanhaa kuin maan itsenäisyyskin. Jo vuonna 1950 Hatta varapresidenttinä julisti, että Indonesiassa oli kehittynyt korruption kulttuuri. Kirjassaan hän tilitti:
”Korruptio riehuu läpi yhteiskuntamme. Se on saastuttanut suuren osan valtionhallinnostamme... Työntekijöitä ja virkamiehiä, joiden palkat eivät enää riitä päivittäisiin tarpeisiin, riistävät yritteliäät seikkailijat, jotka haluavat rikastua nopeasti... Tämän vuoksi kaikkia sellaisia liikemiehiä, jotka haluavat säilyttää taloudellisen moraalin, jatkuvasti työnnetään syrjään. Lahjonta ja petos ovat tulleet yhä yleisemmiksi yhteiskuntamme ja maamme vahingoksi.”
Kaikki Indonesian presidentit vuorollaan ovat luvanneet tehdä korruption vastaisuudesta hallintonsa keskeisen asian. Mutta edelleen korruptio on iso ongelma. Hatta kuului 1970 komissioon, joka tutki hallinnon korruptiota. Kuvaavaa on, että raskauttavat tulokset yritettiin salata, mutta ne pääsivät vuotamaan julkisuuteen.
Korruption vastaisuus henkilöityy Indonesiassa vieläkin Hattaan. Vuodesta 2003 maassa on jaettu korruption vastaisesta toiminnasta erityistä Bung Hatta-palkintoa. Palkintokomitean jäsen perusteli 2008 palkinnon jakamista:
”Haluamme näyttää yleisölle, ettei kaikki mikä tässä maassa tapahtuu ole huonoa ja että vielä on olemassa rehellisiäkin virkamiehiä.”
Indonesian puhdas omatunto
Mohammad Hattalle on jäänyt pysyvä asema Indonesian omatuntona. Politiikan ulkopuolellakin hän säilyi kiusallisena piikkinä vallanpitäjien lihassa. Hän on yhä maan sankarihahmo ja symboli kaikelle sille, miksi hän halusi Indonesian kehittyvän: tasa-arvoiseksi ja suvaitsevaiseksi maaksi, joka antaa arvon kaikille ihmisille.
Kun Hatta kuoli 1980, häntä ei haudattu Jakartassa Sankareiden hautausmaalle. Pyyntönsä mukaisesti hän sai leposijansa yleiseltä hautausmaalta.
Hattaa ja hänen elämäntyötään on kunnioitettu monin tavoin. Hänelle myönnettiin 1972 maan korkein kunniamerkki, Indonesian tasavallan tähti. Hän sai 1986 arvonimen Julistajasankari.
Länsi-Sumatran pääkaupungissa Padangissa on toiminut vuodesta 1981 Bung Hatta -yliopisto. Hattan syntymäkaupunkiin Bukittinggiin perustettiin 2006 Bung Hatta -kirjasto. Hatta ja Sukarno ovat kuvana Indonesian suurimmassa setelissä.
Kaukomatkaajille tuttu saattaa olla Jakartan Sukarno-Hattan lentoasema. Sen sisäänkäynnin edustalla matkustajia tervehtii näiden maan perustajaisien näköispatsas.
Kari Inkinen
Kari Inkinen
|
