 |
|||
ANDERS NIELSEN, Tanskan osuustoiminnan henkinen johtaja Anders Nielsenistä kehittyi tanskalaisen osuustoiminnan tunnetuin pioneeri, monipuolinen vaikuttaja, jonka levoton sielu löysi hyvän kodin kansallisesta ja kansainvälisestä osuustoimintaliikkeestä.
Maanviljely toiveammattina Maalaistalon poikana Nielsen itsekin asetti tavoitteekseen tulla kunnon maanviljelijäksi. Hän kävi maatalouskorkeakoulun ja toimi aluksi meijerikonsulenttina ja kansanopiston opettajana. Mentyään naimisiin hän hankki Jyllannista maatilan, jota viljeli kuolemaansa asti. Käytännön maatalouden harjoittamiseen hän ei kuitenkaan paljon ennättänyt ottamaan osaa. Tarmokkaana ja lahjakkaana miehenä hänen tiensä vei oman maamiesseuran piiristä yhä laajempiin ja vastuullisempiin tehtäviin Tanskan maatalouden edistämisen parissa. Taistelu voin alkuperämerkistä Huomattavimpia saavutuksia, jonka Anders Nielsen yhdessä muiden maatalouden "esitaistelijoiden" kanssa sai aikaan, oli tanskalaisen voin varustaminen "Lurmerkillä". Se takasi ostajille, että voiastiassa todella oli laadukasta tanskalaista voita. Tanskalainen voi oli tuolloin huomattavasti parempaa kuin monien muiden voita vievien maiden tuotteet. Tällöin siitä myös saatiin parempi hinta. Mutta keinottelijat olivat tätä tanskalaisen voin mainetta käyttäneet hyväkseen ja tuoneet muualta markkinoille huonompilaatuista voita myyden sen kuitenkin tanskalaisena. Tästä tanskalaisen tuotteen maine kärsi ja hinta aleni. Nielsen etunenässä tanskalaiset meijerit lopulta perustivat voimerkkiyhdistyksen, jonka puheenjohtajaksi Nielsen valittiin. Sittemmin voin laatumerkin käyttö tuli Tanskassa pakolliseksi ja myös valtion valvomaksi. Tällä toimella tanskalaisen vientivoin hinta saatiinkin huomattavasti nousemaan. Tanskan esimerkkiä seurasivat myöhemmin myös Ruotsi, Irlanti ja Suomi, joka sai oman voilaatumerkkinsä vuonna 1913. Markkinat toimimaan terveesti Suoraan maanviljelyksen hyväksi tekemästään arvokkaasta työstä huolimatta suurimmat ansionsa Anders Nielsen saavutti nimenomaan osuustoiminnassa. Hän oli kehittämässä monille eri aloille osuuskuntia turvaamaan markkinoiden tervehdyttäminen siellä, missä pahimmat epäkohdat kulloinkin havaittiin. Ensimmäinen koitos laajamittaiseen osuustoimintatyöhön Nielsenille tuli, kun hän ryhtyi toimiin Jyllannin osuustoiminnallisen väkirehukeskusliikkeen perustamiseksi. Sen perustamisella vuonna 1898 saatiin estettyä Jyllannin yksityisten vilja- ja rehutukkukauppiaiden muodostaman kartellin syntyminen.
Lisäksi Nielsen oli perustamassa Tanskan meijerien osto-osuuskuntaa ja konetehdasta, Tanskan meijeriyhdistysten keskusliittoa ja Tanskan osuuspankkia. Lisäksi hän toimi maan osuustoiminnallisen keskusjärjestön Andelsudvalgetin puheenjohtajana. Kesällä 2005 lakkautetussa Tanskan Osuustoimintalehdessä, Andelsbladetissa, Nielsen työskenteli päätoimittajana kuuluen myös lehden perustajiin. Levoton sielu löysi viimein kodin Osuustoiminta-aate valtasi Nielsenin vasta kolmenkymmenen ikävuoden nurkilla. Hän oli niitä "ahdistettuja sieluja", jotka riittävän hyvä aate voi täyttää kokonaan ja joille ei sitten enää sen jälkeen maailmassa ole olemassa mitään muuta. Nielsenillä oli lisäksi ominaisuus, jota ilman mikään aate ei kehkeydy suuriksi teoiksi: hänellä oli murtumaton tahto. Vastoinkäymiset saivat hänet vain työskentelemään entistä lujemmin. Aatteen liekki silloin oikein roihahti paloonsa. Ei tuntunut olevan mitään estettä, mitä Nielsen ei olisi voinut murtaa ollessaan täysissä voimissaan. Nielsenin tahdolle antoi lisäpontta myös toinen ominaisuus: mainio puhetaito. Nuoruudessaan hän oli ollut opettajana ja siten jo aikaisin tottunut puhumaan kuulijoidensa edessä. Kun tämä taito yhdistyi hänen muihin ominaisuuksiinsa, syntyi suuri agitaattori, jota aina kuunneltiin. Hän oli kuitenkin enemmän kuin agitaattori. Hän oli samalla organisoija, joka sai ihmiset toimimaan yhdessä. Tämä kaikki muodosti edellytykset sille, että se toimintojen ja osuustoimintayritysten joukko, jota hän oli luomassa, kasvoi lopulta hämmästyttävän suureksi. Nielsen - toisinaan vastoin tahtoaankin - myös valittiin usein niiden yritysten ja järjestöjen johtoon, joiden syntyyn hän oli voimakkaasti myötävaikuttanut. Vihamiehiäkin tietysti kertyi... Voimakastahtoisten persoonien kohtalona usein on tietty ristiriitaisuus: he eivät voi - eivätkä edes halua - miellyttää kaikkia. Tarmokkaat toimet jonkin asian ajamiseksi merkitsevät useinkin väistämättä toimimista joidenkin etuja tai toiveita vastaan. Anders Nielsenkin hankki toiminnallaan viljelijöiden ja osuustoiminnan hyväksi itselleen monta ystävää ja ihailijaa, mutta myös verivihollisia. Eräs näistä vihamiehistä kuvasi Nielseniä seuraavasti: "Anders Nielsen ei kuulu ystäviini; siitä huolimatta kumarran syvään ja paljastan pääni kunnioituksesta hänen pystyväisyyttään ja erinomaisia lahjojaan sekä kykyään kohtaan, jotka ovat eittämättömän suuret. Mutta hän on häikäilemätön ja kohtelee sen mukaisesti niitä, jotka joutuvat vastustamaan häntä ja hänen suunnitelmiensa toteuttamista. Jos on jokin asia, jonka hän tahtoo toteutumaan, on se vietävä perille ja kaikki esteet sen tieltä on raivattava pois, ja tällä hän loukkaa monia ihmisiä." Itse Nielsen on todennut itsestään seuraavaa: "Tiedän varsin hyvin, että on ihmisiä, jotka pitävät työni ja tekojeni vaikuttimena kunnian ja palkan tavoittelua, mutta kuinka uskaltaa joku väittää tietävänsä ja tuntevansa toisen ihmisen sisimmät, salaisimmat ajatukset. Erehdytään, kun luullaan, että samat ajatukset, jotka ovat vallalla omassa sydämessä, vallitsevat toistenkin sydämiä, niin, kukapa edes tuntee kunnolla omaakaan sydäntään! Tiedämmekö itsekään, mikä todella on tekojemme vaikuttimena? En ainakaan uskalla sitä itsestäni sanoa, tiedän vain, se on voima, jota en voi vastustaa." Pankin konkurssi tahrasi mainetta Anders Nielsen oli saattamassa alkuun ja johtamassa myös Tanskan osuustoimintapankkia, joka perustettiin vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan ajan taloudellinen kehitys merkitsi vasta perustetulle pankille äkillistä ja erittäin voimakasta kasvua, jonka päättyminen saattoi pankin niin syviin vaikeuksiin, että se meni konkurssiin vuonna 1925. Toiminta pankin hallintoneuvoston puheenjohtajana aiheutti sen, että yleinen mielipide, joka aikaisemmin oli nostanut Nielsenin ehkäpä liiankin korkealle ylös, syöksi nyt hänet kenties liiankin syvälle alas. Mutta joka ei tee mitään, ei tunnetusti tee virheitäkään. Paljon tekevän tielle yleensä joku virhekin sattuu. Osuuspankkitoiminta ei kuitenkaan hävinnyt Tanskasta. Jo samana vuonna perustivat asianharrastajat pankin nimeltä Dansk Andels- og Folkebank, joka vuonna 1933 muutti nimensä muotoon Andelsbanken. Nielsenin kuoltua vuonna 1928 lausui eräs hänen muistosanojensa kirjoittaja Andelsbladetissa: "Minä lopetan sanomalla, että harvoin on tässä maassa haudattu miestä, jonka jälkeen jää itämään niin paljon tervettä ja elinvoimaista kuin Anders Nielsenin jälkeen. Eikä miehen paikkaa aikakirjoissa määrääkään se, missä hän on epäonnistunut, vaan se, mikä on jäänyt versomaan ja missä on voimaa itämään kauas tuleviin sukupolviin. (...) Jo nyt on Tanskan osuustoimintaväki tuhansittain - ja lisää tulee yhä sitä mukaa kun vuodet kuluvat - yhtä mieltä sanoessaan: sen miehen muisto olkoon rauhoitettu ja kunnioitettu keskuudessamme."
|
|||
| Sivun alkuun | Lisäpalveluun |
|
|||
