Sir Horace Plunkett (1854-1932) oli rikkaan irlantilaisen aatelismiehen poika, jolle jo nuorena syntyi vakaumus siitä, että etuoikeutetussa asemassa olevien tuli toimia vähäosaisempien ihmisten hyväksi.

HENKINEN SUKULAISSIELU. Sir Horace Plunkett, Irlannin Hannes Gebhard. Suomalainen osuustoiminta saattoi ottaa oppia sopivasti kymmenen vuotta aiemmin syntyneestä Irlannin osuustoimintaliikkeestä.

Horace Plunkettin ylevänä pyrkimyksenään oli osuustoiminnan avulla kohottaa vihreän kotimaansa pääelinkeino maanviljelys syvästä alennustilastaan. Plunkettin tarmo kantoi loistavaa hedelmää, ja Irlannin esimerkkiä seuraten viljelijäin osuustoiminta levisi laajalle anglosaksisiin maihin. Se heijastui suoraan myös suomalaisen osuustoimintaliikkeen syntyyn.

Aateluus
velvoitti

Koulunsa Horace Plunkett kävi maineikkaassa Etonissa, monien Englannin johtomiesten opinahjossa. Yliopisto-opintonsa hän suoritti yhtä kuuluisassa Oxfordin yliopistossa. Opintojensa aikana Plunkett opettajiensa, mm. tunnetun filosofin ja taloustieteilijän John Stuart Millin, innoittamana kiinnitti huomionsa osuustoimintaan, josta tuolloin jo kukoistanut osuuskauppaliike oli toimiva esikuva. Hän perustikin vuonna 1878 osuuskaupan omalle kotiseudulleen.
Tämä hänen ensimmäinen yrityksensä osuustoiminta-alalla ei kuitenkaan menestynyt. Väki vierasti yläluokkaisen perustamaa osuuskuntaa ja epäili tämän todellista osuustoimintamieltä. Itsehän Plunkett ei tarvinnut osuustoiminnan apua. Hän oli tavallista varakkaampi mies, jonka suku omisti maatiloja ja kivihiilikaivoksia ja oli osakkaana laivayhtiöissä.
Halutessaan Plunkett olisi hyvin voinut kokonaan omistautua mieliharrastuksilleen golfille, shakinpeluulle ja matkustamiselle. Plunkettin shakkitaidoista väitettiin, että hän pystyi pelaamaan yhtä aikaa neljän vastustajan kanssa lautaan katsomatta ja samalla lukemaan pääsisällön päivän sanomalehdestä.
Horace Plunkett ei kuitenkaan luopunut osuustoiminta-ajatuksistaan. Hän oli nähnyt Irlannin maanviljelijöiden todella tukalan aseman ja oli vakuuttunut, että osuustoiminnallinen järjestäytyminen oli selvästi paras tie tuon aseman parantamiseen.
Terveyssyistä Horace Plunkett oleskeli kymmenen vuotta kuivemmassa ilmastossa Yhdysvalloissa, missä hänellä oli karjatila Wyomingissa. Siellä hän perehtyi monipuolisesti maatalouteen ja tuli entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että Irlannin maanviljelijät tarvitsivat osuustoiminnan apua, sekä tuotannossa että markkinoinnissa.
Yhdysvalloissa Plunkett näki, minkälaisen halvan ruoan kilpailun Irlannin ja koko Euroopan maatalous oli kohtaamassa Atlantin takaa.

Ristiretkelle osuus-
toiminnan puolesta

Palattuaan Irlantiin vuonna 1889 Horace Plunkett lujan vakaumuksensa kannustamana aloitti osuustoiminnallisen ristiretkensä ja selvitti kotisaarensa maanviljelijöille osuustoiminnan välttämättömyyttä vaikeuksien voittamisessa. Julistuksensa hän tiivisti kolmeen kohtaan:
* Better Farming (parempi maanviljelys)
* Better Business (parempi menekki)
* Better Living (parempi elintaso)

Kun Plunkettin johtama osuustoiminnallinen ristiretki Irlannissa alkoi, saattoi hän havaita törmäävänsä erilaisiin muureihin. Maanviljelijät suhtautuivat epäilevästi varakkaaseen maatilanomistajaan. Yhtä vähän he luottivat alussa myös toinen toisiinsa, joten valistusta tarvittiin paljon.
Osuustoiminnan julistajalla oli myös vastassaan vaikutusvaltaisia kauppiaita ja viileä lehdistö. Lisäksi Plunkett oli protestantti katolisen kirkon hallitsemassa maassa.
Alkuaikoina Plunkett saikin jatkuvasti yrittää murtaa vastustavia asenteita ja ennakkoluuloja. Mutta kun hänen onnistui voittaa puolelleen katolista papistoa, kärjessä Thomas Finlay, Isä Tom, alkoi väestökin vähitellen uskoa sille esitettyyn uuteen asiaan.

”Halutessaan Horace Plunkett olisi hyvin voinut kokonaan omistautua mieliharrastuksilleen golfille, shakinpeluulle ja matkustamiselle. Itse hän ei osuustoimintaa tarvinnut.” ”Hän tähdensi aina, ettei liike, jota hän yritti luoda, saanut olla puoluepoliittinen. Sen piti yhdistää irlantilaiset kaikista puolueista työhön yhteiseksi hyväksi.”

Irlantilaisten itsepäisen luonteen ja riitaisuuden vuoksi kesti kauan, ennen kuin Plunkettin onnistui perustaa ensimmäinen maanviljelijäin osuuskunta, osuusmeijeri. Kuvaavaa on, että tämän osuuskunnan perustaminen vaati peräti 50 kokouksen pitämisen.
Kun alkuesteet oli voitettu, alkoi meijereiden lukukin kasvaa. Irlannin eteläosiin syntyi kukoistava osuustoiminnallinen vointuotanto. Vuonna 1897 alueella toimi jo yli sata osuusmeijeriä. Plunkettin alulle saamista osuusmeijereistä kehittyi nyky-Irlannin suurimpia yrityksiä, joista jotkin kasvoivat monikansallisiksi elintarvikejäteiksi.
Plunkettin periaatteille pohjautuvia osuuskuntia nousi vilkkaassa tahdissa paitsi Brittein saarille myös koko Brittiläisen kansainyhteisön piiriin. Viljelijöiden osuustoiminnassa Plunkettin vaikutus onkin ollut yhtä hedelmällistä ja laajalle levinnyttä kuin Saksan maatalousosuustoiminnan isän F. W. Raiffeisenin.

Esimerkkinä
myös Suomelle

Vuonna 1894 perustettiin Plunkettin aloitteesta The Irish Agricultural Organisation Society (IAOS), joka uudella nimellä Irish Co-operative Organisation Society (ICOS) toimii edelleen osuustoiminnan keskusjärjestönä. Osuusmeijereiden ohella Plunkettin johtama IAOS toimi maanviljelystarvikkeiden osto-osuuskuntien ja osuuskassojen hyväksi. Järjestö oli esikuvana lokakuussa 1899 perustetulle Pellervo-Seuralle Suomessa.
Suomen osuustoiminnan syntyvuonna Irlannissa oli ennätetty perustaa jo satoja tuottajien osuuskuntia. Kyseisenä vuonna julkaisemassaan teoksessa "Maanviljelijäin yhteistoiminnasta ulkomailla" Hannes Gebhard esitti suomalaisille yhtenä noudatettavana esimerkkinä Irlannin maanviljelijöiden osuustoimintaa. Gebhard kirjoitti mm:
"Paljon enemmän kuin Englannissa on osuuskunta-aate päässyt köyhän Irlannin alhaisella taloudellisella kannalla olevan maalaisväestön keskuudessa leviämään ja siunausta tuottamaan, siinäkin jälleen osoittaen, miten se on vähäväkisten voima. Eräs parlamentin jäsen, suurtilallinen Horace Plunkett nosti eräässä tuttavapiirissä v. 1889 ehdotuksen, että Irlannin maalaisväestö olisi kohotettava yhteistoiminnan kautta. Hän pani toimeen agitatsioonin ja on johtanut sitä tarmolla, niin että yhteistoiminta jo on hyvällä alulla."

Omapäinen
vaikuttaja

Vaikka suurimman tarmonsa Plunkett kohdisti Irlannin maatalousosuustoiminnan kehittämiselle, hän osallistui myös valtiolliseen toimintaan. Englannin parlamentissa - Irlannilla ei vielä tuolloin ollut omaa parlamenttia - hän oli vanhoillisen puolueen edustajana 1893-1903. Mutta tässäkin tehtävässä Plunkett toimi itsenäisesti eikä suinkaan puolueen määräämien suuntaviivojen mukaan. Osuustoiminnan edistäminen ja sosiaaliset uudistukset olivat hänen tavoitteinaan.
Plunkett tähdensi aina, ettei liike, jota hän yritti luoda, saanut olla puoluepoliittinen. Sen piti yhdistää irlantilaiset kaikista puolueista työhön yhteiseksi hyväksi.
Kerrankin parlamentin alahuoneessa kummasteltiin pääministeri Sir Campbell-Bannermannilta, mihin puolueeseen Plunkett oikeastaan kuului. Hieman mietittyään pääministeri vastasi: "Hän kuuluu ryhmään Horace Plunkett." Plunkettin toimintaa ilmentää myös kuvaus: "Hän repi rikki puolueiden välistä Kiinan muuria, ja mandariinit toiselta puolen ja villit heimopäälliköt toiselta puolen tekivät useita käskeviä muistutuksia."
Kun Irlanti sai oman parlamenttinsa 1917, toimi Plunkett sen puhemiehenä. Ja kun Irlannin vapaavaltio 1922 julistettiin, kutsuttiin hänet sen senaattiin. Plunkett oli ollut Irlannin edustajana niissä sitkeissä neuvotteluissa, jotka johtivat vapaavaltion syntymiseen. Irlannin sisällissodassa vuonna 1923 poliittiset vastustajat polttivat Plunkettin talon, ja lähes koko hänen omaisuutensa tuhoutui.
Loppuelämänsä Plunkett asuikin sitten Englannissa. Mukanaan hän vei perustamansa nimeään kantavan säätiön sekä samoin perustamansa maatalousosuustoimintaa käsittelevän lähdekirjaston. Molemmat niistä toimivat edelleen. "Irlannin Pellervo-Seuran" IAOS:n presidenttinä hän toimi miltei kuolemaansa saakka.

Kävelevä
paradoksi

Horace Plunkett oli erikoislaatuinen hahmo ja täynnä henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka ainakin näennäisesti olivat ristiriidassa keskenään. Hän oli varakas liikemies ja idealisti. Hänellä oli voimakkaat perhetunteet, mutta hän ei koskaan avioitunut. Hän vaati alaisiltaan paljon, mutta innosti monet elinikäiseen sitoutumiseen.
Plunkett oli mitä charmikkain ja hienostunein aristokraatti, mutta viljeli puheessaan Wyomingin karjatilojen cowboy-kieltä. Hän oli suurenmoinen suhdetoimintamies, mutta yleisön edessä surkea puhuja, joka rönsyili, sammalsi ja änkytti. Tämä väsymättömällä tarmolla ja taipumattomuudella työskennellyt mies tuskin myöskään näki elämänsä aikana täysin tervettä päivää.
IAOS:n pitkäaikainen sihteeri R. A. Anderson kuvasi Horace Plunkettia:
"Tämä yhteiskunnallinen reformaattori hallitsi omassa pienessä valtakunnassaan, ajoi asioita, jotka hänen oma luokkansa oli julistanut pannaan, ja hän ystävystyi oman luokkansa entisten vihollisten kanssa. Häntä ympäröi pieni, mutta uskollinen työntekijäin joukko, joka täytti hänen käskynsä Graalin ritarien uskollisuudella. Hän kieltäytyi luokkansa huveista ja nautinnoista ja orjan tavoin ponnisteli ajamansa suuren asian hyväksi. Joka hetki hänen sydämensä oli mukana ja hänen ajatuksensa oli omistettu perustamalleen liikkeelle."

Kari Inkinen

Lisätietoa netissä:
www.plunkett.co.uk
www.icos.ie
www.iaws.ie

| Sivun alkuun | Lisäpalveluun |