Kuolemaantuomittu loi kansainvälisen menestystarinan Osuustoiminnan tunnetuimpia menestystarinoita on Espanjan Baskimaalla syntynyt Mondragón Corporación Cooperativa (MCC), joka kehittyi vaatimattomasta alusta kansainväliseksi yritysryhmäksi. Toiminnan alkuunpanija ja taustavoima oli katolinen pappi José María Arizmendiarrieta (1915-1976).
Baskimaalla syntynyt Arizmendiarrieta, jonka nimi usein lyhennetään muotoon Arizmendi, aloitti jo 18-vuotiaana opintiensä papiksi. Espanjan sisällissodan sytyttyä hän monien baskien tavoin kannatti tasavaltalaisia. Menetettyään lapsena toisen silmänsä hänen panoksensa tasavaltalaisten asialle oli toimittaa baskinkielistä sanomalehteä. Kun Francon joukot vuonna 1937 valloittivat Baskimaan, Arizmendi pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Tarinan mukaan hän vältti teloitusryhmän vain jonkin hallintoteknisen virheen vuoksi. Vapauduttuaan vankeudesta Arizmendi jatkoi opintojaan ja vihittiin papiksi. Papiksi Mondragóniin Arizmendi määrättiin papiksi kotipaikkansa lähistölle metalliteollisuuskaupunki Mondragónin seurakuntaan sillä evästyksellä, että hän pysyy poissa politiikasta ja keskittyy kirkollisiin velvollisuuksiinsa. Hän saapui vuonna 1941 kaupunkiin, joka kärsi sisällissodan jälkiseurauksista ja ankarasta työttömyydestä. Tasavaltalaisia kannattaneet ja separatistisia pyrkimyksiä ajaneet baskit kamppailivat taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti Francon sortopolitiikan alla. Sisällissodan aikana Francon joukot olivat teloittaneet myös neljätoista baskipappia, mukaan lukien Mondragónin papin. Arizmendin alku ei ollut helppo. Hän ei ollut mikään karismaattinen hahmo eikä tehnyt vaikutusta uusiin seurakuntalaisiinsa. Yksisilmäinen pappi julisti sanaa varsin kehnosti. - Hän puhui monotonisesti vaikeaselkoisella ja toistuvalla fraseologialla, jota oli vaikea ymmärtää, muisteli eräs sanankuulija. Seurakuntalaiset pyysivätkin piispaa jo lähettämään tilalle toisen miehen, mutta esitys ei toteutunut. Matalalla profiililla kohti osuustoimintaa Tietoisena salaisen poliisin tarkkailusta Arizmendin toiminta oli aluksi varsin perinteistä ja hillittyä: hän organisoi sosiaalista toimintaa ja perusti urheiluseuran. Viimeksi mainitun menestys rohkaisi häntä kauemmas kantaviin ajatuksiin. Arizmendi ymmärsi, että taloudellinen kehitys - työpaikat - oli avain kaupungin ongelmien ratkaisemiseen. Kehitys ei olisi mahdollista ilman koulutuksen tukea. Osuuskunnat tuntuivat olevan paras tapa taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi. Osuuskunnilla ja muilla oma-apuorganisaatioilla oli pitkät perinteet Baskimaalla, mutta perinne oli katkennut sisällissodan jälkeen.
- Mikään ei erottele ihmisiä toisistaan niin paljon kuin suhtautuminen omiin elinolosuhteisiin. He, jotka haluavat tehdä historiaa ja itse muuttaa asioiden kulkua ovat etulyöntiasemassa niihin nähden, jotka päättävät passiivisesti odottaa muutoksen tuloksia, hän sanoi kerran. Mutta toiminnan piti olla käytännöllistä, kiinni ihmisten arjessa. Kuten Arizmendi totesi: - Ajatukset erottavat meitä, mutta tarpeet yhdistävät. Koulutuksella hyvään alkuun Vuonna 1943 Isä Arizmendi perusti paikallisen väestön lahjoitusten turvin teknillisen oppilaitoksen, joka oli avoin kaikille alueen nuorille. Koululla oli keskeinen merkitys paikallisen osuustoiminnan kehitykselle. Vuonna 1956 Arizmendi ja viisi koulusta valmistunutta oppilasta perustivat ensimmäisen osuuskunnan, Ulgorin, joka valmisti aluksi lämmittimiä ja liesiä. Vuosien mittaan perustettiin runsaasti lisää osuuskuntia eri toimialoille. 1990-luvun alussa muodostettiin Mondragón Corporación Cooperativa (MCC), yritysryhmä, johon kuuluu nykyään noin 250 osuuskuntaa ja tytäryritystä yli 20 maassa. MCC on Baskimaan suurin ja Espanjan seitsemänneksi suurin yritys. Arkijärjen riemuvoitto Isä Arizmendi ammensi toimintafilosofiaansa paljon katolisesta sosiaalisesta opista, mutta hänen ajatuksensa perustuivat arkijärkeen. Hän oli hyvin käytännöllinen henkilö, realisti, jolla oli visio. Hänen filosofiansa oli yksinkertainen kulmakivinään demokratia, omiin kykyihin uskominen sekä itseluottamukseen kannustaminen. Hän näki, että osuuskunnat voivat olla tehokkaita liikeyrityksiä ja samalla omien paikallisyhteisöjensä kehittäjiä. Arizmendi kuvasi myöhemmin itseään kertoen, ettei koskaan toiminut ”uskonoppien ehdottomuuden orjuuttavan vaikutuksen alaisena”, vaan pikemminkin hänellä oli ”realistinen jyrkästi eroava oppi”. Vaikka Arizmendi ei suoraan ottanut osaa osuuskuntien johtamiseen, hän oli henkisesti ohjaavana voimana kaiken takana. Kaikki kukat kukkikoot Isä Arizmendi uskoi, että on olemassa monia lähestymistapoja yritystoimintaan ja markkinoihin. Kapitalismi ja sosialismi ovat vain kaksi esimerkkiä. Itse hän ei ollut yksioikoinen kapitalismin vastustaja, mutta se mistä hän ei pitänyt ja mitä hän pelkäsi oli, että kapitalismin ylivalta hävittäisi muut taloudellisen toiminnan muodot. Hänelle demokratia merkitsi taloudellisen organisoitumismuodon valitsemisen vapautta ja sitä, että näihin valintoihin tulisi sisältyä myös osuustoiminta. ”Osuustoiminnan rakentaminen ei merkitse päinvastaisen tekemistä kapitalismille, Arizmendi kirjoitti, ”ikään kuin kapitalismilla ei olisi lainkaan hyödyllisiä piirteitä, kun tosiasiassa se on ollut hyvin mielenkiintoinen kokeilu organisoinnissa ja taloudellisessa toiminnassa, eikä sen tehokkuutta voi epäillä. Osuustoiminnan täytyy ylittää kapitalismi, ja tähän tarkoitukseen sen täytyy mukauttaa menetelmänsä ja dynamiikkansa.” ”Nykyisyys, kuinka loistavana se näyttäytyykin, kantaa kuitenkin sisällään romahduksen siemenet, jos se tulee erotetuksi tulevaisuudesta”, Arizmendi on myös todennut. Kari Inkinen Lisätietoa: www.mcc.es |
|||
| Sivun alkuun | Lisäpalveluun |
|