![toukokuu.gif (1397 bytes)](toukokuu.gif)
![](../images/musta.gif)
Värien ja tuoksujen sinfoniaa
Aiotko istuttaa pihallesi ruusuja? Tai ehkä vanha ruusuryhmäsi kaipaa
paikkaistutuksia tai kokonaan uusimista. Kukkien kuningatar vaatii hieman hemmottelua ja
hellää huolenpitoa.
Ruusujen viljely ja uusien, yhä kauniimpien kukkien jalostaminen on kiehtonut ihmisiä
jo vuosisatoja. Ja vaikka ruusut eivät ole näillä pohjoisilla leveysasteillamme ihan
helpoimpia kasvatettavia, on moni sitä mieltä, että ruusuja ei voita mikään.
Jotta pihapuutarhuri pääsee nauttimaan kauniista ja näyttävästä
kukkaloistosta, on ruusuille valittava pihan lämpimin ja aurinkoisin paikka. Kasvualustan
tulee olla kunnossa, monet vaanivat taudit ja tuholaiset on koetettava pitää loitolla ja
syksyllä on huolehdittava vielä talvisuojauksesta. Kaiken vaivannäön palkaksi kasvit
kehittävät nuppuja toinen toisensa perään ja avaavat upeat kukkansa vaalijansa
suureksi ihastukseksi.
Erilaisia ryhmäruusuja
Ryhmäruusuiksi kutsutaan matalia, usein myöhään syksyyn saakka kukkivia lajeja, joiden
jalo-osa on vartettu perusrunkoon. Näihin kuuluvat suurikukalliset jaloruusut,
tertturuusut ja maanpeiteruusut. Myös runkoruusut ja monet köynnösruusut ovat
vartettuja ja ne ovat yhtä vaateliaita kuin muutkin jaloruusut. Eri lajikkeita on
valtavasti, niin vanhoja, tuttuja kuin uusia, taudin- ja talvenkestäviä.
Suurikukallisten ryhmäruusujen yksittäin versojen latvoihin ilmestyvät isot
kukat ovat myös erinomaisia maljakkokukkia. Niillä on yleensä tanakat, melko korkeat,
suorat varret ja kiiltävät, kauniit lehdet. Suurikukallisia lajikkeita ovat muun muassa
tutut vaaleanpunakukkainen Queen Elizabeth, keltakukkainen Peace sekä tummanpunakukkaiset
Ingrid Bergman ja Hanne.
Tertturuusuihin kuuluu joukko eri tyyppisiä lajikkeita, joiden kukat ovat
terttumaisissa kukinnoissa. Kukat ovat keskikokoisia ja lehdet kiiltävän
tummanvihreitä. Tertturuusujen talvenkestävyys on yleensä jonkin verran parempi kuin
isokukallisten lajien. Tertturuusuihin kuuluvat muun muassa suosittu punakukkainen
Europeana, keltakukkainen Allgold, valkoinen Schneewittchen, oranssinpunainen Montana ja
vaaleanpunainen Tom Tom.
Maanpeiteruusut ovat nimensä mukaisesti matalakasvuisia, rento- ja
tiheäversoisia. Ne sopivat istutettaviksi rinteisiin ja luiskiin, joissa ei kävellä.
Suositut pienikukkaiset ja -lehtiset maanpeiteruusut ovat yleensä talvenkestäviä,
sillä niiden matala kasvusto jää usein lumipeitteen alle. Mirato ja Satina ovat
runsaskukkaisia vaaleanpunaisia lajikkeita. Vaaleanpunakukkainen Sommerwind on yksi
parhaimmista maanpeiteruusuista. Rote Max on tummanpunakukkainen.
Kasvupaikan valinta
ja maan kunnostus
Kaikki ryhmäruusut tarvitsevat runsaasti valoa ja lämpöä menestyäkseen. Puutarhassa
niille varataankin paras paikka, joka saa olla aurinkoinen, mutta keskipäivän paahdetta
olisi hyvä lieventää hiukan varjostavilla kasveilla. Tuulelle alttiita ja vähälumisia
talojen kulmauksia sekä räystään aluksien kuivia kasvupaikkoja kannattaa välttää.
Parhaiten ruusut menestyvät kuohkeassa, ravinteikkaassa ja hyvin ojitetussa
maassa, joka kuitenkin pidättää runsaasti kosteutta. Sellainen on esimerkiksi turpeella
parannettu, hieman savipitoinen ja kalkittu kasvualusta. Multakerroksessa, jonka paksuus
on noin 50 senttiä, ruusut viihtyvät hyvin. Salaojitukseksi tiiviillä kasvupaikalla
saattaa riittää 20 sentin kerros kivimurskaa tai karkeaa soraa multakerroksen alla.
Ruusuryhmää uusittaessa kannattaa kasvualusta vaihtaa kokonaan.
Taimet kannattaa
valita huolellisesti
Jaloruusujen taimet tuodaan meille Keski-Euroopan maista suurilta tuottajilta.
Taimimyymälöissä ruusut myydään joko paljasjuurisina, esipakattuina tai astiataimina.
Kevätistutuksiin käytetään paljasjuurisia tai esipakattuja taimia, joiden silmut ovat
lepotilassa.
Myymälöissä paljasjuurisia taimia ei saa säilyttää lämpimässä tilassa
niin pitkään, että versot lähtevät kasvamaan. Pitkällä kasvussa olevia
paljasjuurisia taimia ei saisi olla myynnissä. Astiataimi, joka on jo juurtunut
kasvualustaan, saa olla myytäessä täydessä lehdessä ja niitä voidaan istuttaa myös
kesällä.
Esipakattu taimi ei ole astiataimi, vaan sen juuret on suojattu turpeella ja
yleensä muovipussilla myynnin ajaksi. Esipakattuja taimia kohdellaan kuten paljasjuurisia
taimia. Viime vuosina on myyntiin tullut istutuskuntoon valmisteltuja taimia, joiden
juuret ja usein myös versot on leikattu jo valmiiksi. Juuret on suojattu turpeella ja
maatuvalla ruukulla, joka voidaan jättää istutettaessa maahan.
Hyvän taimen tuntee terveistä silmuista, jotka ovat joko punertavia tai
vihreitä, ja hyvin haaroittuneesta, elinvoimaisesta juuristosta. Usein versojen ja
silmujen päällä näkee vahaa, jolla taimet on käsitelty haihtumisen vähentämiseksi.
Vaha tippuu itsekseen, eikä sitä tarvitse poistaa erikseen. Ruusun taimet myydään joko
yksittäin tai muutaman taimen nipuissa.
Istutus ja leikkaus
Paljasjuurisia ja esipakattuja taimia voi istuttaa keväällä heti kun maa on saatu
kunnostettua istutusta varten. Ennen istutusta paljasjuuriset taimet upotetaan kokonaan
veteen muutamaksi tunniksi. Astiataimet kastellaan hyvin, minkä jälkeen muoviruukku tai
-pussi poistetaan. Taimet istutetaan maahan niin syvälle, että jalostuskohta joutuu
1020 senttiä maan alle. Jalostuskohta erottuu muhkurana juurten ja varren
välissä. Se onkin ruusun arin osa ja siksi sen on oltava riittävän syvällä maassa.
Melkein aina multakerros painuu ajan myötä niin, että jalostuskohta tulee pintaan.
Multaa onkin muistettava lisätä silloin tällöin. Istutuksen jälkeen taimet kastellaan
hyvin, vähintään 10 litraa vettä yhdelle taimelle. Ruusut istutetaan lajikkeesta
riippuen 3050 sentin välein.
Keväällä istutettavat ruusut leikataan aina istutuksen yhteydessä. Kasvussa
olevia astiataimia ei enää leikata, sillä versot on jo leikattu ennen kasvuun
lähtöä. Istutusleikkauksessa taimeen jätetään 35 vahvinta versoa ja kuhunkin
versoon 35 silmua. Verso katkaistaan oksasaksilla noin sentin päästä viimeisen
jätettävän silmun yläpuolelta. Ohuet, heikot versot poistetaan kokonaan, sillä ne
eivät jaksa kasvattaa kukkia. Kovin laajaa juuristoa voi lyhentää ennen kuin se
asetellaan istutuskuoppaan.
Ryhmäruusujen kesähoito
Istutuksen jälkeen huolehditaan taimien riittävästä kosteudesta. Liian kuivassa
kasvualustassa taimet juurtuvat huonosti. Lisäksi taudit ja tuholaiset iskeytyvät
helposti kuivuutta kärsiviin kasveihin. Kirvat ovat lähes aina ruusujen riesana. Onneksi
niitä on helppo torjua ihan myrkyttömillä keinoillakin. Nuppuja ja lehtiä pilaava
ruusuhärmä kiusaa usein kasvustoja loppukesällä. Kuivuus ja muu huono hoito altistavat
kasveja härmäsaastunnalle ja muille kasvitaudeille. Elinvoimaiset ja hyvin hoidetut
kasvit selviävät parhaiten kasvintuhoojien hyökkäyksistä.
Voimakaskasvuiset ryhmäruusut tarvitsevat melko runsasta lannoitusta, mutta
liian rehevä kasvu johtaa valitettavasti huonoon talvenkestävyyteen. Ruusujen
talvenkestävyyttä voidaankin parantaa oikealla lannoituksella. Keväällä käytetään
typpipitoisia lannoitteita. Juhannuksen jälkeen typpeä annetaan jo vähemmän ja
heinä-elokuun vaihteessa lannoitetaan vähätyppisellä syyslannoitteella.
Kasvukaudella kukkineet versot leikataan kolmen kunnollisen lehden yläpuolelta,
jotta kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Rotevakasvuiset, hailakan vihreät ja
piikkiset villiversot, jotka kasvavat perusrungosta, poistetaan mahdollisimman syvältä.
Talvisuojaus tarpeen
Koska ryhmäruusut ovat talvenarkoja, ne on lähes poikkeuksetta suojattava talveksi, jos
niiden halutaan kasvavan monivuotisina. Syksyllä ruusukasvusto tasataan noin 25 sentin
korkuiseksi ja tyville levitetään noin 10 sentin kerros kuivaa turvetta, esimerkiksi
öljyntorjuntaturvetta tai pelkkää hiekka-multaseosta. Päälle levitetään muovi, joka
ei saa olla kuitenkaan umpinainen, sillä tiivis muovipaketti kerää liikaa kosteutta
alleen. Lopuksi kasvuston päälle levitetään havuja tai pakkaspeite. Talvisuojaus
kootaan vasta pakkasten tultua. Liian aikaisin tehdystä talvisuojauksesta on pikemminkin
haittaa kuin hyötyä, kun kasvusto mätänee sen alla. Ruukuissa kasvatettavat
runkoruusut ja muut ruusut säilytetään talven ajan nolla-asteisessa kellarissa.
Keväällä turve- ja multakasat poistetaan, jotta maa sulaisi mahdollisimman
nopeasti. Pakkas- tai havupeite saa olla vielä kasvuston päällä roudan sulamiseen
asti, sillä peite suojaa taimia kevätahavalta. Versot leikataan ennen silmujen
puhkeamista noin 10 sentin korkeudelta, vahvan silmun yläpuolelta. Kuolleet ja heikot
versot poistetaan kokonaan.
Teksti: Leena Nurmi
| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |
|