Pellervon lehdistöartikkeli
Julkaisuvapaa
Lisätietoja Sami Karhu, puh. (09) 4767 5502

KESKINÄINEN YHTIÖ NOJAA ASIAKASLÄHTÖISYYTEEN

Keskinäinen yhtiö on vanhin yritysmuoto, tunnettu jo Hammurabin aikaan pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Nykyisin kansalaiset tuntevat oikeastaan vain osakeyhtiön ja nopeita voittoja lupailevat osakepaperit. Osuuskuntakin muistetaan, etenkin kun puhutaan työllistämisestä.
Keskinäistä yhtiötä ei juuri tunneta, mutta viime aikoina on ehkä alettu entistä enemmän arvostaa keskinäisen yrittämisen asiakaslähtöisyyttä.

Tuntemattomuus voi johtua siitä, että keskinäinen yritys esiintyy Suomessa nykyisin vain vakuutusalalla. Osakeyhtiöhän voi toimia vaikka millä alalla, etenkin pöytälaatikko-osakeyhtiö. Keskinäisen yhtiön toimintamalli määritelläänkin vakuutusyhtiölaissa, joka tuntee sekä osakeyhtiön että keskinäisen vakuutusyhtiön. Osakeyhtiölaissa taas ei puhuta mitään keskinäisestä yhtiöstä. Keskinäinen vakuutusyritys voi toimia paitsi yhtiönä myös yhdistyksenä, jonka toiminta esitetään erityisessä vakuutusyhdistyslaissa.

Osakkaaksi ilmaiseksi

Keskinäinen yritys poikkeaa kuitenkin selvästi tavallisesta yhtiöstä tai yhdistyksestä. Keskinäisen yrityksen asiakkaasta tulee automaattisesti myös yrityksen osakas, kun hän ostaa jonkin ko. yrityksen palveluista. Hän saa tavallaan kylkiäisenä äänivallan yrityksen kokouksissa ja voi olla mukana päättämässä esimerkiksi henkilövalinnoista tai voiton jaosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että keskinäisen vakuutusyhtiön asiakkaasta tulee myös yhtiön äänivaltainen osakas. Toisaalta osakeyhtiön asiakas, joka myös sijoittaa yhtiöönsä eli ostaa sen osakkeita, on kutakuinkin samanlaisessa asemassa kuin keskinäisen yhtiön asiakas.

Keskinäisen yhtiön asiakas ei kuitenkaan heti muutu äänivaltaiseksi osakkaaksi, kun on tilannut jonkin vakuutuksen. Asiakkuuden kestolle pannaan jokin alaraja, tavallisesti vuosi, ja vasta sen jälkeen alkaa äänivaltainen osakkuus.

Se toteutuu silti joka tapauksessa ilman erityistä pääomapanosta. Asiakkaan ei tarvitse ostaa osakeyhtiön osakkeita tai osuuskunnan osuustodistusta, vaan hän pääsee mukaan ostamalla vakuutuksen, joka on samanhintainen kuin muissakin vakuutuslaitoksissa. Jäsenyys ei maksa silloin mitään. Toisaalta jäsenyydestä pääsee irti helposti, kun vain sanoo vakuutukset irti. Siihen ei tarvita erityisiä esityksiä, kuten osuuskunnassa.

Keskinäiset yritykset ovat hyvin ylpeitä siitä, että niiden asiakkaat ovat automaattisesti myös osakkaita ilman eri maksua. Kyseessä on tietysti yritystoiminta ja sen pitää olla kannattavaa, mutta toiminnan tavoite ei ole kerätä mahdollisimman paljon jaettavaa ulkopuolisille osakkaille, kuten osakeyhtiössä. Tulos käytetään oman yrityksen palvelutason kehittämiseen ja asiakasosakkaat ovat mukana päättämässä, miten se tehdään. Hyvää tulosta voidaan jakaa asiakkaille esimerkiksi erilaisina alennuksina ja hyvityksinä. Vieraille ei makseta eikä ulkopuolinen voi olla sanomassa, mihin rahat käytetään.

Muissa maissa keskinäiset vakuutusyhtiöt voivat pitää hyvinkin tiukkaa asenteellista pesäeroa osakeyhtiömuotoisiin vakuutuslaitoksiin, mutta Suomessa ei osakeyhtiömuotoisen ja keskinäisen yhtiön välillä ole suurta eroa toiminnallisesti. Sekin pienenee, jos keskinäinen yhtiö alkaa kerätä pääomaa sijoittajille myytävillä takuutodistuksilla. Ne ovat osakekirjan kaltaisia arvopapereita, joiden pääomalle maksetaan jokin vuotuinen korko, esim. 10-12 %. Takuutodistuksia voivat ostaa muutkin kuin yrityksen asiakkaat. Jälkimarkkinoita niillä ei ole, mutta henkilötasolla niillä voidaan tietysti käydä kauppaa.

Takuutodistuksilla hankittavan takuupääoman mahdollisuutta ei käytetä kovinkaan yleisesti keskinäisissä yhtiöissä muualla maailmassa, mutta meillä lainsäädäntö sallii sen. Se muistuttaa paljon tapaa, jolla uuden sukupolven osuuskunnat hankkivat pääomaa. Puhtaaseen keskinäiseen yhtiöön tai perinteiseen osuuskuntaan ei tällainen ulkopuolisen sijoituspääoman hankinta kuulu, mutta joissakin tapauksissa se on nähty tarpeelliseksi.

Keskinäisyys on outo mutta vanha tuttu

Keskinäisten yhtiöiden väki harmittelee sitä, että suurimmalle osalle ihmisiä keskinäisyys on aivan outo käsite. Vuonna 1993 tehdyn tutkimuksen mukaan vain viitisen prosenttia suomalaista osasi jotenkuten kuvailla keskinäisen yrittämisen periaatteita ja myöhemmin tehty selvitys vahvisti tuloksen.

Se on jotenkin yllättävää sikäli, että kyseessä on ihmisille hyvin luonteenomainen ja tuttu toiminta. Vanhimmat viittaukset siihen löytyvät jo Babylonian kuningas Hammurabin ajoilta ja tiettävästi jopa hänen laatimistaan lakiteksteistä. Kyseessä oli jo silloin, noin 4000 vuotta sitten, vakuutustoiminta. Karavaanien epävarmaan kuljetukseen tavaransa uskoneet kauppiaat saattoivat ostaa vakuutuksen, joka korvaisi heille tavaroiden arvon, jos karavaani vaikka ryöstettäisiin. Se oli kauppiaiden oma, keskinäinen järjestely.

Varsinaisen kaupallisen, nykyaikaisen keskinäisen henkilövakuutustoiminnan voidaan katsoa Euroopassa alkaneen kaupunkien ammattikunnista ja killoista. Esimerkiksi kellosepät, muurarit jne. perustivat keskinäiseen vastuuseen perustuvia vakuutusjärjestelmiä. Siihen liittyi myös ammattiylpeyttä: "Meillä kellosepilläpäs on näin hyvä yhteinen vakuutusjärjestelmä".

Suomessa keskinäinen vakuutustoiminta näkyi lähinnä kyläkuntien palovakuutusyhdistyksinä. Niissä korostui kiltojen tapaan myös keskinäinen paremmuuden tunne; "Meidän pitäjän isännät ovatkin huolellisempia kuin tuon naapuripitäjän !". Paloriskien hallinnan lisäksi oli kyse yhteishengestä, kun kaikki osakkaat tunsivat toisensa.

Aikoinaan keskinäiseen vakuutusjärjestelmään kuului rajaton henkilökohtainen vastuu yrityksen veloista ja toiminnoista. Nyt osakkaan vastuu rajoittuu vain vakuutusmaksuun, jos vakuutuslaitos joutuisi suoritustilaan. Palovakuutusyhdistysten aikaan korostettu asiakaskunnan huolellisuus ei sekään merkitse enää niin paljon. Keskinäinen vakuutuslaitos toki odottaa kuten muutkin vakuuttajat, että asiakas huolehtii omista velvoitteistaan kuten maksujen suorittaminen ja ilmoitukset riskien muutoksista.

Keskinäisyys on voimissaan

Keskinäinen vakuutustoiminta nojaa yhä voimakkaasti paikallisuuteen. Vakuutusyhdistysten määrä maakunnissa on vähentynyt, mutta niitä on yhä yli sata. Maaseudun rakenne on muuttunut, väki vaihtunut ja vakuutusyhdistyksissä on monen ammattikunnan edustajia. Toiminta-ajatus on kuitenkin entinen. Kyseessä ei ole vain vakuuttaminen, vaan myös yhteishengen ylläpito. Omasta paikallisesta yhdistyksestä pidetään kynsin hampain kiinni, kun kaikki muu tuntuu ympäriltä katoavan, koulut, meijerit, teurastamot, kaupat. Joskus voisi olla viisaampaakin liittyä yhteen jonkun toisen yhdistyksen kanssa, mutta paikallisuus on myös kova voima. Hommat hoidetaan omin voimin, ilman pääkaupunkilaisia pomoja.

Kansainvälisissä kongresseissa on todettukin, että tällainen hajautettu vakuutusverkosto on vahvin palvelualan yritysmalli. Hajautus ei kuitenkaan ole ehto keskinäiselle vakuutustoiminnalle. Lähivakuutus-ryhmä ja Tapiola toimivat tässä suhteessa eri pohjalta. Lähivakuutus korostaa ainutlaatuista verkosto-organisaatiotaan, Tapiola neljään yhtiöön perustuvaa suuruuttaan. Perusperiaate on kuitenkin sama. Asiakkaat ovat myös omistajia ja voivat vaikuttaa yritystensä toimintaan.

Asiakkaat vain eivät tunne mahdollisuuksiaan. Kyselyjen mukaan asiakkaat yhdistävät keskinäisyyden esimerkiksi keskittämiseen. Siitä juuri ei ole kyse. Vakuutuksia ei tarvitse keskittää samaan yhtiöön, vaan asiakas voi ottaa vakuutuksia myös toisista yhtiöistä. Kyselyjen vastaajat ovat maininneet ylipäätään kaikenlaisia muita ominaisuuksia paitsi omistajuuden ja vaikutusmahdollisuuden.

Ehkäpä vaikuttamisen mahdollisuutta ei välitetäkään tiedostaa. Tilanne on sama kuin kaikissa monenkeskisissä hankkeissa. Asunto-osakeyhtiöiden, osuuskuntien ja yhdistysten kokouksiin tulee vain pieni joukko aktiivisia jäseniä, ainakin niin kauan kun asiat menevät hyvin. Nykyisessä yritysmaailman myllerryksessä asiakasomistajuus merkitsee paitsi vaikutusmahdollisuutta myös vakautta. Keskinäistä yritystä on vaikea vallata, koska siinä pitää omistajan olla myös asiakas. Lisäksi sen säännöt voidaan laatia sellaisiksi, että yhdellä asiakasomistajalla on korkeintaan 10 % äänivallasta, vaikka olisi miten suuri asiakas. Keskinäinen yhtiö voidaan toki vallata, mutta se ei käy vain arvopapereita ostamalla. Asiakkaiden enemmistö pitää puhua ympäri niin, että asiakkaat itse päättävät muuttaa yrityksensä muotoa.

Keskinäisen yrittämisen juuret ovat hyvin vanhat ja toiminta jatkuu vahvempana kuin koskaan. Maailman kymmenestä suurimmasta henkivakuutusyhtiöstä seitsemän on keskinäisiä. Keskinäisten vakuutusyhtiöiden kansainvälinen yhteistyöelin on AISAM (Association Internationale des Societés d’Assurance Mutuelle), pääpaikka Pariisi. AISAMiin kuuluu noin 200 keskinäistä vakuutusyhtiötä eri maista.

Suomessa kuten muuallakin Euroopassa pyrittiin varsinkin 70- ja 80-luvulla muuttamaan keskinäisiä yhtiöitä osakeyhtiöiksi. Nyt todetaan, että siihen ei ole tarvetta, ei edes lisäpääoman hankkimiseksi. Viime aikoina on päinvastoin ehkä alettu entistä enemmän arvostaa keskinäisen yrittämisen asiakaslähtöisyyttä. Siinä toimintaa ohjaa asiakasetu, ei tarve tuottaa osinkoa pääomalle. Keskinäisten yhtiöiden edustajat korostavat mielellään, että kun vakuutustoimintaa harjoitetaan oikeilla riskeillä ja oikeaan hintaan, ei ylisuurten pääomien tarvetta ylipäätään synny.

Teksti: Pellervo / Seppo Raitasuo
tieto@nic.fi