Kun osuustoiminnan satavuotisjuhlat tulivat Suomessa vuonna 1999 juhlituiksi, niin nyt liikkeelle on tullut keskustelun ja uusien tavoitteiden sekä strategioiden asettamisen aika. Tässä on yksi tapa yrittää koota ja jäsentää parhaillaan meneillään olevaa moninaista, monitasoista ja monessa yhteydessä käytävää keskustelua.
Suomalaisen osuustoiminnan ja Pellervo-Seuran satavuotisjuhlissa puhunut kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n puheenjohtaja, brasilialainen Roberto Rodrigues sanoi, että maailmalla on nousussa osuustoiminnan toinen aalto. Monissa kehitysmaissa ja myös monissa pitkälle kehittyneissä maissa kuten esimerkiksi USA:ssa osuustoiminta on vahvassa nousussa.
Ulottuuko tuo nousu myös Suomeen, riippuu suurimmalta osin meistä itsestämme. Yhteiskunnallinen pohja vahvistumiselle löytyy. Mutta toki myös ongelmia riittää. Esimerkiksi julkishallinnon päättäjät eivät meillä vielä ole laajemmin hoksanneet, miten hyvän liittolaisen ne osuustoiminnasta voisivat löytää.
Aidosti paikallinen…
Rajusti valtaa ja varallisuutta keskittävä kansainvälinen kehitys, globaalistuminen on luonut otollista maaperää uuden aallon kasvulle. Myös tulevaisuudessa korostuvat sekä globaali että lokaali eli paikallinen samaan aikaan. Kannattaa ajatella globaalisti ja toimia lokaalisti. Nämä ovat osuustoimintaliikkeen ikivanhoja ja moneen kertaan kestäviksi havaittuja toimintamalleja, vaikka ne ovatkin viime vuosina kokeneet ongelmia voimassaolevan Suomen kilpailulainsäädännön ja kilpailuviraston suunnalla.
Osuustoiminta on aina jostakin kotoisin. Se tunnustaa maata ja väriä. Sillä on tutut hallintoihmisten kasvot, joihin luotetaan - muutenhan heitä ei hallintotehtäviin olisi demokraattisesti valittu. Osuustoiminnan perimmäinen tavoite on aina ollut tuoda demokratiaa myös talouselämään "yksi jäsen - yksi ääni" -periaatteen mukaisesti.
Tavalliset ihmiset lähtevät keskenään yhteistyöhön perustamalla osuuskunnan tiettyä, tärkeäksi kokemaansa tehtävää hoitamaan. Perinteinen osuustoiminta on verkottunut alueellisesti ja valtakunnallisesti tehokkaasti muodostaen itselleen mm. keskusliikkeet.
Usein osuustoiminta on kuitenkin ollut pakotettu tekemään hyvinkin epämieluisia ratkaisuja. Tyypillinen tilanne on paikallisten tuotantolaitosten tai palvelupisteiden lopettaminen, kuten viime vuosina erityisesti suomalaisella elintarvikealalla on jouduttu kokemaan. Syyksi paljastuu lähes poikkeuksetta kova kilpailun kiristyminen.
… mutta samalla kansainvälinen
ICA:n puheenjohtaja Rodrigues sanoi syksyllä 1999, että tavalliset ihmiset tuntevat tänään globalisaation ja markkinaliberalismin vaikutuksen. Jotkut tuloksista ovat hyviä, mutta toiset taas eivät. Ikävintä on kasvava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, mikä ulottuu myös maiden sisälle. Osuuskunnat ovat edelleen yksi vastaus syrjäytymisongelmaan. Vahvat osuustoimintaliikkeet antavat jäsenilleen voimaa selvitä uusien kilpailuvoimien kanssa maailmassa.
Rodrigues kertoi olevansa yhä vakuuttuneempi siitä, että on syntymässä osuustoiminnan toinen aalto. Ensimmäinen aalto, jossa Suomikin oli mukana, alkoi 1800-luvulla. Se oli suora vastaus epäoikeudenmukaisuuteen. Nytkin osuuskunnilla on juuret paikallisissa ihmisyhteisöissä ja liike kasvaa vauhdilla. Se on osa tavallisten ihmisten vastauksesta uusiin ongelmiin ja haasteisiin.
Osuustoiminta on edelleen maailman kansainvälisin kansanliike, vaikka se ei pidäkään paljon melua itsestään. Kansainvälisellä osuustoimintaliitolla on jäseniä sadassa maassa ja niissä on jäsenyyksiä lähes 780 miljoonaa. Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA on kuitenkin järjestöllisesti suhteellisen heikko ja hajanainen. Sillä on Genevessä Sveitsissä muutaman ihmisen toimisto.
ICA:n pääsihteeriksi valittiin syksyllä 2000 suomalaissyntyinen, Ahvenanmaalta kotoisin oleva Karl-Johan Fogelström. Hän on suorittanut ekonomin tutkinnon Turussa ja työskennellyt SOK-laisten osuuskauppojen palveluksessa. Varsinaisen uransa Fogelström on kuitenkin luonut ruotsalaisen kehitysyhteistyön palveluksessa mm. Keniassa, Tansaniassa ja Intiassa. Monissa kehitysmaissa osuustoimintaan suhtaudutaankin paljon puhdasoppisemmin kuin meillä pohjoismaissa.
Globaalistuminen nostaa myös vastavoimia
Merkille pantava seikka maailmalla on mm. katolisen kirkon viimeaikainen ripittäytyminen historiansa varrella tekemistään virheistä. Samalla se on noussut yhdeksi ajan suunnan näyttäjistä kritisoimaan meneillään olevaa ääriliberalistista kehitystä, jossa ihmisyyttä ei kunnioiteta kuten kuuluisi.
Myös evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat olleet liikkeellä samassa asiassa. Mutta inhimillisyyden laajempaa läpimurtoa nykyisessä hyvin kovaksi kehittyneessä mielipideilmastossa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ehkä se on vasta tulossa. Kristinuskon eri suuntausten ja osuustoiminnan eri suuntausten ihmiskuvan vertailu olisi tutkimusaiheenakin varsin kiehtova, mielenkiintoinen ja laajakantoinen kokonaisuus.
Monia muitakin - sinänsä usein kirjavia mutta kuitenkin noteerattavia - vastavoimia esimerkiksi kansalaisjärjestöjen muodossa ihmistä ja luontoa murjovalle kehitykselle on nykyisin nousussa. Vakavasti otettavien kansalaisjärjestöjen kuvaan ei voi kuitenkaan kuulua sellainen mellakointi, jollaisista esimerkiksi kansainvälisen kauppajärjestön ja maailmanpankin kokouksissa nyt olemme saaneet esimakua. Kaikkien vakavasti otettavien järjestöjen täytyykin sanoutua irti järjettömästä tuhoamisesta.
Kansainvälisen talouden liikevoimat ja niiden vastavoimat saattavat hyvinkin nostaa osuustoiminnan idean uudelleen yhteiskunnallisen kehityksen keskiöön. Asia on kuitenkin hyvin laajakantoinen eikä lainkaan ongelmaton.
Osuustoiminnallisuus on vahvistumassa
Kun nykyään kysytään esimerkiksi tavalliselta osuusmeijerin maidontuottajalta tai Metsäliiton jäseneltä, onko osuustoiminnalla merkitystä, niin vastaus on selvästi kyllä. Viime vuodet olemme eläneet vahvistuvan osuustoiminnallisuuden aikaa.
Niin osuusmeijereitä kuin Metsäliittoa selvästi tarvitaan toimimaan jäsenten puolesta kovilla markkinoilla. Ilman niitä markkinat olisivat oleellisesti jäsenten kannalta huonommat. Asiaa ei kuitenkaan toivottavasti koskaan jouduta käytännössä mittaamaan. Osuustoiminnallisten yritysten hajottaminen olisi helppoa ja nopeaa, mutta sellaisten uudelleen rakentaminen vaatisi vuosikymmenien sitkeän ja määrätietoisen työn. Eikä siinä onnistuminen olisi lainkaan varmaa.
Markkinoilla myös osuustoiminta- eli ot-yritykset ovat sidottuja maksamaan esimerkiksi jäseniltä ostamastaan puusta käypää ns. markkinahintaa. Ot-yritysten on pakko varmistaa ensin taloudellisen tuloksen saavuttaminen. Mutta niiden paras kilpailukyky löytyykin siitä, mitä tapahtuu tuloksen tienaamisen jälkeen. Ne nimittäin pystyvät maksamaan ylijäämän palautusta tai bonuksia jäsenomistajilleen aivan kuten yksityiset yrityksetkin maksavat omille osakkeenomistajilleen.
Näin markkinoilla toimitaan tehokkaasti käytännössä samoilla pelisäännöillä. Markkinoiden rautaisten pelisääntöjen murtamiseen suomalaisten osuustoimintayritysten voima ei riittäisikään.
Ylijäämän palautus yleistyy
SOK-laisten osuuskauppojen bonus-järjestelmä vetää erittäin hyvin. Jopa niin hyvin, että Keskokin on joutunut lähtemään jäljittelemään sitä Plussa-järjestelmän puitteissa. Plussa näyttää kuitenkin tasoltaan jäävän hieman vaatimattomammaksi kuin osuuskaupoilla. Sitä paitsi SOK joutunee kohta nostamaan 3 %:n palautustasoa suuremmaksi, kun lähes kaikki jäsenet pystyvät sen jo ostoillaan saavuttamaan.
Osuuspankeissa uskollisten jäsenten palkitseminen aloitettiin laajemmassa mitassa vasta vuonna 1999. Platina-bonuksiin asiakkaille kertyvä lisäarvo on ainakin toistaiseksi vielä huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi osuuskaupoilla. Esimerkiksi S-ryhmä käytti vuonna 1999 bonuksiin noin 400 miljoonaa markkaa. Osuuspankkikeskus ilmoitti, että Platinan piiriin oli tammi-kesäkuussa 2000 kertynyt noin 60 miljoonan markan arvosta etua, jota pystyy käyttämään pankin palvelumaksujen yhteydessä. Osuuspankkien jäsenmäärät ovat reippaassa kasvussa. Miljoonan jäsenen raja ylitettäneen osuuspankkien täyttäessä sata vuotta vuonna 2002.
Oma lukunsa osuustoiminnassa on myös keskinäinen vakuutustoiminta, jota edustaa esimerkiksi Lähivakuutus, joka vuosi vuodelta on pystynyt kehittämään omaa toimintaansa harvinaisen onnistuneesti. Sen asiakkaat eivät kuitenkaan vielä koe Lähivakuutusta omaksi yritykseksi, vaikka se sitä onkin. Uutta keskustelua asiassa edustaa esimerkiksi Keski-Karjalan Lähivakuutuksen kesällä 2000 esiin nostama tavoite, jonka mukaan jatkossa ylijäämän palautus tulisi järjestää mahdolliseksi myös vakuutusyhdistyksissä.
Ylijäämän palautuksella pystytään paremmin pitämään hyvät asiakkaat uskollisina omalle paikalliselle yritykselle kun kilpailu jatkossa kiristyy. Se turvaa myös yritysten tuloksentekokyvyn, sillä tulosta olisi uhkarohkeaa jakaa ennen kuin se on laisinkaan tienattu. Varoittavia esimerkkejä asiasta löytyy riittävästi.
Tunnettu esimerkki on myös se, että uusia osuuskuntia on perustettu jo yli tuhat. Uudet osuuskunnat on perustettu vuoden 1987 jälkeen ja ne ovat vielä pääsääntöisesti pieniä. Kaikkiaan osuuskuntia toimii Suomessa nykyisin jo noin kolmetuhatta.
Mitä osuustoiminta merkitsee tavalliselle suomalaiselle?
Suuren yleisön silmissä kaikki moninaisen osuustoiminnan haarat vaikuttavat yhdessä. Siksi eri puolilla osuustoiminnallisilla yrityksillä olisikin tarvetta ryhtyä asettamaan laajemminkin yhteisiä tavoitteita. Jotakin on toki saavutettukin. Esimerkiksi osuuskuntalain uudistaminen on tulossa eduskunnan käsittelyyn viimein vuoden 2001 keväällä.
Se mitä osuustoiminnallisuus käytännössä tulee tavallisille suomalaisille merkitsemään ratkaistaan tämän päivän työllä ja viisaalla tavoitteiden asettamisella.
Merkitseekö osuustoiminta lähivuosina nimenomaan suomalaisuutta? Vai kansanvaltaista yritysmuotoa? Vai paikallisuutta? Vai kestävämpiä eettisiä arvoja ja asennoitumista yritystoiminnassa vastapainona globaalille ääriliberalismille? Vai näitä kaikkia jossakin tietyssä suhteessa, kuten minusta näyttäisi. Pellervo-Seura selvittää omassa järjestökampanjassaan nämäkin painopisteet vuoden 2000 aikana.
Kuluttaja äänestää joka päivä
Mitä arvoja tavallinen suomalainen kuluttaja tosiasiassa kannattaa silloin, kun hän kilpailutilanteessa päätyy ostamaan mieluummin ot-yrityksen tuotteita tai palveluita? Muodostuuko osuustoiminnallisuudesta yrityksille aidosti lisäarvoa ja kilpailuetua markkinoilla vai ei? Ja pystyvätkö ne ryhmänä hyötymään toinen toisensa ponnisteluista osuustoiminnallisuuden hyväksi?
Perinteisistä yrityksistä ehkä Valio on onnistunut pisimmälle pelkistämään oman sanomansa mainoksen muotoon: kuvassa on sarvipäinen lehmä ja teksti: maan puolustaja. Tätä kilpailua kun käydään kaikkialla kauppojen hyllyillä joka ikinen päivä. Maito- tai jogurttipurkin tai makkaran valinta ostoskärryyn on kuluttajille samalla myös eettinen valinta - joko tietoinen tai tiedostamaton. Asiasta tietoisten kuluttajien määrä on kasvussa.
Nämä kaikki ovat järeitä kysymyksiä, jotka ovat oleellisia myös suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen kannalta. Aivan alkutekijöissään näihin vastaamisessa ei kuitenkaan onneksi eri puolilla ot-yrityksissä olla. Mutta paljon tavoitteellisempaan ja jäsentyneempään toimintaan voitaisiin päästä. Ennen kaikkea kannattaisi kehittää yhteistyön mahdollisuuksia. Silloin myös toiminnan tulokset alkaisivat vielä nykyistä vakuuttavammin puhua puolestaan Matti- ja Maija Meikäläisen arkipäivässä.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
Kirjoittaja työskentelee Pellervo-Seurassa
Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä ja tuottajana.
Lue lisää:
Osuustoiminnan pitkä historia on jykevä tuki ja kannustin
Aatteen luoma motivaatio
Tulivatko tavoitteet jo saavutetuiksi?
Materiaalisista arvoista eteenpäin