OSUUSKUNTALAKI UUDISTUU
Osuustoimintalainsäädäntöä 100 vuotta

Pellervo-Seuran toimitusjohtajan Samuli Skurnikin 20. marraskuuta 2001 pitämä puhe

Osuuskuntalain uudistuminen on Suomessa merkkitapaus. Ensiksikin siksi, että kyse on harvinaisesta tapahtumasta. Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä oleva osuuskuntalakiehdotus on valmistuessaan järjestyksessä vasta kolmas osuuskuntalaki koko sinä runsaan sadan vuoden aikana, jona osuustoimintaa on maassamme järjestäytyneesti harjoitettu.

Toinen syy on sitten se, että lainsäädännöllä on suomalaisessa osuustoiminnassa ollut aina hyvin keskeinen, etten sanoisi aivan strateginen rooli. Vaikka tämä ehkä monista meistä saattaa tuntua kovin itsestäänselvältä, niin sitä se ei kuitenkaan. Esimerkiksi naapurimassamme Tanskassa ja Norjassa ei ole osuuskuntalakia lainkaan ja siellä taas tätä pidetään sikäläisen osuustoiminnan piirissä hyvin tärkeänä asiana.

Kun asiantila on Suomessa tämä, ja kun nyt tässä seminaarissa lähdemme tutustumaan siihen, mitä parhaillaan eduskuntakäsittelyssä oleva uusi osuuskuntalaki on tuomassa tullessaan, haluaisin tässä avauspuheenvuorossani käyttää tilaisuutta hyväksi kerratakseni vähän niitä lähtökohtia, joiden varaan osuustoimintaa lähdettiin Suomessa alun perin rakentamaan. Tämä ei ole perusteltua vain kunnianosoituksena osuustoimintamme historiaa kohtaan, vaan myös siksi, että osuustoiminnan pioneerit osasivat mielestäni sanoa monet tärkeät asiat heti kärkeen niin naulankantaan, että niistä selviää yhä tänäkin päivänä parhaiten, mistä osuustoiminnassa ja sitä tukevassa lainsäädännössä on kysymys. Eli pyörää ei kannata keksiä enää uudelleen kun se on kerran jo tehty.

Kun osuustoimintaa edellisen vuosisadan vaihteessa kehitettiin Suomeen, kaiken lähtökohtana oli silmiinpistävän määrätietoinen ja kokonaisvaltainen osuustoiminnallisen yrittämisen kehittämisstrategia. Tämä strategia rakentui kolmen pääpilarin varaan:

I. federatiivinen verkosto-organisaatio
II. oma lainsäädäntö
III. yhteinen aatteellinen kattojärjestö

Tämän strategian takana oli puolestaan varsin syvällinen analyysi eri talousjärjestelmien ominaisuuksista ja roolista talouden organisoinnissa. Tämä filosofia käy erinomaisesti ilmi suomalaisen osuustoiminnan kehittäjän ja perustajan Hannes Gebhardin vuonna 1899 julkaistun "Maanviljelijäin yhteistoiminnasta ulkomailla" -kirjan johdannosta. Siinähän vastikään pitkältä Keski-Eurooppaan suuntautuneelta opintomatkalta kotiutunut nuori Gebhard kuvaa talouden asetelmaa kaukonäköisesti ja tavalla, joka puhuttelee yhä tänä päivänäkin:

"Taloudellisen elämän alalla on tämän vuosisadan (siis 1800 -luvun/SS) tunnussana ollut vapaa kilpailu … Tämä luottamus vapauden siunauksiin perustui siihen optimistiseen maailmankäsitykseen, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä ja että ainoastaan kaikenlaiset ihmisten vapautta rajoittavat määräykset olivat syypäät ihmisten onnettomuuteen…

… Siinä tämän vapaamielisen suunnan opettajat vain erehtyivät, että luulivat löytäneensä absoluuttisen, kaikille talouden haaroille sopivan, kaikkina aikoina, kaikissa oloissa pysyvän totuuden. Sillä kokemus on jo niin ikään viime aikoina osoittanut, että ihmiset, päästyään kaikista siteistä vapaiksi, voivat useinkin samalla vapautua kaikesta yhteistunteesta. Vapausaatteen vaikutuksia on näet epäilemättä sekin, että yksilöt ovat tulleet vieroitetuiksi toisistaan.… Vapaa kilpailu on siis kehittänyt taloudellista individualismia, joka ei ole muuta kuin kovinta itsekkyyttä. Tässä juuri on vapauden varjopuoli … Rajaton elinkeinovapaus on näet mahtava voima ainoastaan sellaisten käsissä, joilla on jo valtaa …

…Nämä vapausaatteen tulokset ovat tietysti olleet omiansa järkähyttämään luottamusta vapaamielisen suunnan oppeihin ja saamaan toisia oppisuuntia esille… vallankumouksellinen sosialismi … valtiososialismi … Molemmat nämä suunnat panevat enemmän tai vähemmän vapauden siunauksetkin alttiiksi, kuolettavat oikeutetunkin individualismin samalla kuin ne tahtovat asettaa rajoja itsekkäälle individualismille.

Sillä aikaa kuin nämä ja muut oppisuunnat taistelevat keskenään etupäässä teoriioista, on kaikessa hiljaisuudessa itänyt ja vähitellen kasvanut tositeoissa enemmän kuin teoriioissa eräs suunta, joka sekin on vapausaatteen ikävien seurausten synnyttämä. Se on vähäväkisten, suurten pääomain omistajain rajattomasta kilpailusta kärsivien rauhallinen pyrkiminen omin voimin, mutta yhdistyneinä parantamaan asemaansa. …Tämä vähäväkisten yhteistoiminta …työväen yhdistyksissä (trade unions) ja osuuskunnissa (co-operative societies).…Osuuskunnat taas ovat suorastaan affääriyrityksiä, joitten perusajatuksena on syrjäyttämällä yksityiset liikkeenharjoittajat ja pääomanomistajat, hankkia liikevoitto sen yhdistyksen jäsenille, jonka taloudellisesta toiminnasta voitto syntyy."

 Kun ensimmäinen osuustoimintalakia valmisteltiin, määriteltiin kehitteillä olleen uuden yrittämismallin perusidea ja tavoitteenasettelu sen perusteluissa niin ikään hyvin ytimekkäästi kahdella paljon puhuvalla lauseella:

 "Osaksi säästämällä, osaksi toisiansa tukemalla vähävaraisetkin siten voivat päästä nauttimaan suuremman pääoman etuja, ostaa tarpeensa huokeammalla, myydä tuotteensa paremmista hinnoista ja saada tarpeellista luottoa käytettäväkseen. Sen ohessa osuustoiminta on omiansa edistämään säästäväisyyttä, toimeliaisuutta ja yhteishenkeä, ja sen kautta sillä on tärkeä taloudellisesti ja siveellisesti kasvattava merkitys."

Ja kun laki oli sitten pikavauhtia saatu valmiiksi, Pellervo-Seuran ensimmäinen lainopillinen sihteeri J.K. Paasikivi evästi uutta lakia Pellervo-lehdessä seuraavilla velvoittavilla saatesanoilla:

"Suomen maanviljelijät! Teillä on nyt laki, joka turvaa muualla kokemuksen kautta voimakkaimmaksi ja siunausta tuottavimmaksi huomattua asetta toimeentulonne helpottamiseksi ja elinkeinonne kohottamiseksi. … Mutta teistä itsestänne kumminkin lopulta riippuu, tuleeko tämä laki, joka itsessään ei ole kuin ulkonainen muoto, kuolleeksi kirjaimeksi jäämään vaiko saamaan sitä sisällystä, sitä elonhenkeä ja herättämään sitä toimintaa, jota aatteen ystävät meillä siitä ovat toivoneet, ja joka voisi olla omiansa vuodattamaan uutta raitista verta kansamme äsken jähmettyneeseen ja kuristettuun elimistöön."

Nämä muutamat lainaukset osoittavat mielestäni hyvin ainakin kaksi tärkeää asiaa

- Suomalaisessa osuustoiminnassa on ollut alusta lähtien hyvin selkeä kuva siitä roolista ja erityislaadusta, joka osuustoiminnalla yrittämismallina ja osuuskunnalla yritysmuotona tuli olla talouden organisoinnissa.

- Yllättävän paljon edellä sanotusta - itse asiassa koko osuustoiminnallisen yrittämismallin ja yritysmuodon ydinajatukset - on säilynyt vuosien saatossa muuttumattomana. Voisi jopa sanoa, että edellä olevat Gebhardin sanat reilun 102 vuoden takaa ovat nykyisessä globalisoituvassa maailmassa jos mahdollista jopa entistäkin ajankohtaisempia.

Yksi todistus näiden ajatusten kestävyydestä on itse asiassa sekin, että osuuskuntalakia ei ole tarvinnut vuosien varrella muuttaa tapahtunutta useammin.

Toisaalta on selvää, että myös yritysmuotoja säätelevä lainsäädäntö - hyväkin - on tiettyyn mittaan asti sidonnainen aikaan ja paikkaan ja vaatii pysyäkseen ajantasalla ja kilpailukykyisenä aika ajoin peruskorjausta. Juuri tästä oli kysymys kun Pellervo-Seura lähti viitisen vuotta sitten kokoamaan suomalaista osuustoimintakenttää osuuskuntalain kokonaisuudistuksen taakse. Lähdimme itse asiassa hakemaan kolmea asiaa

1) Osuuskuntalain yleistä nykyaikaistamista
2) Osuuskuntalain sisällön ja rakenteen kehittämistä lähemmäs muuta yhteisölainsäädäntöä
3) Osuuskuntayritysmuodon eräiden yksityiskohtien kehittämistä.

Vaikka tavoitteena oli lain kokonaisuudistus, yhtenä keskeisenä tavoitteena ja lähtökohtana oli alusta pitäen huolehtia siitä, että osuuskunnan keskeiset erityispiirteet säilyvät, ja että osuuskunta yritysmuuotona voi tarjota jatkossakin tarpeellisen vaihtoehdon erilaisina yhteistoimintamalleina harjoitettavien yritystoimintojen organisoinnille.

Lopuksi vielä muutamia yleisempiä ajatuksia, jotka meidän nykyajan osuustoimijoiden on syytä pitää mielessämme kun lähdemme hyödyntämään kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita uusi, moderni osuuskuntalaki meille tarjoaa:

Yrityksen omistuksella ja siten yritysmuodolla on niin teoriassa kuin käytännössäkin merkitystä. Eri yritysmuotojen oleellisimmat erot liittyvät yrityksen sisäiseen vallankäyttöön eli hallintoon sekä mm. voitonjakoon. Näin ollen ei ole lainkaan yhdentekevää, kuka tai ketkä markkinoilla toimivat yritykset omistaa ja missä yhteisömuodossa ne toimivat. Yritykset toimivat aina, yritysmuodosta riippumatta, omistajiensa tahdon mukaisesti. Ne toteuttavat sellaista strategiaa ja toimintatapaa, joka tyydyttää niiden omistajien näkemyksiä ja tavoitteita. Yritysmuodon valinta on siten aina merkittävä ja strategisesti kauaskantoinen liiketoimintapäätös. Näin ollen jokaiselle yrittäjälle ja yrittämistä suunnittelevalle on välttämätöntä tuntea perusteellisesti eri yritysmuodot voidakseen valita omaa yritystä perustettaessaan juuri kulloiseenkin tarkoitukseen parhaan yritysmuodon.

Eri yritysmuodot kehittyvät yhteiskunnan kulloistenkin tarpeiden mukaan. Näin mikään yritysmuoto ei ole ylitse muiden. Jokainen yritysmuoto on syntynyt ja kehittynyt yhteiskunnassa vallinneiden taloudellisten tarpeiden ja aikojen kuluessa muokkautuneiden käytäntöjen mukaan. Ainakin tähän asti lainsäätäjän ratkaisu useimmissa kehittyneissä maissa on ollut tarjota yrittäjien käyttöön useampia erilaisia yritysmuotoja. Osuuskunta on useimmissa maissa yksi näistä.

Laajaomisteisella ja alhaalta ylöspäin verkostoituen rakentuvalla kansanvaltaisella osuustoiminnalla on ollut Suomessa ja monessa muussakin maassa tärkeä rakenteellinen, yhteiskuntaa taloudellisesti ja sosiaalisesti vakauttava rooli. Näiden ominaisuuksien ansiosta osuustoiminta on monien taloudellisten toimien organisoinnissa niin yksilön kannalta kuin myös laajemmin yhteiskuntapoliittisesti luotettava ja yhteiskunnallisia riskejä ennakolta ehkäisevä vaihtoehto harvoihin käsiin keskittyneille ja ylhäältä alaspäin organisoituneille monikansallisille yrityksille.

Osuustoiminta on yhä edelleen paitsi yksi yritysmuoto muiden yritysmuotojen rinnalla, myös tärkeä yhteiskunnallinen vaikutuskanava ja taloudelliselta logiikaltaan käyttökelpoinen tapa ratkaista tavallisten ihmisten taloudellisia ongelmia. Paitsi, että osuustoiminta on sitä varsinaisessa liike-elämässä, on osuustoimintamalli osoittautunut käyttökelpoiseksi myös muissa yhteiskunnan taloudellisten toimintojen organisointitarpeissa - mm. varsinaisen yrityssektorin ja julkisen talouden välissä kehittyvässä ns. kolmannessa sektorissa ja sitä organisoivassa yhteisötaloudessa (social economy, economie social). Varsinkin EU:ssa tämä osuustoiminnan yhteisötaloudellinen puoli on ollut viime vuosina runsaasti esillä. Samalla kun osuustoiminta on nykyisellään maailman kansainvälistynein ja suurin kansanliike, jonka piirissä on lähes 800 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa, lähtee se kuitenkin aina liikkeelle paikallisista ihmisistä ja heidän tarpeistaan. Näin osuustoiminta tarjoaa näille sadoille miljoonille ihmisille toimivat ja kehittyneet toimintaväylät niin paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Osuustoiminnassa on toteutettu jo pitkään ja hyvällä menestyksellä nykyisin niin suosituksi muodostunutta viisautta: ajattele globaalisti, mutta toimi paikallisesti. Tämä luultavasti on jatkossa, enemmän tai vähemmän hallitsemattomasti globalisoituvassa maailmassa, yksi osuustoiminnan kestävimpiä ja merkittävimpiä kilpailuetuja.

Kaikki nämä tekijät puhuvat sen puolesta, että osuuskuntalain saaminen nyt meneillään olevalla uudistuksella ajantasalle ja kilpailukykyiseksi muiden yritysmuotojen kanssa on tärkeä asia. Asioiden käytännön sujumisen kannalta olisi erittäin hyvä, jos uusi laki astuisi voimaan heti ensi vuoden alusta lukien.