Joistakin esitelmistä kuulsi osuustoiminnan rönsyily muualla Euroopassa, ja onhan meilläkin tullut uutta eloa osuustoimintaan uusien pienosuuskuntien kautta.
  Pekka Pättiniemi, joka on ollut Brysselissä osuustoimintatehtävissä, totesi osuuskuntien erilaistuvan entistä selkeämmin ja häntä askarruttaa, voiko osuuskuntien muista yrityksistä poikkeavaa kohtelua esimerkiksi verotuksessa jatkossa perustella, mikäli nykyisen kaltainen kehitys jatkuu.
   Joissakin maissa on säädetty eri lakeja eri tyyppisille osuuskunnille. Seminaarilaiset olivat sitä mieltä, että yksi osuuskuntalaki riittäköön.
   Muualla Euroopassa on joustettu osuustoiminnan meillä arvostetuista ominaisuuksistakin. Lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen, joka oikeusministeriössä junaili meidän osuuskuntalain uudistusta, sanoo joustetun myös jäsen ja ääni -periaatteesta. Uudesta laista meillä on jo vireillä kaksi muutoshanketta; toinen koskee kotipaikkaa ja toinen arvo-osuuksia.
   Myös euro-osuuskuntien tuloa odotellaan.
   Pättiniemi muistutti siitä, että suomalaisilla osuuskunnilla saattaa olla tilausta vaikuttaa EU:n jäsenyyttä hakevissa maissa olemalla mukana esimerkiksi Phare-ohjelmissa.
   "Siellä saattaa olla markkinarakoa enemmän kuin hyvinvointivaltioissa."
   Naisten ja nuorten panosta osuuskunnissa koetetaan lisätä muun muassa Pellervo-Seuran Hedvig-projektilla.
   Projektin vetäjä Anne Äyräväinen tulkitsi professori Carol Gilliganin teoriaan viitaten, että osuustoiminnan arvot ja periaatteet ovat eettisesti naisellisia. Naisten saaminen nykyistä aktiivisemmin vaikuttajiksi osuustoiminnassa voisikin synnyttää taloudessa maailmanlaajuisen muutoksen. Se taas tietäisi lisää tasa-arvoa, toisista välittämistä ja yhteisöllistä vastuuta.
   Neilimolta kysyttiin naisten osuutta osuuskuntien hallinnossa. Neilimo eriteltyä naisten osallistumista hallintoon havaittiin, että laajoissa edustajistoissa he saattavat olla enemmistönä, mutta liikkeen ylintä johtoa hallitsevat miehet. Naiset joko eivät tahdo lähteä liike-elämän kuvioihin, tai sitten jokin "lasikatto" estää heitä nousemasta johtaviin elimiin.
   "Naiset ovat selvä voimavara, ja on syytä tietoisesti kehittää heidän aktiivisuuttaan hallinnossa", Neilimo totesi.
   Miten sitten saada osuustoiminta "pakkopullan" asemasta himoituksi opintoaineeksi? Maatalous- ja metsätieteiden opiskelija Terhi Peltonen tarjoaa esimerkiksi sitä keinoa, että osuustoiminta ympättäisiin pääaineen kanssa kokonaisuudeksi, josta opiskelija hyötyisi, nyt opiskelija saattaa kokea osuustoiminnan erillisenä oppiaineena hyödyttömäksi.
   Osuustoiminnasta voisi Peltosen mielestä olla apua monessa aineessa: luonnollisesti maatalouden ja maaseudun yritystoiminnassa, mutta myös koko elintarvikesektorilla.
   Terhi itse ympäristöekonomian opiskelijana teki pro gradu -työnsä ympäristövastuista Osuuspankkikeskukselle. Hänen kurssillaan oli viisi opiskelijaa.
   Tohtori Pirjo Siiskonenkin odottelee, koska osuustoiminta vetää opiskelijoita kuin media ikään.
   Koulutuksen osuuteen seminaarissa ja kansainvälisiin näkökohtiin palataan Viikko-Pellervoissa myöhemmin.