|
Veljeskansamme Viro on yksi mielenkiintoisimmista uusista EU-kandidaateista. Puolentoista miljoonan kansalaisen maa on harpannut muutamassa vuodessa kommunistisesta neuvostotaloudesta ultrakapitalismiin ja kurottaa nyt Euroopan unionin jäseneksi ensimmäisten joukossa. Viron talous on tällä hetkellä kriisissä, mutta toisaalta maan kehitys on silti hämmästyttävän nopeaa.
Harva meistä taitaa silti tietää, että Viron Viron talous oli Suomen tasolla ennen toista maailmansotaa. Virolaisia elintarvikkeita myytiin Pariisin hienoimpien gourmet-myymälöiden hyllyillä ja joitakin tuotteita riitti pohjoiseen naapuriin asti. Janoiset helsinkiläiset saivat iloliemensä kieltolain aikaan Tallinnasta, ihan niin kuin nytkin.
Virolaiset ovat aina olleet kauppamiehiä. Myös EU-aikana virolaisten luontainen kyky tulla toimeen eri kulttuurien kanssa pääsee oikeuksiinsa. Virolaisten erityisala on Venäjä. Siperian opetus on virolaisille ollut suunnatonta kärsimystä, mutta siitä on myös hyötyä jatkossa, kun pitää tuntea Venäjän markkinat. Venäjän tuntijoina pidettyihin suomalaisiinkin kauppamiehiin verrattuna virolaiset ovat täysin omaa luokkaansa. Sitä paitsi useimmilla on edelleen etu, joka suomalaisilta puuttuu: virolaiset osaava venäjää.
Viron tiellä EU:hun on vielä monta ongelmaa, joista demokratian tila kuitenkin alkaa olla vähäisin. Hallitukset ovat lyhytikäisiä ja kansa on kyllästynyt poliitikkoihin, kuten demokratiassa pitääkin. Vastikään pidetyissä eduskuntavaaleissa vaihtui jälleen hallitus, niin kuin yleensä tapahtuu. Yleisiin syihin vedoten pantiin vaalien voittajakin vielä oppositioon. Kolme oikeistolaista puoluetta, Isänmaa, Reformipuolue ja Maltilliset (sosialidemokraatit) muodostivat hallituksen. Suurin puolue, vasemmistolainen Keskustapuolue jätettiin ulos.
Talouden kanssa onkin sitten paljon vaikeampaa. Pienin ongelmista ei ole maatalous, jonka kriisi on paitsi syvä, myös pitkä.
Viro on noudattanut erittäin vapaata maatalouspolitiikkaa. Tuontisuojaa ei ole eikä valtio maksa talonpojille tukea. Vanhoja kolhooseja on yksityistetty ja monet vanhat omistajat ovat saaneet sosialisoidut maansa takaisin, joskus kolmannessa polvessa.
Ultraliberaali linja on kuitenkin johtanut maataloustuotannon kriisiin, jonka rinnalla suomalaisen talonpojan vaikeudet tuntuva lasten leikiltä. Esimerkiksi vuonna 1995 maatalouden bruttoarvo romahti kerralla bruttokansantuotteessa 20:sta 7:ään prosenttiin.
Viron elintarviketeollisuus on yksityistetty. Suomalaisiakin elintarvikeyrityksiä on sijoittunut Viroon. Tunnetuimpia on pellervolainen HK Ruokatalo, joka osti Rakvere-yhtiön viime kesänä.
Elintarvikesektorin ongelmana on kuitenkin maataloustuotannon alasajo ja oman vahvan teollisuuden puute. Osuustoiminta on heikoissa kantimissa eikä osuustoiminnallisilla yrityksillä ole riittävää markkinavoimaa kilpailla ulkomaisen tuonnin kanssa.
Jos maataloudessa meneekin huonosti, voi Viro ylpeillä kehityksellään monilla muilla aloilla. Hyvä esimerkki on telekommunikaatio, joka on parantunut huimaa vauhtia, kun neuvostoaikojen sentraalisantrat on pantu eläkkeelle ja otettu kännykät ja internet-käyttöön. Vaurauden kasvu näkyy myös katukuvassa. Uusrikkaat ja varakas keskiluokka ajelee hulppeilla länsiautoilla. Työnteko on tehty kannattavaksi, sillä veroprosentti on vain 26. Paitsi että se on sama kaikille, se on sama myös työtuloille ja pääomatuloille.
Alhaisen verotuksen vastapainona on kutienkin heikko valtio, joka ei kykene huolehtimaan sosiaalipolitiikasta vielä kovin hyvin. Lisääntyvä köyhyys ja kurjuus on kiistaton ongelma erityisesti eläkeläisten, monien maaseudun eläjien ja esikaupunkien kouluttamattoman väen keskuudessa.
Ongelmistaan huolimatta Viro on selviytynyt ylimenokaudestaan hämmästyttävän hyvin. EU-jäsenyys avaa sille ilman muuta uusia merkittäviä mahdollisuuksia talouden alalla.
Ehkäpä näemme pian taas sen päivän, kun Viro on kuronut kiinni hyvinvointieron Suomeen.
| Sivun alkuun |