Viimeiset 15 vuotta ovat sisältäneet niin suomalaisen osuustoiminnan hurjimman alamäen kuin myös yhden sen historian näyttävimmistä nousuista. Osuustoiminta on noussut hätää kärsineestä haastetusta huutolaispojasta itse haastajaksi markkinoilla. Tämän lehden tekeminen on tarjonnut aitiopaikan seurata tätä mittavaa kehitystä.

Tieto ja työ tekevät koko ajan omaa hiljaista, vaatimatonta vallankumoustaan yhteiskunnassa. Jatkuvaksi evoluutioksi, kehittymiseksi sitä voisi sanoa. Vertaus sopii niin osuustoimintaliikkeeseen kuin sitä edustavaan Osuustoiminta-lehteen.

Jos tieto ei kuitenkaan koskaan törmää mihinkään esteeseen, niin sitten se on jo kenties aikapäiviä sitten lakannut olemasta todellista tietoa. Nykyisinhän tv ja valtamedia ovat tupaten täynnä tällaista lähes kaikille sopivaa viihdettä, tajunnan täytettä ihmisille.

Identiteetin vahva voima

Kaikki tieto valtamediassakaan ei toki koskaan ole yhdentekevää. Merkittävin osa tiedosta selvästi rakentaa ja kehittää tavallisten ihmisten tai heidän yhteisöjensä elämää, tulevaisuutta ja identiteettiä.

Kansanliikkeelle on identiteetti ratkaisevan tärkeä. Sen todellinen voima on mittaamaton. Identiteetti voidaan suomentaa liikkeen itseymmärrykseksi, sen ominaislaaduksi. Luonteeltaan se poikkeaa liikkeen kilpailijoiden ominaislaadusta.

Pienten ihmisten aineellisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin rakentaminen ja omatoimisuuteen ja keskinäiseen yhteistyöhön kannustaminen ovat aina olleet osuustoimintaliikkeen perimmäinen tehtävä. Ainakin periaatteessa, vaikka käytännössä osuustoiminta-aate onkin ollut välillä todella kovalla koetuksella.

Juuret suomalaisuusliikkeessä

Kaikki nämä asiat ovat säilyneet yllättävän muuttumattomina 95 vuoden ajan. Suomi sen sijaan on muuttunut paljon. Onneksi.

Esimerkiksi suomalaisten keski-ikä oli tämän lehden perustamisen aikoihin vain 45 vuotta. Nyt se on naisilla 82 vuotta ja miehillä 75 vuotta. Reaalinen bruttokansantuote/capita on samalla noussut vuodesta 1900 vuoteen 2002 kaksitoistakertaiseksi.

Pellervon molemmat lehdet perustettiin Suomen kuuluessa vielä Venäjän keisarikunnalle. Pellervo-Seuran henkinen koti oli nousevassa suomalaisuusliikkeessä. Venäläistämisvyörytystä vastustettiin, vaikkei sitä uskallettu useinkaan sanoa ääneen. Jean Sibelius, Eino Leino, Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen muistetaan työstään taiteilijoina. He loivat suomalaisuudelle sisällön sanoin, kuvin ja sävelin.

Pekka Halonen: Tienraivaajia Karjalassa vuodelta 1900. Ateneumin taidemuseo / Antellin kokoelma. Kuvataiteen kuskus- arkisto, kuvaaja: Matti Janas.

Pekka Halosen maalaus "Tienraivaajia Karjalassa" vuodelta 1900 on tämän numeromme kannessa. Se kuvaa yhteistoiminnan ideaa ja liittyy tuohon osuustoimintaliikkeen pioneerien aikakauteen, lehtemme henkisiin juuriin. Ilman sitä viime vuosien kehitystä on ulkopuolisen ehkä vaikea ymmärtää.

Lehti johdon ja hallinnon avuksi

On määritelmäkysymys, onko tämä lehti 95-vuotias vai 104-vuotias. Hannes Gebhard nimittäin eriytti Suomen Osuustoimintalehden sisällön päätoimittamastaan Pellervo-lehdestä, joka perustettiin jo vuonna 1900.

"Pikkutilallisille ja maanviljelijöille ylimalkaan piti olla hauska ja helppotajuinen Pellervo ja ammattimiehille taas kuivan asiallinen Pellervo", kuten lehden silloinen toimitussihteeri Ilmari Arvola valitti.

Ratkaisu oli perustaa osuuskuntien hallinnolle ja johdolle oma lehti, jolloin Pellervo-lehti saattoi paremmin keskittyä viljelijöiden palvelemiseen.

Myös erillisenä julkaistu Pellervon Vuosikirja ilmestyi liikkeen pioneeriaikoina vuosittain. Se on elo-syyskuun vaihteessa ilmestyvän lehtemme erikoisnumeron - Osuustoiminnan Vuosikirjan - edeltäjä. Kansantaloudelliset, liiketaloudelliset ja maataloudelliset tilastot olivat professori Gebhardin erikoisalaa ja hänen sydäntään lähellä.

Yhteiskunnan rakennemuutos on kovasti koetellut Pellervo-Seuraa. Vuonna 1900 Suomi oli 70,5 prosenttisesti maatalousvaltainen maa, kun lasketaan alkutuotannossa työskentelevien osuus työikäisestä väestöstä. Vuonna 2002 heitä oli enää 7,9 %. Pelkästään maatalouden BKT-osuus oli vuonna 1900 vielä 29 % ja toissa vuonna vastaavasti enää 1,5 %.

Sinivalkoisuus on jälleen vahvistunut

Osuustoiminta on ottanut paikkansa aidoimmin sinivalkoisen pääoman edustajana Suomessa. Se ei mikään linnake ole, sillä sellainen osoittautui käytännössä vain haihatteluksi, joka herätti enemmän vastarintaa kuin myötämieltä.

Pellervolaisen omistusrakenteen tehokas hajautuminen pelasti sen punapääoman kohtalolta. Kansan ja Ekan mukana kaatuivat lähes kaikki työväenliikkeen ot-yritykset kuin keilat yksi toisensa jälkeen. Elanto ja Tradeka siitä rytäkästä ovat nyt selvinneet. Elanto on juuri tehnyt fuusion HOK:n kanssa.

Myös uusi, pienimuotoinen ja vaihtoehtoinen yritteliäisyys hyväksytään nykyisin osaksi kansanliikettä. Osuustoimintamalli joustaa moneen erilaiseen tarpeeseen.

Toimintaympäristön muutosten ennakoija

Yritysten toimintaympäristön muutosten ennakointi ja seuranta ovat olleet 15 viimeistä vuotta keskeisintä työsarkaamme. Muutoksia on todella riittänyt:

* Suomen ETA-sopimus 1992

* Uusi kilpailulainsäädäntö 1992

* Suomen EU-jäsenyys vuoden 1995 alusta

* Euroopan rahaliittoon Emuun liittyminen vuoden 1999 alusta ja euron toteutuminen vaiheittain myöhemmin

* Monivaiheiset ja vaikeat WTO-neuvottelut ja

* EU:n itälaajentumisen ensimmäinen vaihe 1.5.2004 alkaen. Sen vaikutuksia suomalaiseen osuustoimintaan arvioidaan tässä numerossa.

Teemojen ohella olemme julkaisseet myös Tulevaisuuden Visiot -palstaa. Milloin on selvitetty biotekniikan mahdollisuuksia, milloin pureuduttu moninaisiin ympäristöasioihin teollisuudessa ja kaupassa, milloin etä- ja joustotyöhön sekä työn tasaisemman jakamisen mahdollisuuteen. Tulevaisuuden tutkimus on ollut yksi suosikkiaiheistamme.

Verkostotaloudesta olin mukana tuottamassa Juha Kuisman toimittamaa aikanaan kaukokatseista kirjaa Pellervon Näkökulma -sarjaan vuonna 1994. Seuraavana vuonna kirjasarjasta ilmestyi vielä "Hankkijasta Noveraksi - mikä petti", mutta sen jälkeen koko kirjasarja sulautettiin käytännössä osaksi tämän lehden palvelukonseptia, lähinnä säästösyistä.

Aate hyvä, muttei pyhä

Pellervolaisessa liikkeessä käytiin pohjalla kesällä 1992, jolloin Hankkija-Novera kaatui. Työväenliikkeen osuustoiminnassa katastrofi koettiin vaiheittain muutamia vuosia sen jälkeen.

Osuustoiminnan luottamus- ja johtotehtävissä toimivien tuhansien ihmisten omakin usko asiaan oli 90-luvun alkuvuosina koetuksella. Koettu kriisi ei johtunut kuitenkaan niinkään osuustoiminta-aatteesta, vaan toimintaympäristön perusteellisesta muutoksesta. Osuustoiminta kun koettiin toimintamallina edelleen ajattomaksi. Sitähän se nimenomaan onkin.

Asiaan pureuduttiin ennakoivasti vuosina 1992 - 93. Julkaisimme peräti 12-osaisen kirjoitussarjan osuustoiminnan periaatteista. Sarjaan osallistuivat Tapani Köppä, Raija Volk, Heikki Haavisto, Risto Volanen, Antti Nikkilä, Esko Kalevi Juntunen, Kari Neilimo, Marcus H. Borgström, Markku Wilenius, Kalevi Suomela, Gert van Dijk ja Chris Mackel.

Raija Volk teki käydystä keskustelusta yhteenvedon (OT 6/93), joka otsikoitiin: Periaatteet eläkööt ajan mukana. Eli aate hyvä, muttei kuitenkaan pyhä.

90-luvun alussa elettiin aikaa, jolloin osuustoiminta-aatteesta ei paljoa rohjettu puhua. Vaikea tilanne heijastui monin tavoin myös tämän lehden toimittamiseen. Enemmänkin puhuttiin arvoista ja etiikasta. Osa kirjoittajistamme halusi kuitenkin muistuttaa, että yhteisöllisyyttä ei saa unohtaa.

Jäsenten velvollisuutta luoda, hyväksyä ja valvoa omille yrityksilleen perusstrategiat korostettiin kautta linjan. Toimivalle johdolle kuitenkin haluttiin jättää riittävä operationaalinen liikkumavara. Kansainvälistyminen koettiin suurena haasteena.

Taito nähdä kukkulan taakse

Risto Volanen antoi reseptejä tulevaisuuden hallitsemiseksi uudella käsitteellä "futurologinen ylivoima". Se yritys joka selkeimmin näkee kukkulan taakse, saa kilpailussa parhaat lähtöasemat. Muiksi menestystekijöiksi hän luetteli mm. markkinajohtajuuden, liittoutumisen sekä laatu- ja hintakilpailukyvyn.

Viime vuosikymmenen lopulta tähän päivään osuustoimintaliike on sitten kovista kokemuksista viisastuneena elänyt vahvaa nousun aikaa. Se näkyy niin jäsenmäärissä, liikevaihdoissa kuin palkatun henkilöstön määrissäkin.

Erityisesti palveluosuustoiminnan eli osuuspankkien ja keskinäisen vakuutustoiminnan ja kuluttajaosuustoiminnan eli kaupan jatkuva kasvu on ollut merkillepantavaa. Se on kätkenyt taaksensa sen hyvin kylmän tosiasian, että tuottajaosuustoiminnassa jäsenmäärät ovat vuodesta 1994 lähtien tippuneet puoleen entisestä maatilojen määrän supistuessa rajusti ja tilakokojen samalla kasvaessa.

Suuret numerot voivat hämätä myös siinä mielessä, että ihmisten aito sitoutuminen osuustoimintaan on edelleen monin paikoin varsin heikkoa. Tämä koskee erityisesti palveluosuustoimintaa. Tehtävää riittää.

Kun suomalainen ruoka oli liian kallista

"Kustannukset kuriin elintarviketaloudessa" julkaistiin sarjana vuosina 1990 - 91. Tiedettiin, ettei suomalainen ruoka ollut riittävän kilpailukykyistä hinnaltaan, kun kansainvälinen kilpailu joka tapauksessa tulisi lisääntymään. Suljetun talouden ongelmat oli selvitettävä.

Pahempaa pelättiin kuin mitä sitten lopulta tapahtui. Kotimaisuuskampanjoiden ja Finfoodin rakentamisessa Pellervo-Seuralla oli kätilön roolia. Ne ovat kantaneet pitkälle, mutta koventunut kilpailu jatkuu tulevina vuosinakin.

Tämä lehti on ollut aina myös osuustoiminnan sidosryhmätyötä muun yhteiskunnan suuntaan. Se on tullut joskus yllättävästikin esille. Teimme numerossa 5/90 selvityksen, mistä tavallisen suomalaisen ruisleivän hinta koostuu. Viiden markan ruisleivästä jäi viljelijälle silloin vain 12 %. Siitäkin suurin osa eli 8 % meni viljelykustannuksiin ja viljelijä sai työstään vain 4 % leivän hinnasta, noin 20 penniä. Leipomo sai 42 % ja kauppa 28 %. Vielä 14 % valtion liikevaihtoveroon, 3 % myllylle ja prosentti muihin raaka-aineisiin kuin jauhoon.

Lehden ilmestymisen jälkeen Elannon leipätehtaalta soitti asiantuntija, joka kertoi, että häntä pyydettiin selvittämään, pitävätkö tietomme lainkaan paikkansa. Hän oli kuitenkin päätynyt siihen, että kyllä ne suunnilleen pitivät paikkansa.

OMISTAJAvastuun ja JÄRJESTÖvastuun rajankäynti

Suomen EU-jäsenyyden toteutuminen vuonna 1995 johti myös Pellervo-Seuran ja MTK:n väliseen kriisiin, joka kulminoitui rajanvetoon osuustoimintayritysten omistajavastuusta ja järjestöjen edustamasta järjestövastuusta.

MTK ei sen jälkeen ole puuttunut suoraan pellervolaisten yritysten päätöksentekoon, mutta järjestöjen välisessä sodassa se voitti osuusmeijereiden haluaman maitovaltuuskunnan omaan organisaatioonsa. Valtuuskunnan itsenäinen päätöksenteko siellä kuitenkin turvattiin.

Lehdellä oli selkeästi osuuskuntien itsenäisyyttä korostava linja, mutta myös mtk-laiset näkemykset haluttiin saada käydyssä keskustelussa esiin. Osapuolet kutsuttiin väittelemään Pyöreän pöydän ääreen ja lehti sai jälleen kiinnostavan jutun polttavasta aiheesta.

EU-jäsenyys tiputti tavallisen suomalaisen kuluttajan ruokaostosten hintaa nopeasti reilulla 10 prosentilla. Tänä vuonna EU:hun liittyvien uusien jäsenmaiden kohdalla tulee käymään päinvastoin. Ruoka tulee niissä vähitellen kallistumaan - tosin myös palkkataso lähtee nousuun.

Oma talous Akilleen kantapää

Kapealle kohderyhmälle suunnatun, pienessä maassa ja omalla pienellä kielialueella toimivan ammattilehden Akilleen kantapää on aina ollut sen oma talous. Osuustoiminnan hallintoihmisten ja liikkeenjohdon palveleminen omalla lehdellä ei kiinnostane kaupallisia kustantajia. Se on liian pieni kohderyhmä kovimmille bisnesmiehille.

1980-luvulla lehden painos vaihteli 4300 - 5800 kappaleen välillä. Vuoteen 1992 mennessä se laski 4100:aan, jolloin tehtiin radikaali ratkaisu muuttaa lehti ilmaislehdeksi ja Pellervo-Seuran jäseneduksi vuoden 1993 alusta.

Suurimmillaan OT-lehden levikki käväisi vuonna 1996, jolloin se oli 14.000 kappaleessa.

Syksyllä 1996 Pellervon talous kuitenkin tiukentui ja jouduimme todelliseen tulikokeeseen, löytyykö ilmaislehdellemme riittävästi maksullisia tilaajia. Onneksi löytyi. Painosmäärä asettui silloin mukavasti 8.500 kappaleeseen ja lehti vahvistui. Pystyimme palkkaamaan silloin toisen toimittajankin, joka tosin levikin heikennyttyä menetettiin kolme vuotta myöhemmin.

Uutena tehtävänä mukaan otettiin vuoden 1996 syksystä lähtien säännöllisesti ilmestynyt Uusi osuustoiminta -liite. Se on neuvonnallinen pienosuustoimintaa edistävä kokonaisuus, jonka sisällöllä palvellaan laajemmin myös perinteisen osuustoiminnan puolella toimivia luottamushenkilöitä, jotka ovat useimmiten maallikkoja.

Viime vuonna lehtemme painos oli keskimäärin 6.900 kappaletta. Uusosuustoiminta on parina viime vuonna tuonut mukanaan jonkin verran uusia lukijoita, kun perinteisen osuustoiminnan puolella hallintomiespaikat selvästikin vähenevät, eniten fuusioista johtuen.

"Se kuitenkin liikkuu!"

Sain nämä jutut painettuun lehteen valmiiksi joskus aamuyön puolella. Sitten kotiin välillä nukkumaan ja aamulla taas töihin. Sen päivän aikana alkoi muistua mieleen säkeitä Vesa-Matti Loirin laulusta Eino Leinon runoon "Se kuitenkin liikkuu!"

Siinähän se olikin osuustoimintaliikkeen pitkä historia tiivistetysti sanottuna! Viime vuosikymmenen alkuvuosien lamauttavasta tilanteesta nykyiseen nousuun. Voitetusta voittajaksi. Haastetusta itse haastajaksi. Nyt sitten eletään selkeästi jo toista, vaikkakin varovaisempaa, nousukautta kuin 1900-luvun alussa.

Nykyisiin ongelmiin kuuluu lähinnä osuustoimintaliikkeen kasvanut heterogeenisuus ja aidon osuustoimintahengen vähäisyys. Nykyajan taistelulaulut puuttuvat, vai puuttuvatko? Tai sitten ne ovat suurimman osan mielestä aivan liian agraarisia kuten Eino Leinon sanoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä "Pellervon Laulu" ensimmäisille Pellervon päiville 1900, Leinon ikuisessa rahapulassaan kapakan pöydän ääressä kiireesti väsäämä tilaustyö.

En tiedä, puhutteleeko tämä runo "Se kuitenkin liikkuu!" kovin monia muita, mutta minua runo kosketti niin että kolahti. Olin sen jo vuosia sitten välillä unohtanut.

Nyt Suomen tilanne alkaa vähitellen olla kypsempi yrittää ottaa rohkeammin vauhtia, saada kunnon osuustoimintahenkeä päälle, lisätä purjeita – ilman että myrsky välittömästi repii maston ja pienen veneen - eli lehden - mukanaan. Käytännöllisyys kuitenkin tämän OT-lehden runkona aina säilyttäen.

"Onko yö jo haihtunut aatteen yltä? Osuustoimintaliike kuitenkin liikkuu jälleen. Muutenhan se ei liikettä voi ollakaan.

"Taas tohdin toivoa, taas tohdin luottaa / eespäin nähdä, uutta aikaa uottaa / nään silmissäni tuhat tulikerää / maailmat syntyy, sydänhaaveet herää / ja vaikka pettäis kaikkien muiden usko / maa pimenisi, haihtuis huomenrusko: Se kuitenkin liikkuu!"

Runossa pelkistyy kansanliikkeen luonteesta olennainen. Ylitse sukupolvien. Näkyy "kansain töissä" kuten osuustoimintaliike. Myös nyky-yhteiskunnan kritiikki eli "hullun houreet" alussa ja markkinoita hallitsevat "tyrannit" lopussa mainiten. Liitän Eino Leinon runon lopun tähän:

Mut yli haudan, kuolemankin yli
käy vapaus, jolle sykkii sydänkulta
Se elää, henkii, vaikka painaa multa
se palaa liekin lailla syksyöissä
Tyrannit pelkää, mutta kansain töissä:
Se kuitenkin liikkuu!

Suomalainen osuustoimintaliike joka tapauksessa sittenkin liikkuu ja kehittyy koko ajan eri puolilla. Se on ollut monille melkoinen yllätys.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Lue lisää:

Kilpailua, työnjakoa ja roolien hahmottumista Lähimmät sisarlehdet Hollannissa ja Tanskassa

| Sivun alkuun |