Verottaja ymmärsi osuustoiminnan ihan väärin
Yhteiskunnassa käy valitettavan usein niin, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea kulloinkin tekee. Lopputuloksena voi sitten olla tuhti tälli ihan omalle poskelle.
Näin kävi, kun Korkein hallinto-oikeus teki helmikuussa tiukan äänestyspäätöksen 4 - 3 kunnallisen sähkölaitoksen liittymismaksujen arvonlisäverovelvollisuudesta.
Verohallitus kiirehti heti päätöksen nojalla antamaan uudet ohjeet, jotta myös osuuskuntien liittymismaksuista nyhdettäisiin jatkossa arvonlisävero. Noiden ohjeiden juridisetkin perusteet ovat kyseenalaisia, kuten Pellervon lakiasiainjohtaja Olavi Leppänen tässä lehdessä osoittaa.
Monia ikäviä heijastusvaikutuksia
Asialla on merkittäviä yhteiskunnallisia seurannaisvaikutuksia, jotka tulevat, jos tiukin linja osuuskuntien suhteen todella toteutuu.
Liipasimelle uhkaavat joutua ainakin vesiosuuskunnat, tietoverkko-osuuskunnat, sähkö- ja puhelinosuuskunnat. Osassa niistä onkin jo herätty kyselemään päätösten perusteiden perään. Moni on sitä mieltä, että huteriahan ne ovat.
Herkästi verollisuus laajentuisi koskemaan myös muita vastaavantyyppisiä osuuskuntia, jos niiden liittymismaksuja ei voida osoittaa palautuskelpoisiksi. Sen selvittäminen puolestaan uhkaa teettää osuuskunnissa melkoisesti lisää töitä. Vanhoja liittymismaksuja ei toki enää jälkikäteen voida verottaa.
Otetaan esimerkiksi perusteilla olevat uudet vesiosuuskunnat, joiden perustannassa on meneillään buumi. Sitä myös monet kunnalliset päätöksentekijät eri puolilla Suomea ovat olleet tukemassa mm. osuuskuntien lainatakauksista tai rakentamiskustannuksiin osallistumisesta päättäessään. Miten liittymismaksujen verolle joutuminen nyt vaikuttaisi?
Kylmä suihku monille hyville hankkeille
Tähän asti osuuskuntiin liittyvien ei ole tarvinnut maksaa liittymismaksun päälle arvonlisäveroa. Tämä on ollut hyvin vakiintunut käytäntö.
Vesiosuuskuntia onkin perustettu runsaasti haja-asutusalueille, joille kunnalliset verkot eivät yllä. Eivätkä kuntien rahat riitä niitä rakentamaan. Osuuskunnat helpottavat laajalti vesipulasta kärsivien talokaivojen omistajien ja kesämökkiläisten elämää. Ne osaltaan myös tasoittavat suomalaisen maaseudun houkuttavuutta asuin- ja lomaympäristönä.
Myös ympäristönsuojelullisesti vesiosuuskunnat tekevät ansiokasta työtä, koska osuuskunta tuo kylälle useimmiten mukanaan myös viemärin. Yhteiskunta on muutenkin kiristänyt määräyksiä jätevesien käsittelystä.
Arvonlisävero käytännössä nostaisi osuuskuntien liittymismaksuja 22 %. Jokainen tajuaa, ketkä tuon lisälaskun joutuisivat maksamaan: tavalliset osuuskuntia eniten tarvitsevat ihmiset. He eivät voi alvia mistään vähentääkään.
Toki verokäytännön muutos koskee myös kuntien vesi- ja sähkölaitoksia, joiden liittymismaksut ikävästi nousevat. Sielläkin on omat kovat kustannuspaineensa.
Joensuussa ilmestyvä maakuntalehti Karjalainen heräsi asiassa ja julkaisi 3.3.04 ison uutisen siitä, miten veropäätös monella tapaa lyö korville etenkin maaseudun vesihankkeita:
- Surkuttelen varsinkin pienituloisten eläkeläisten puolesta, Kontiolahden Pyytivaaran vesiosuuskunnan toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen sanoi Karjalaisessa.
Vero toisi liittymähintaan lisää noin 840 euroa, jos talous ottaa sekä veden että viemäröinnin. Ilman alvia liittymien yhteishinta on 3.800 euroa.
Monilla alueilla hinta on pakko pitää tätäkin korkeampana, esimerkiksi 5.000 eurossa (ks. OT 2/03). Mistään pienistä lisäkustannuksista siis ei ole kysymys.
Moni voi miettiä liittymistäkin uudemman kerran. Esimerkiksi Liperinsalon vesiosuuskunnassa Pohjois-Karjalassa noin puolet on ottamassa liittymät kesäasunnoille, joilla varsinaista käyttöä voi olla verrattain vähän.
Tämä ei ole pelkästään maaseudun ongelma, vaan se koskee myös kaupunkien palveluja erityisesti asemakaava-alueiden ulkopuolella. Kotkalaiset kunnallispoliitikotkin kypsyivät äsken antamaan lainojen takauksia vesiosuuskunnille.
Lukuisissa pienemmissäkin risauksissa ainakin media ja poliitikot ovat heränneet välillä jopa allergisen herkästi puolustamaan pieniä ihmisiä. Miksei siis myös tässä?
Yhden äänen täpärä voitto KHO:ssa on nyt aiheuttamassa kylmän suihkun monien osuuskuntien tavallisten jäsenten niskaan.
Kansa luottaa osuustoimintaan
Otsikko ei ole Osuustoiminta-lehden keksimä, vaan se on suora otsikkolainaus Markkinointi & Mainonta -lehdestä 7/2004. Se on oman alansa auktoriteetti.
Kysymyksessä oli Valittujen Palojen tekemä tuore, laajapohjainen tutkimus Suomen luotetuimmista tuotemerkeistä. Siinä etenkin osuuspankit, S-ryhmä ja Tapiola kahmivat ykkössijoja.
Osuuspankit säilyttivät asemansa suomalaisten luotetuimpana pankkina. S-ryhmä ohitti täpärästi K-ruokakaupat suosituimpana päivittäistavaraketjuna ja Tapiola nousi luotetuimmaksi vakuutusyhtiöksi ohi Sammon. Tosin yhteenlaskettuna Sampo ja If ohittaisivat edelleen Tapiolan.
Lihajalosteissa ja leikeleissä johtaa Atria, jogurteissa Valio ja luottokorteissa Visa. Ylivoimaisin brändi oli kuitenkin Nokia, jota piti luotetuimpana matkapuhelimena 91 % vastaajista. Se oli myös ainoa suomalaisbrändi, joka herätti luottamusta myös muissa tutkimukseen osallistuneissa 14 Euroopan maassa.
Ot-yritysten kilpailijoiden tuotemerkeistä kisassa pärjäsivät parhaiten Saarioisten valmisruuat ja Floran ravintorasvat ja levitteet. Näissä osuustoiminnallisilla liha- ja einestaloilla ja Valiolla olisi siis vielä selvästi petraamisen tarvetta.
Instituutioista parhaiten luotettiin puolustusvoimiin ja poliisiin. Surkeimmin sijoittui Euroopan unioni, johon luotti suuressa määrin ainoastaan kolme suomalaista sadasta. Poliitikkoihin luotti vain yksi kymmenestä ja sijoitusneuvojiin vain joka neljäs.
Tutkimus kertoo osaltaan suomalaisen osuustoiminnan viime vuosien vahvasta kehityksestä ja pitkäjänteisestä työstä, jossa on myös onnistuttu. Tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Suuri haaste kaikilla suomalaismerkeillä - Nokiaa lukuun ottamatta - on kiristyvä kansainvälinen kilpailu. Eurooppa ei kuitenkaan ole yhdenmukaisesti brändätty manner vielä pitkään aikaan.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
Lue myös: Arvonlisävero uhkaa korottaa osuuskuntien
liittymismaksuja, mutta asia on kiistanalainen 
| Sivun alkuun |