Sankareita vai veijareita? - Kotimaan uranuurtajat ryhmäkuvassa
Osuustoiminta tuotiin Suomeen
paljolti Saksasta ja Englannista

Osuustoiminta-lehden Sankareita vai veijareita -sarja on esitellyt osuustoimintaliikkeen syntyvaiheiden ja alkuvuosikymmenten keskeisiä vaikuttajia sekä osuustoiminta-ajattelun kehittymistä. Nyt on tullut yhteenvetojen aika. Julkaisemme ensin kotimaan ja seuraavassa numerossa kansainvälisen artikkelisarjan yhteenvedon.

STRATEGINEN HETKI LÄHTEÄ LIIKKEELLE Suomalainen osuustoimintaliike syntyi kansakunnan puolustuksen hengessä Venäjän keisarin aloitettua helmikuussa 1899 ensimmäisen sortokauden. Alkanut taistelu Suomen itsemääräämisoikeudesta ja kansallisuudesta antoi paljon motivaatiota myös osuustoimintaliikkeen pioneereille. Edward Iston maalaus ”Hyökkäys”, jossa Suomi-neito on joutunut puolustamaan perustuslakiaan, symbolisoi kansan silloisia tuntoja.

Sarja lähti nousemaan siivilleen vuonna 2005 lehden kaskupalstalta. Kaksi ensimmäistä, hyvän lukijapalautteen saanutta elämäntarinaa Akseli Branderista ja Sampsa Mantereesta julkaistiin alkujaan osuustoimintakaskuina, kunnes sarjalle keksittiin otsikko ”Sankareita vai veijareita?”.

Ideana oli yhdistää osuustoiminnan vakava asia keveän vapaaseen tyyliin. Lisäksi koimme tärkeäksi, että myös ongelmallisia asioita piti voida ammattilehdessä kiinnostavasti käsitellä.

Sateenkaaren koko kirjo

Kotimaan artikkeleista 12 on henkilötarinoita. Lisäksi esittelimme ryhmänä Pellervon ensimmäisen johtokunnan ja Suomen osuustoiminnan vaikuttajanaisia.

Runsaasta ja monipuolisesti ansioituneesta osuustoimintapioneerien joukosta valinnat ovat tietysti olleet subjektiivisia. Mukana olevien kirjo on kuitenkin laaja. Se käsittää sekä valtakunnallisesti näkyviä korkean profiilin vaikuttajia että paikallisempia aktiiveja. Mukana on henkilöitä sekä pellervolaisesta että edistysmielisestä osuustoimintaliikkeestä.

Jotkut valinnat ovat itsestään selviä. Niinpä molempien osuustoiminnan haarojen keskushenkilöt, Hannes Gebhard yhdessä Hedvig-puolisonsa kanssa sekä Väinö Tanner, olivat itseoikeutetusti tarinansa arvoisia.

Muut Suomi-sarjan henkilöt ovat julkaisujärjestyksessä Matti Kurikka, F.M. Pitkäniemi, Yrjö Kallinen, Kyösti Kallio, Onni Puhakka, J. K. Paasikivi, Juho Torvelainen ja Niilo Liakka.

Kotimaiset tarpeet, ulkomaiset vaikutteet

Suomessakin osuustoiminnan uranuurtajien ja varhaisten aktiivien toiminta kumpusi laajemmista yhteiskunnallisista yhteyksistä. Valtiolliset olot olivat 1800-1900-lukujen taitteessa vaikeat. Isänmaan ystävät ryhtyivät torjumaan venäläistämisvaaraa, lujittamaan kansakunnan kestämiskykyä ja kehittämään kansalaisten hyvinvointia.

Tärkeimpiä tehtäviä oli nousevan kansakunnan laajojen vähäväkisten piirien taloudellisen ja henkisen tason kohottaminen. Kansan köyhyys ja kurjuus nähtiin pahoina ongelmina, mikä myös venäläisten vallanpitäjien oli myönnettävä. Tässä työssä nimenomaan osuustoiminta nähtiin väkeväksi ja tuloksia tuottavaksi välineeksi.

Osuustoiminta Suomessa on tuontitavaraa. Niinpä kotimaiset osuustoiminnan tienraivaajat ja vaikuttajat saivat voimakkaita impulsseja ja esikuvia muista maista, joko välillisesti tai omilla matkoillaan.

Teksti: Kari Inkinen ja Mauno-Markus Karjalainen

Jatkoa aiheelle:
Suomen osuustoiminnan
isä ja äiti: Gebhardit

| Sivun alkuun |