 |
Aina tarinan arvoinen
Vuodet ja ihmiset vaihtuvat. Entistä levottomampi aika herkeämättä etsii omaa suuntaansa, löytääkö sitä lainkaan. Mutta suomalainen osuustoiminta pysyy ja paranee. Se on ihmisten aina tavatessa tarinan tai parin arvoinen.
Osuustoiminta on tarinoista rikasta kenttää, jossa herrat milloin haukutaan, milloin kiitetään. Monesti herrat jätetään ihan huomiottakin ja keskitytään kenties oleellisempaan.
En tiedä, onko edesmennyt suomalaisen kansanperinteen uranuurtaja, professori
Matti Kuusi sanonut, että tarinoiden runsaus ja rehevyys paljastaa myös kansanliikkeiden todellisen elinvoiman. Ainakin voisin kuvitella hänen sanoneen juuri noin.
Kuolevan tai byrokratisoituneen kansanliikkeen iloinen ja eloisa tarinankerronta varmasti ehtyisi. Sellaisestakin vanhalla Pellervo-Seuralla oli valitettavan pitkä kokemus. Pellervon oli pakko lähteä, juuriin mennen, uudistamaan myös itseään 1980-luvun lopulta alkaen, vaikka sellainen tuskallista olikin.
1990-luvun alkuvuosina jopa välillä tuntui, että nyt happi loppuu tykkänään. Hankkija-Novera teki konkurssin 3.7.1992 ja myös työväenliikkeen osuustoiminta pitkälti tuhoutui seuraavina vuosina. Osuustoiminta-lehden levikkikin laski vuonna 1992 vain noin 3 000 tilattuun vuosikertaan.
Mutta loppujen lopuksi sekin savotta sitten selvitettiin. Osuustoimintajohtaja
Risto Volanen veti meille monta tiukkaa kalvosulkeista tarvittavista uusista strategioista. Aina yksi kalvo koneessa ja kaksi samaan aikaan ilmassa... Ja niin tähän kymmenen vuotta sitten perusteellisesti muuttuneeseen markkinalähtöiseen maailmaan ja EU-aikaan sopeuduttiin. Tänään lähes kaikki ot-yritykset ovat hyvässä kunnossa.
Nuoriso
mukaan
Suomessa elämme nykyisin keskellä tarinoiden yhteiskuntaa, jossa vapaus ja luovuus kukkivat monenkirjavina. Sitä voi seurata vaikka reaaliajassa netin kautta.
Suomalainen osuustoimintaliike on kuitenkin monen tarinan arvoinen. Tarinan ei tarvitse olla mikään pönäkkä juhlapuhe ikävystyneelle ja yhä harvalukuisemmalle, harmaahapsiselle yleisölle.
Nouseva nuoriso on yksi hyvä mittari siitä, meneekö juhlapuheista perille mikään. Valitettavasti nykyajan nuoriso ei osuustoiminnasta paljoa tiedä, kun valistuksen sarka on ollut vuosikymmeniä hoitamatta. Siksi suurimpien osuustoimintafirmojen markkinointiosastot eivät yleensä usko koko asiaan.
Yhteistyö koulujen, oppilaitosten, yritysneuvonnan ja myös akateemisen maailman kanssa ollaan nyt tosin saamassa mukaan Pellervo-Seuran uuteen strategiaan vuosille 2006 - 2011.
Hometta
karisteltiin
Historia on täynnä kertomuksia siitä, ettei asia ole ollut ongelmaton ennenkään.
Juho Torvelainen vaikutti Pellervon konsulenttina suomalaisen osuustoimintaliikkeen alkuvuosina. Vuonna 1924 Suomen Osuustoimintalehti julkaisi hänen värikkäitä muistelmiaan.
Torvelainen kertoi, miten maamiesseurat olivat Pellervon työssä tärkeitä. Pellervo oli perustamassa monia maamiesseuroja ja virittämässä vanhojakin uuteen toimintaan. Näin oli, vaikka seurojen johtomiehet suuresti epäilivät Pellervon tarkoitusperiä.
Pellervo kuitenkin onnistui "työntämään koko joukon vapaampaa henkeä ja virkeämpää toimintaa silloisiin maanviljelysseuroihin, joista varsin moni - se tulkoon mainituksi - oli sangen vahvan aristokraattisen hengen läpitunkema itseoikeutettuine kuvernööri-puheenjohtajineen".
- Pellervon toiminta sai maanviljelysseurat karistelemaan vuosien hometta itsestään, muisteli Juho Torvelainen.
Menetti
pian arvonsa
Suomalaisen osuustoiminnan isäksi mainitun professori Hannes Gebhardin ympärillä oli aina liikettä, niin monitahoinen ja särmikäs persoona hän oli. Ja hänestä on aina kiertänyt myös kaskuja. Seuraava on poimittu Suomen Osuustoimintalehdestä 1/1952:
Kerran oli Suomessa maatalousnaisten vieraana joku ruotsalainen nainen, joka oli saanut suomalaisen kunniamerkin, mitä hän hyvin ylpeänä kantoi aina joka tilaisuudessa rinnassaan. Hänen seurapiirissään tämä herätti huomiota. Uteliaina aprikoitiin, kuinka arvokas tuo merkki mahtoikaan olla.
Kun tätä ei tiedetty, kysyttiin asiaa Hannes Gebhardilta, joka myös oli sattunut mukaan seuraan.
- Sitten kun tuo nainen on ritarimerkin saanut, tokaisi Gebhard, ei se ole enää minkään arvoinen...
Niin asia
paljastui
Pellervo-Seura oli omalta pieneltä osaltaan auttamassa viime kesänä Loimaalla aloittanutta Suomen maatalousmuseo Sarkaa alkuun. Siellä kannattaa vierailla. Se on ajatuksella ja sydämellä järjestetty,
Juha Kuisman johtama moderni museo. Aiemmin vastaavantyyppistä kulttuurityötä on tehty mm. metsämuseon suhteen, josta seuraava tapaus on tullut kirjatuksi Osuustoimintalehdessä 4/1967:
Kirjailija Maila Talvion luona ollaan koolla keskustelemassa metsämuseosta. Professori
Olli Heikinheimo saapuu myös tilaisuuteen, jolloin Maila Talvio puhkeaa puhumaan:
- Rakas Herra Professori Heikinheimo! Kuinka suurenmoista, että tahdoitte tulla tähän meidän vaatimattomaan tilaisuuteemme, jossa keskustellaan meille kaikille rakkaasta metsämuseosta! Tehän kuulutte myös metsämuseoon!
Ymmärsi fuusion
olemuksen
1970-luvulle tultaessa kasvavat vaikeudet odottivat silloin paikoilleen jämähtänyttä ja vanhoja valta-asemia puolustamaan jäänyttä osuustoimintaliikettä. Yhdeltä kantilta ongelmista kertoivat fuusiot, joista Osuustoimintalehti 2/1970 julkaisi seuraavan havainnollisen tarinan:
Kana sanoo sialle: "Meidänkin pitäisi fuusioitua."
Sika: "Sopii, mutta mitä me sitten tuottaisimme?"
Kana: "Kinkkumunakasta".
Sika: "Munakas on kyllä erinomaista, mutta kinkun takia minä joudun teuraspenkkiin".
Kana: "Luonnollisesti. Tiedätkös, on aivan normaalia, että fuusion tapahtuessa jonkun täytyy luopua hengestään."
Aate
tuli kalliiksi
Kustannusalan grand old man, Tammen entinen toimitusjohtaja Jarl Helleman oli studiovieraana TV 1:ssä keskustelemassa kirja-alasta 10.11.2002.
Tammi oli työväen osuusliikkeen kustantamo ja sen johtokunta oli aatteellisesti kokoonpantu. Jarl Helleman arvioi, että tietokirjojen kohdalla tämä aatteellinen kontrolli oli käännöskirjallisuutta tiukempaa.
- Yhdessä islantilaisen Halldor Laxnesin romaanissa oli epärehellinen osuuskaupan hoitaja, joka ei sopinut ollenkaan puheenjohtaja Yrjö Kalliselle. - Siinä menetimme siksi yhden nobelistin, toimitusjohtaja Helleman kaiholla muisteli.
Mahdoton
ristiriita
Matti Kuusen kirjasta "Kansanhuumorin parhaat" (Otava) lainasin seuraavan kaskun, joka on nyt ajankohtainenkin SOK:n ostettua syyskuussa Sparin. Osa Sparin itsenäisistä yksityisyrittäjistä varmaankin lähtee omille teilleen. Tarinan kerrotaan olevan peräisin Turusta vuodelta 1978:
Yksityiskauppias Ilmari Mannermaa joutui umpisuolen leikkaukseen. Narkoosista herätessään hän kysyi ensimmäiseksi:
- Millä langalla haava ommeltiin?
- SOK:n langalla, vastasi kipusisko.
Tarvittiin kaksi hoitajaa rauhoittamaan vielä tokkuraista kauppiasta. Raivoissaan hän huusi:
- SOK:n lanka ei kestä yksityiskauppiaan mahassa!
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
PS.
Kaskupalsta ilmestyi tähän lehteen vuoden 1993 lukijatutkimuksessa esitettyjen toiveiden perusteella ja on siitä lähtien ilmestynyt lähes säännöllisesti. Uusimmassa lukijatutkimuksessakin palstaa ilmoitti seuraavansa säännöllisesti tai lähes säännöllisesti noin kolmannes lukijoista, mikä oli hyvää keskitasoa. Jatkamme siis palstanpitoa ensi vuonnakin. Muistelukset ja hauskat aineistot osuustoiminnasta olisivat tervetulleita.
Hyvää ja virkistävää Joulua ja Uutta Vuotta 2006 kaikille lukijoillemme!
| Sivun alkuun |