Osuustoiminnalla
löytyisi paljon uutta annettavaa nuorisolle
Suomalaisella osuustoiminnalla löytyisi paljon uutta, positiivista tarjottavaa nuorisolle, asioita joita viime vuosikymmeninä on Suomessakin lyöty laimin.
Nuoriso, koulutus ja osuustoimintayrittäjyys on osuustoiminnan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä teema, johon paneudutaan tällä kertaa
Uusi osuustoiminta -liitteessä. Ehkä eräs ajan merkki on sekin, että lehtemme pääteema löytyy nyt ensimmäisen kerran juuri pienosuustoiminnan liitteen puolelta.
Ammattikorkeakouluissa jo herättiin
Humanistisen ammattikorkeakoulun Humakin lehtori Kari Pirisen haastattelussa valotetaan ammattikorkeakoulujen opetukseen mukaan saatua osuustoimintaopetusta ja oppilaiden harjoitteluosuuskuntien toimintaa. Se on johtanut Keski-Suomessa jo moniin toimiviin yrityksiin koulutuksen jälkeen.
Ammattikorkeakouluissakin riittää myös esteitä opettajien asiantuntemuksesta ja innostuksesta lähtien aina puuttuviin opintomateriaaleihin asti.
Läheskään kaikkien ammattikorkeakoulujen opetukseen osuustoimintamallia ei vielä ole saatu mukaan. Mutta viime vuosien kokemukset rohkaisevat jatkamaan ja kehittämään tätä työtä. Nuorille täytyy olla aidosti jotakin positiivista tarjottavaa tulevaisuuden varalle. Osuustoiminnalla on tässä paljon enemmän kuin tuhannen taalan paikka.
Henkilökohtaisesti olen varma siitä, että juuri osuustoiminnan hyvä oppiminen tulee aikaa myöten osoittautumaan hyvin monille käytännössä kaikkein hyödyllisimmäksi koulutuksen tarjoamaksi taidoksi. Se on sitä opetusta, joista opettajia tulevaisuudessa kiitetään.
Yhdessä yrittäminen tuo luontevimmin tulosta
Mukana teema-aineistossa on kolmen aktiivisen pirkanmaalaisen nuoren - Kaisa
Sepon, Jaana Savolaisen ja Marko Vilkmanin - haastattelut, joissa he antavat huutia vanhoille ennakkoluuloille osuustoiminnasta. Yrittäjyyden suuntautumisen valinneet parikymppiset nuoret opiskelevat Tampereen ammattikorkeakoulun ProAkatemiassa, jossa jokainen vuosikurssi perustaa tiimiyrityksen - yleensä osuuskunnan - harjoittelemaan oikeaa liiketoimintaa.
Mukana liitteen aineistossa on myös yhden tämän kevään valkolakin, espoolaisen
Annina Trobergin kirjoitus omista lukioaikaisista kokemuksistaan yhteisöllisyydestä.
Kaikki toimivat osuuskunnat kun ovat jäsenyhteisöjä, jotka juuri tässä suhteessa eroavat selvästi sekä yksinyrittämisestä että pääomayhteisöinä toimivista osakeyhtiöistä.
Yhdessä tuttujen kavereiden kanssa nuorten on huomattavasti helpompi ja luontevampi lähteä yrittämään. Osuuskunta on hyvin joustava ja käyttökelpoinen yritysmuoto hyvin moneen eri tarkoitukseen. Erityisesti palvelualoille sillä on olemassa sosiaalista tilausta huomattavasti enemmän kuin vielä nykyisin pystytään hyödyntämään käytännössä.
Osuustoiminta mukaan kaikkeen opetukseen
Kehittyvää koulujen yrittäjyyskasvatusta pohditaan tämän numeron pääkirjoituksessa sekä lisäksi kahden opetushallituksen virkamiehen, ylitarkastaja
Hannele Louekosken ja opetusneuvos Elisabet Kinnusen haastatteluissa. Osuustoimintamalli tulee saada täysipainoisesti mukaan kaikkiin koulutusjärjestelmiin kaikille tasoille omalla luonnollisella painollaan.
Ylemmillä asteilla asia on tietysti tärkeämpi. Osuustoiminnan tulisi olla mukana varsinkin yrittäjyyskasvatuksen, historian ja yhteiskuntatiedon opetuksen yhteydessä. Osuustoimintamallilla on kuitenkin näitä laajemmin liittymäkohtia eri oppiaineisiin - esimerkiksi bisnesetiikasta puhuttaessa ei ole mitään perusteita unohtaa suomalaista ja kansainvälistä osuustoimintaa. Osuustoiminta liittyy oleellisesti myös demokraattisten käytäntöjen juurruttamiseen Suomen kansaan.
Ammattikouluissa, peruskouluissa ja lukioissa osuustoiminta on aivan uutta toisin kuin ammattikorkeakouluissa. Erityisesti ammattikoulujen suuntaan osuustoiminnalla olisi paljon hyvin tarpeellista kyntämätöntä sarkaa hoidettavanaan.
Osuustoimintamallin paluu oppikirjoihin?
Suomen suljetun talouden aikana toisesta maailmansodasta aina 1990-luvun puoliväliin asti osuustoiminta tippui vähitellen surullisesti lähes kokonaan suomalaisen koulujärjestelmän oppikirjojen ulkopuolelle.
Suomen avautuminen vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden myötä on niin lyhyt aika, ettei osuustoiminta ole vielä ehtinyt palata oppikirjoihin kunnolla takaisin. Uusosuustoiminta on ilmiö, joka näyttävämmin alkoi vaikuttaa yhtä aikaa talouden avautumisen kanssa.
Uusien osuuskuntien perustamisintensiteetti on viime vuosina ollut keskimäärin 200 osuuskunnan tasoa. Selvästi vahvempaan intensiteettiin olisi paljon yhteiskunnallista tarvetta. Kannattaisi tavoitella noin 500 uuden osuuskunnan perustamistahtia vuosittain; sen jälkeen osuustoiminnalla tuskin olisi enää esteitä päästä jälleen kattavasti mukaan oppikirjoihin ja opetusohjelmiin.
Ennen kaikkea perinteisen osuustoiminnan menestys viime vuosina puoltaa osuustoimintamallin saamista uudelleen mukaan oppikirjoihin. Perinteisellä ja uudella osuustoiminnalla on näissä kysymyksissä myös strateginen yhteys.
Valistustyö uudelleen polttopisteeseen
Kannattaa muistaa, miten osuustoiminta sata vuotta sitten tehokkaasti levitettiin ja juurrutettiin koko Suomeen. Ratkaisevan kenttätyön tekivät juuri lukuisat kansakoulujen opettajat joka puolella maata. Asia näkyy jopa suomalaisen osuustoiminnan ikoniksi nousseen taiteilija
Albert Gebhardin maalauksesta ”Osuustoiminnan syntysanat” vuodelta 1927.
 Albert Gebhardin maalaus Osuustoiminnan syntysanat. |
Tästä kahden suomenmielisen keskustelusta syntyi Pellervo-Seura jo saman vuoden lokakuussa 1899 ja sen myötä nopeasti laaja suomalainen osuustoiminta. Synnystään lähtien osuustoiminta nivoutui näin strategisesti Suomen elintärkeisiin kansallisiin pyrkimyksiin. Myöhemminkin osuustoiminta on muutamia kertoja tässä keskiössä mm. talvi- ja jatkosotien aikana vieraillut, muttei enää viime vuosina.
Kouluissa varttuvalle nuorisolle osuustoimintamalli voisi kuitenkin olla juuri se, jota nyt nimenomaan kaivattaisiin. Osuustoiminta tarjoaa hyvin realistisen tavan luoda uusia työpaikkoja, yrittäjyyttä ja palveluja niin kaupunkeihin kuin maaseudulle. Se edelleenkin turvaa ja vahvistaa kansakuntaa ja kansalaisten omia vaikutuskanavia paikalliselta tasolta aina kansainvälisen yhteistyön tasolle asti.
Nyt, kun ”kansankynttilöiden” ratkaisevaksi osoittautuneesta keskustelusta on kulunut 107 vuotta, voimme joka tapauksessa olla ylpeitä siitä, että Suomi on kehittynyt maailman vahvimmaksi osuustoimintamaaksi, kun jäsenmääriä, liikevaihtoja ja työllistävyyttä verrataan suhteessa maiden asukaslukuun. Jo yksin tämän seikan pitäisi herättää myös oppikirjojen tekijät, kustantajat ja opettajat eri puolilla.
Kyntämätön sarka odottaa
Suomalaiselta osuustoiminnalta löytyy todellisuudessa erittäin paljon tarjottavaa nuorisolle, muutakin kuin tuhansia kesätyöpaikkoja tänäkin kesänä. Parhaiten nuoria kesätyöntekijöitä työllistävät eri puolilla osuuskaupat ja osuuspankit, mutta myös osuusmeijerit ja metsäliittolaiset yritykset.
Mutta itse näkyvä osuustoiminnan nuorisotyö on vielä jäänyt ensiaskeliin. Viime vuosien kokemukset osuustoiminnasta ammattikorkeakouluissa ja yritysneuvonnassa ovat lupaavia, mutta käytäntö nykii ja takeltelee. Työ kun on paljolti erilaisten satunnaisten projektirahoitusten varassa, mitä EU-rahojen tiukentuminen vielä huolestuttavasti kurittaa jatkossa.
Myös pitkään hyvää työtä tehneen Tampereen Seudun Osuustoimintakeskuksen toiminta supistuu heinäkuun alusta merkittävästi. Pirkanmaan TE-keskus ostaa palvelua yhden osuustoimintaneuvojan työn verran. Loppuvuoden aikana toteutetaan lisäksi Coop Expert -koulutus. Rahoitus yritysneuvojien kouluttamiseen on saatu KTM:ltä ja opetustoimen henkilöstön koulutukseen Opetushallitukselta.
Useimmissa muissa maakunnissa osuustoimintaneuvonta on nykyisin hyvin huolestuttavasti nollilla. Valtiovaltaakaan ei vielä laajemmin ole onnistuttu lobbaamaan asian taakse.
Aktiivisia yrityskansalaisia tarvitaan aina
Myös perinteisen osuustoiminnan kannalta asia on tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä. Ajatellaan vaikkapa alkanutta mittavaa sukupolvenvaihdosta osuuskuntien luottamushenkilöjohdossa. Myös perinteinen osuustoiminta tarvitsee hallintoon mukaan enenevästi nuoria, valveutuneita ihmisiä jäsenistön eli omistajakunnan edustajiksi viemään kehitystä osaltaan eteenpäin.
Suomalainen osuustoimintaliike voi kuitenkin syyttää lähinnä itseään, että nuorisotyö viime vuosikymmeninä on lähes unohdettu. Samalla on jämähdetty paikoilleen vain vanhoja asemia puolustamaan. Vasta viime vuosina ongelmaan on herätty, eikä vieläkään kattavasti. Myös nuorison edustajat itse ja esimerkiksi nuorisojärjestöt ovat pitkään olleet yllättävän passiivisia osuustoiminnan suuntaan.
Nuorten hallintoihmisten mukana myös pitkään vinoutunut sukupuolijakauma myös osuustoimintaliikkeessä voisi luonnollisella tavalla korjaantua, vaikka voi olla, että osa pitää tätä tietä aivan liian hitaana. Vaihtoehtona ovat ehkä Norjan ja Ruotsin tapaan naiskiintiöiden vaatiminen kaikkien yritysten ja siis myös osuustoimintayritysten hallintotehtäviin. Kestävä tie tämä sukupolvien uudistumisen tie joka tapauksessa olisi.
Aktiivisesta yrityskansalaisuudesta kertoo myös ensi syksynä ilmestyvä Riitta Mäkisen ja Anna-Liisa Sysiharjun kirjoittama Hedvig Gebhardin elämäkerta ”Eteenpäin ja ylöspäin” (Otava). Se on keskeinen osa nousevan Suomen historiaa. 1900-luvun alkupuolella pitkään vaikuttaneen monipuolisen osuustoiminta- ja naisasianaisen elämästä löytyy paljon huomionarvoista tämän päivän nuorisollekin.
Aktiivinen ja osaava, itseensä luottava yrityskansalainen on niin suomalaisen koulutusjärjestelmän kuin myös osuustoiminnan yhteinen, hieno tavoite. Sen eteen kannattaa eri puolilla riittävästi tehdä töitä, jotta - pelkistäen sanottuna - myös tulevat sukupolvet pelastettaisiin.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
Osuustoiminta kuuluu
yrittäjyyskasvatukseen >>
Osuustoiminta sisälle koulujen
yrittäjyyskasvatukseen >>
| Sivun alkuun |