Avauspuheenvuoro

Pellervon alueseminaari , Seinäjoki 25.9.2013
Martti Asunta, Hallituksen puheenjohtaja, Pellervo

Osuustoiminta on kovassa nosteessa niin maailmalla kuin Suomessakin. Yritysmalli istuu hyvin tähän aikaan, jossa kaivataan vastuullista elinkeinotoimintaa. Yhteiskuntavastuuta peräänkuulutetaan laajalti. Yrityksiltäkin edellytetään tiettyjen yleisesti hyväksyttyjen moraali-koodien noudattamista. Taustalla on erityisesti rahoitusmaailmassa koetut skandaalimaiset, suuren luokan huijaukset ja lyhytnäköisestä voitontavoittelusta aiheutuneet jättimäiset tappiot, jotka on nähty yhtenä syynä maailmantalouden kriiseihin. Hillittömän voitontavoittelun sijaan toivotaan yritysten jakavan hyvinvointia vastuullisesti laajemmalle sidosryhmäjoukolle.

Osuustoiminnan arvopohjan nauttimasta arvostuksesta kertoo vahvaa kieltään se , että YK:kin nimesi vuoden 2012 kansainväliseksi osuustoiminnan teemavuodeksi, jonka tavoitteena oli edistää tietämystä osuustoiminnasta, rohkaista ihmisiä toimimaan osuustoimintayrityksissä ja kannustaa eri maiden hallituksia luomaan suotuisat edellytykset osuuskuntien perustamiselle ja kasvulle.

Tämän jatkeeksi Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA julisti ajanjakson vuoteen 2020 asti ”osuustoiminnan vuosikymmeksi”. Tavoitteena on tehdä osuustoiminnasta nopeimmin kasvava yritysmalli maailmassa. Pellervo ja koko suomalainen osuustoimintaliike on luonnollisesti täysin rinnoin mukana ajamassa tämän tavoitteen toteutumista.

Suomessa tämä on tosin haasteellisempaa kuin monessa muussa maassa. Suomihan on jo valmiiksi maailman osuustoiminnallisin maa. Me tiedämme ja tunnemme osuustoimintayritysten vaikutuksen kaupassa, pankki- ja vakuutustoimialalla, maataloudessa ja maataloustuotteiden tuotannossa ja metsätaloudessa ja – teollisuudessa. Markkinajohtajia ollaan lähes kaikilla sektoreilla niin valtakunnan kuin maakuntienkin tasolla.

Suurien yritysten lisäksi osuuskuntien perustaminen on hyvin vilkasta myös pienimuotoisesti ja hyvin monilla elämän alueilla, mm. oppilaitoksissa.

Voisi siis sanoa, että osuustoiminnalla menee nyt lujaa Suomessa. Pellervo-Seura haluaa tietysti olla kaikin voimin edistämässä tätä kehitystä. Nykyisen pitkänajan strategiamme neljä keihään kärkeä tähtäävät tähän:

– luodaan edellytyksiä osuustoiminnan kilpailuetujen hyödyntämiselle

– lisätään osuustoiminnan kiinnostavuutta ja tunnettuutta

– vahvistetaan yrittäjyyttä osuustoimintamallin avulla

– edistetään kilpailukykyisten toimintaedellytysten luomista osuustoiminnalle

 

Tällä saralla on vielä paljon tehtävää – vaikka osuustoiminta onkin vahvoissa asemissa. Oppilaitoksissa ja yliopistoissa talous- ja liiketieteiden oppiaineissa osuuskuntamalli on edelleen hyvin heikosti esillä. Samoin tutkimuksessa.

Pellervon toiminta on ollut hyvin moninaista näiden asioiden edistämiseksi: on valistettu (julkaisutoiminta ja esiintymiset), on koulutettu (esim. Pi-johtamiskoulu), on autettu osuuskuntia perustettaessa ja arkipäivän toiminnassa (esim. Pellervon lakipalvelut), on jaettu stipendejä ja apurahoja sekä tuettu tutkimusta muillakin keinoilla. On myös tehty edunvalvontaa Suomessa ja maailmalla.

Kaksi isoa asiaa yli muiden viime vuoden aikana:

– osuustoiminnan professuuri v. 2013 alkaen. Lappeenrannan yliopisto Iiro Jussila

– uusi osuuskuntalaki voimaan 2013 alusta

 

Erityisen suuri edistysaskel tässä mielessä on ollut osuustoiminnan lahjoitusprofessuurin aikaansaaminen, osuustoiminnan neuvottelukunnan toimesta. vuodesta 2013 alkaen Lappeenrannan yliopiston kauppatieteellinen tiedekunta. Lisäksi on tehty monia muita opetusta ja tukimusta tukevia toimenpiteitä.

Suurien osuuskuntien haasteena on se, että kasvun rajat kotimarkkinoilla on likipitäen saavutettu; kauppa, pankki- ja vakuutustoiminta, lihatalot, maito ja metsäkin likimain. Kasvua voidaan hakea vain orgaanisen kasvun kautta tai kansainvälistymällä. Toisaalta kotimarkkinoillakin joudutaan entistä enemmän kilpailemaan kansainvälisten elintarvikejättiläisten kanssa.

Internet ja logistiikan kehittyminen pienentävät maailmaa ennen näkemättömällä tavalla. Pienet ja syrjäisetkin markkinat ovat kohtuukustannuksin saavutettavissa. Erityisesti tämän on näkynyt käyttötavarakaupassa, jossa netin kautta ostetaan tavaroita entistä enemmän. Erityisesti nuoret, tulevat maksukykyiset kuluttajat ovat tottuneet tähän.

Herätän kysymyksen siitä, onko kilpailulakien tulkinta näissä oloissa liian tiukkaa? Onko viisasta, että relevanttina markkina-alueena pidetään vain Suomea – suojellaanko tässä todellisuudessa kansainvälisiä isoja toimijoita, joilla ylivoimaiset markkinointiresurssit ja maailmanlaajuiset brändit? Johtaako tämä lopulta suomalaisten yritysten näivettymiseen?

Esimerkki paperiteollisuudesta, jossa kilpailulakien liian tiukka tulkinta on estänyt kokonaisedun kannalta tarpeelliset rakennemuutokset. Onko siellä tulkinta olosuhteiden pakosta lieventynyt, esim. UPM/Myllykoski –kauppa. M-real Reflex – Arjowiggins –kauppa 2007, jossa itsejäljentävät paperit, väistyvä tuote, oli esteenä kaupan toteutumiselle.

Vuosi 2014 on Hannes Gebhardin syntymän 150-vuotisjuhlavuosi: Mitkä ovat ne kilpailuedut, joilla pärjätään tulevaisuuden maailmassa. Löytyykö pohdittavaa siitä, kuinka tietotekniikan ja internetin mahdollisuudet hyödynnetään uusilla toimialoilla.

Ideoita ja ajatuksia kentältä otetaan mielellään vastaan.