Tämä kirjoitus on osa moniosaista blogisarjaa, jossa käsittelen osuuskunnan hallintoa. Sarja perustuu meneillään olevaan väitöskirjatyöhöni ja runsaan 11 vuoden kokemukseen osuuskuntien hallinnon kouluttajana. Kyse on vapaamuotoisesta blogitekstistä, ei tieteellisestä kirjoituksesta. Otan esille näkökulmia, mutta pohdintani ei ole tyhjentävää eikä voikaan olla. Toiveeni on, että blogisarja herättää keskustelua täällä sekä organisaatioiden sisällä.
Muodolliset kriteerit usein jäävuoren huippu
Yrityksen hallinnon valinnoissa korostetaan usein ulkoisia tekijöitä. Vuosituhannen vaihteessa alettiin valita ulkopuolisia tai riippumattomia henkilöitä yritysten hallituksiin. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeä tekijä, ja joissain maissa se on viety lakiin saakka. Isot yritykset määrittävät ohjesäännöissään kelpoisuusehtoja, esimerkiksi koulutusvaateen tai muun ammattitaidon. Toimitusjohtajan jäsenyys hallituksessa herättää aika ajoin koviakin intohimoja, vaikka tutkimus ei anna vastausta, kumpi on parempi, ollako hallituksessa vai ei.
Muodolliset kriteerit ovat tärkeitä ja niiden etu on siinä, että hallintoon ehdolla olevia kandidaatteja voidaan niiden avulla arvioida. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että muut tekijät ovat valinnoissa isommassa roolissa. Osuuskunnissa näiden tekijöiden rooli korostuu. Kutsun niitä tässä kirjoituksssa ”näkymättömiksi” tekijöiksi. Tarkempia ilmauksia ovat sosiaaliset tekijät tai epämuodolliset tekijät.
Edustuksellisuus – pätevyyttä vai aseman varmistusta?
Osuuskuntien hallintokulttuurissa elää vahvana edustuksellisuus. Edustajiston osalta se on sisään rakennettu eikä muuta voi ollakaan. Hallintoneuvostollekin se sopii siltä osin, että sen tehtävä on kiteyttää jäsenten tahto omistajapolitiikaksi. Mutta entä hallitus? Voidaan aiheesta kysyä, ohjaavatko osuuskunnan hallituksen valintaa edelleen alueelliset tai muut etujen varmisteluun tähtäävät tekijät vai pätevimmän hallituksen valinta? Tässä tullaan tärkeään kysymykseen: miten määritellä osuuskunnan pätevä hallitus. Edustuksellisuus voi olla osa pätevyyttä, mutta sen ei mielestäni pidä hallita valintaprosessia. Silloin hukataan resursseja.
Suunta kohti pätevyyshallituksia
Osuuskuntien kullan arvoinen kysymys on, miten hallituksen pätevyys määritellään. Olen havainnut seuraavia puutteita:
- Päteviksi katsotaan vain osuuskunnan omat jäsenet. Tämä ei ole ongelma isoissa osuuskunnissa, joissa päteviä jäseniä on viljalti. Sen sijaan pienissä ja jäsenmäärältään pienenevissä osuuskunnissa tästä voi tulla rajoite ja jopa uhka.
- Hallituksiin valitaan liian samanlaisia henkilöitä. Tästä seuraa näköalattomuutta ja kriittisyyden puutetta. Bisnes on ankaraa ja vaatii kyseenalaistamisen taitoja hallitustyössä. Myös toimitusjohtajan esitysten kyseenalaistamista.
- Hallituksiin kasvetaan vain oman hallinnon sisältä. Tämä on kaksipiippuinen asia, myönnän sen. On turvallista valita hallitukseen henkilöitä, jotka tunnetaan ja jotka tuntevat osuuskunnan. Mutta tässäkin voidaan hukata resursseja, jos ei koskaan voida valita ehdokasta suoraan jäsenistöstä tai peräti ulkopuolelta. Tuottajaosuuskunnissa tämä kulttuuri näyttäisi vähentävän naisten osuutta hallituksissa.
- Hidas uusiutuvuus, jota saatetaan perustella kokemuksella. Kokemus on tärkeä. Mutta vielä tärkeämpää on, että hallitus on monipuolinen. Siellä on oltava oikea koostumus tuoreutta ja kokemusta. Hidas uusiutuvuus voi olla vaarallista, jos jäädään jälkeen ympäristön muutostahdista.
Näistä kannattaa pitää kiinni
Olen havainnut ison joukon näkymättömiä tekijöitä, jotka myönteisesti ohjaavat osuuskuntien hallinnon valintoja. Niiden ongelma on se, että niitä ei aina voida mitata. Mutta kannustan siihen. Näitä hyviä tekijöitä ovat:
- Ehdokkaan kapasiteetti ”päätyyn saakka” eli vaativimpiin tehtäviin osuuskunnassa
- Kokemuksen laajuus
- Bisnesosaaminen
- Hyvät verkostot
- Henkilökohtainen aktiivisuus ja kiinnostus osuuskuntaan
- Yhteistyökyky
- Sitoutuminen ja luotettavuus
- Sosiaalisuus, johtajuus, itsenäisyys
- Kriittisyys
- Mahdollisuus käyttää aikaa tehtävään