Oppimissopimuksella vauhtia osuuskuntien oppimiseen

[slideshare id=30612318&doc=oppimissopimus-tykalu-oppimisen-tueksi-140130030956-phpapp01&w=600]

Nyt kun vuosi on saatu käyntiin on hyvä pysähtyä miettimään mitä tulevana vuonna haluaa oppia ja missä kehittyä. Muistatko mitä halusit tai mihin olit matkalla viisi vuotta sitten? Oletko kenties nyt siellä mihin pyrit ja oletko oppinut niitä asioita mitä halusit?

Olen havainnut hyväksi työkaluksi oman oppimisen tueksi oppimissopimuksen, joka tehdään pohtimalla viittä kysymystä:

Historia – Missä olen ollut?
Nykytila – Missä olen nyt?
Tulevaisuus – Mihin olen menossa?
Strategia / toimenpiteet – Miten pääsen sinne?
Mittarit – Mistä tiedän olevani perillä?

Oppimissopimuksessa tärkeää on pysähtyä miettimään missä oikein on ja mihin on menossa. Oppimissopimuksen aikajänteeksi voi ottaa esimerkiksi 6. tai 12. kuukautta, ja sitä voi päivittää tarvittaessa välillä ja muistutella itseään mitä oikein tavoitteli ja mitkä olivat mittarit. Itse päivitin oppimissopimusta marraskuussa ja viimeistelin sitä nyt tammikuun puolessa välissä. Seuraavassa tiimimme viikkopalaverissa huomasin heti oman fokukseni parantuneen.

Oppimissopimus on tehnyt tunnetuksi Ian Cunningham kirjassaan The Wisdom of Strategic Learning. Se toimii mainiosti henkilökohtaisena työkaluna oman oppimisen tukena. Kuitenkin jos halutaan nopeampaa kehitystä, kannattaa oppimissopimuksen sisällöt jakaa tiimikavereiden kanssa, jolloin tiimiläiset pystyy kannustamaan ja haastamaan toisiaan eteenpäin. Otetaan esimerkki, kuvitellaan että Herra X haluaa oppia johtamista. Kun hän sanoo sen ääneen, mikä vaatii rohkeutta, niin silloin hän on jo ottanut ensimmäisen askeleen. Ja tällöin tiimikaverit tietävät Herra X:n halun oppia johtamista, ja osaavat kysyä häneltä jatkossa miten hän on edennyt. Yksilöiden oppimisen tehostumisen lisäksi, kun tiimi jakaa oppimissopimukset toinen toisilleen, he pääsevät paremmin selville siitä mihin he ovat tiiminä menossa.

Oppimissopimus toimii myös alitajuntaisesti. Itse muistan unelmoineeni siitä, että saisin toimia kaverieni yritysten kehittämiskonsulttina. En muista olenko kirjoittanut sitä mihinkään oppimissopimukseen ja kuinka monta vuotta siitä tarkalleen on kun näin ajattelin. Jokatapauksessa viime viikonloppuna unelmani toteutui kun vedin arvopäivän entisen 7v takaiselle kämppikselleni, kenen kanssa samoihin aikoihin ensimmäisiä yrityksiämme perusteltiin.

Jos ja kun oppimissopimuksia jaksaa tehdä säännöllisesti ne muodostavat mukavan henkilökohtaisen oppimishistorian, johon voi myöhemmin palata katsomaan, onko kehitystä tapahtunut. Ja yleensä kehitystä tapahtuu. Ainakin jos on pohtinut mitä haluaa oppia.

Jaa artikkeli

Lue myös

Kesä-Suomen infra nojaa yhteisomistajuuteen

Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.