Osuustoiminnan merkitys kirkastuu kriisiaikoina

Suomalaisen omistuksen, yritysten yhteiskuntavastuun ja terävästi toimivan osuustoiminnan ja keskinäisyyden merkitys kirkastuu nyt, kun on tiukempi paikka. On aika pitää järjestelmää pystyssä ja on aika luoda uutta. 

Arvopohjainen toiminnan perusta on aiemminkin johtanut siihen, että osuustoiminta on tullut kriiseistä entistä vahvempana ulos. Välillä tosin itsekin ontuen, mutta sitä elämä on.  

Kansakunnan omavaraisuus, suomalainen omistus ja osaaminen sekä valtiollinen huoltovarmuus ovat koronavitsauksen aikana taas ajankohtaisia ajatuksia. Kriisiaikana korostuu, että ohjaussauva kannattaa olla omassa kädessä, polttoainetta tankeissa ja suunnistustaito harjaantunut. On siksi hyvä omistaa se, mikä on olennaista ja välttämätöntä. Suomalaisia täytyy onnitella, etteivät harhaopit ovat ole tässä välillä sekoittaneet päätä.  

 

Työuralleni on sattunut kymmenen vuoden sykleissä neljä isoa mullistusta: 1990-luvun alussa veret seisauttava talousromahdus, it-kuplan puhkeaminen, finanssikriisi 0-kasvuineen sekä nyt koronakriisi.  

Osuustoimintayritysten perimmäinen ja vaativa tehtävä on kaikissa oloissa pitää jäsenyhteisö ja toimintaympäristö pystyssä. Yritysmalli on erityisen vahvana siellä, missä ovat ihmisten olennaisimmat ja siten kriittisimmät arkiset tarpeet. Osuuspääomaa ei allokoida valtameren taakse, kun tulee tiukka paikka.  

Kriisiaikana yhteisöllisyys korostuu. Osuustoiminta on institutionalisoitunutta naapuriapua ja ruokapiiriä. Kun meillä on osuustoiminnallisia elintarvikeyrityksiä, meillä voi olla suomalaista maataloustuotantoa; ja päin vastoin. Kun meillä on osuustoiminnallinen päivittäistavarakauppa, tavaraa liikkuu tarvitsevien käsiin. Finanssialan osuustoiminnalliset ja keskinäiset yritykset huolehtivat rahan liikkeistä ja vakuutuksista kaikissa oloissa. Osuustoiminnallinen metsäteollisuus kurottaa kansalaisten varautumiselle ja psykologialle olennaiseen pehmopaperin tuotantoon asti. Psykologinen vaikutus on myös sillä, että Metsä Groupin Rauman sahan investointiuutinen sattui tähän hetkeen. 

Listaa voi jatkaa. Ja jatkankin. Vesilaitokset tulee olla käyttäjien demokraattisessa kontrollissa, aina. Sähkönjakelu tulee olla samoista syistä omissa käsissä. Tietoverkot ovat myös kriittisiä. Työosuuskuntien idea on, että on työtä ei tarvitse tehdä yksin ja voi järjestää työsuhteen kautta myös sosiaaliturvan. Yrittäjien osuustoiminnalliset verkostot tuovat voimaa siihen nähden, että yrittää yksin.  

 

Osuustoiminnan tulee seistä omilla jaloillaan. Sen minkä omistaa, siitä pitää huolehtia hyvin. Muutoin ei ennen pitkään omista. Jäsenomistajilla tulee olla tahtoa, osaamista ja näkemystä omistaa valistuneesti. Tämä tarkoittaa myös uhrauksia ja vaivannäköä. Piirissämme on pidetty yllä oppia, että yritysten taloudellisten puskurien tulee olla riittävät, koska vaikeuksia on kuitenkin edessä. Hyvä oppi. 

Myös Suomen tulee seistä omilla jaloillaan. Kansakuntien välinen solidaarisuus on kriisissä koetteilla. Se ei ole keneltäkään pois, kun pieni ja pippurinen kansa hoitaa omat asiansa.  

Nyt tarvitsemme ihmisyydestä kumpuavaa isänmaallisuutta, eriomaista sopeutumiskykyä ja arkista voimaa kaikille. 

Kirjoitus pohjautuu Pellervon Päivä 2020 avauspuheenvuorooni.

SAMI KARHU
toimitusjohtaja
Osuustoimintakeskus Pellervo

 

 

Jaa artikkeli

Lue myös

Kesä-Suomen infra nojaa yhteisomistajuuteen

Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.