Kesä-Suomen infra nojaa yhteisomistajuuteen

Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.

Suomessa on noin 1100 vesihuoltolain mukaista vesilaitosta, joista suurin osa, noin 700, on asiakkaidensa omistamia vesiosuuskuntia. Näiden lisäksi on noin 600 pienempää vesiosuuskuntaa, jotka huolehtivat vesihuollosta pääasiassa taajamien ulkopuolella. Kuituosuuskuntien määrä kasvaa jatkuvasti, ja niitä on jo kymmeniä. Tiekuntia puolestaan on noin 60 000.

Vesiosuuskunnat varmistavat, että vettä saadaan alueilla, joille kunnan verkosto ei ulotu. Kuituosuuskunnat huolehtivat nopean laajakaistan saatavuudesta alueilla, joille kaupalliset toimijat eivät ole kiinnostuneita laajentamaan toimintaansa. Yhteisomisteiset tiet mahdollistavat sujuvan liikkumisen maaseudulla.

Yhteinen omistus ja yhteisestä omaisuudesta huolehtiminen vaativat aktiivisia tekijöitä ja luottamushenkilöitä. Osuuskunnat ja tiekunnat ovat pyörineet pitkälti talkoohengellä. Nyt niissä turvaudutaan yhä enemmän ulkopuoliseen apuun väen vähetessä.

Osuuskuntien ja tiekuntien toimintaan osallistuminen on enemmän kuin suositeltavaa. Yhteinen tekeminen ei pelkästään turvaa elintärkeitä palveluita, vaan myös vahvistaa paikallista yhteisöä ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Osallistuminen kokouksiin on hyvä tapa tutustua naapureihin ja luoda yhteisöllisyyttä sekä jakaa vastuuta.

Ennen kaikkea yhteistyöllä rakennettu ja ylläpidetty infra on arvokas asia, jonka ei kannata antaa rapistua.

Mari Kokko
Pellervon toimitusjohtaja

Jaa artikkeli

Lue myös

Osuustoiminta Suomen itsenäisyyden rakentajana

Kun Suomi saavutti itsenäisyytensä vuonna 1917, maa oli taloudellisesti ja sosiaalisesti varsin haavoittuvainen. Koko kansan osallistuminen hyvinvoinnin rakentamiseen oli välttämätöntä, ja osuustoiminta tarjosi tähän erinomaiset työkalut.

Onko euro ainoa arvo sote-palveluissa?

Hyvinvointialueet ovat tilanteessa, jossa hoitojonot pitenevät, henkilökunnan saatavuus heikkenee ja rahoituksen alijäämät kasvavat. Näiden akuuttien ja kroonistuneiden ongelmien ratkaiseminen vaatii enemmän kuin pelkkää taloudellista tasapainoilua. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat elintärkeitä, aina ennaltaehkäisevästä työstä hengenpelastukseen. Siksi on syytä kysyä: onko raha ainoa arvo, jolla näitä ongelmia ratkotaan?

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.

Tilaa uutiskirje