HEDVIG GEBHARD EDUSKUNNASSA
Hedvig Gebhard työskenteli kansanedustajana kahdessa vaiheessa, uudessa yksikamarisessa eduskunnassa kaksi lyhyttä vaalikautta 1907-1908 sekä kolme vaalikautta vuosien 1919-1929 aikana.

Erikoista oli, että kummatkin Gebhardit tulivat valituiksi ensimmäiseen eduskuntaan kevättalvella 1907. He olivat tiettävästi maailman ensimmäinen kansanedustaja-aviopari.

Ensimmäiseen eduskuntaan
Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että kumpikaan Gebhard pyrkisi eduskuntaan. Ehdokkaaksi asettumista pidettiin kuitenkin eräänlaisena yhteiskunnallisesti aktiivisten ja aikaansaaneiden kansalaisten velvollisuutena. Ei ollut myöskään itsestään selvää, että Gebhardit asettuisivat juuri Suomalaisen puolueen ehdokkaiksi. Hedvigin kohdalla epäröintiä aiheutti vielä hänen vajaavainen suomentaitonsa, varsinkin kun hän oli asettumassa juuri suomen kielen asemaa korostavan puolueen ehdokkaaksi. Ehkä osa epäröinnistä todellisuudessa johtui siitäkin, että tähän asti Hedvig oli ollut ikään kuin Hanneksen apulainen. Nyt heistä tulisi tasaveroisia ehdokkaita, ehkä edustajiakin.

Asian ratkaisi Suomalaisen puolueen kunnioitettu johtohahmo J.R. Danielson-Kalmari, joka tuli Gebhardeille kotiin asti puhumaan Hedvigin ehdokkuuden puolesta. Häntä ei rohjettu vastustaa.

Hedvig asetettiin ehdokkaaksi Hämeen läänin pohjoiseen vaalipiiriin. Ns. listavaaleissa ehdokkaiden läpipääsyyn vaikutti paljon se, miten heidän oli asetettu usean henkilön ehdokaslistoille. Hedvigin puoluejohto sijoitti hyvälle paikalle ja hän tuli valituksi. Hannes valittiin Pohjanmaalta.

Hedvig Gebhard oli omiaan eduskuntatyöhön. Hänellä oli hyvät tiedot monista yhteiskunnallisista ongelmista, rohkeutta, sanavalmiutta ja yhteistyökykyä. Vanhastaan hän monien kansanedustajien tuttava, jopa ystävä.

Aloitteita ja kannanottoja 1907-1908 valtiopäivillä Kansanedustajat toivat terveisinään kansalta paljon parannusehdotuksia oleviin oloihin. Hedvig Gebhard oli jo etukäteen vaatinut, että jotain täytyy tehdä naisten katurauhan eteen. Hän tekikin aloitteen, jossa rikoslakiin toivottiin lisäystä, jonka mukaan ”jokaista, joka yleisellä tiellä, kadulla tai julkisella paikalla epäsiveellisessä tarkoituksessa ahdistaa naista”, rangaistaisiin sakolla. Aloite sai allekirjoittajia neljän eri puolueen naisista, mikä oli aivan poikkeuksellista, sillä kiihkeiden puoluetunteiden aikaan yhteisaloitteisiin ei helposti liitytty.

Temperamentikas Hedvig Gebhard osasi kuvailla, kuinka nöyrryyttävältä tuntuu, kun kuka tahansa herra tai työmies ”pitää oikeutenaan puhutella meitä kadulla, tunkeutua seuraamme, tarjota meille erotiikkaansa”. Ei ollenkaan ole kyse siitä, että nainen itse kutsuisi tällaista käytöstä. Häirintää koki jopa Hedvigin vanha äiti ja hän itse ”ruma kuin piru”. – Tämä asia ei juuri päässyt etenemään.

Parempi menestys oli Hedvig Gebhardin aloitteella naisten talousopetuksen edistämisestä. Oikeastaan idea tuli toiselta naisvaikuttajalta, joka toivoi Tampereen talouskoulun kehittämisestä myös opettajanvalmistuslaitokseksi. Gebhard kuitenkin teki aloitteesta laajakantoisemman ja perusteli sitä kansanterveydellä ja taloudellisuudella. Vaikka aloite oli Hedvigin oman puolueen edustajien nimissä, se sai kannatusta koko salista, vieläpä henkilöiltä, joilla jo silloin tai myöhemmin oli suuri poliittinen painoarvo. Muutoksitta esitys lähetettiin senaattiin, joka erinäisten vuosien päästä asetti komitean kehittämään kotitalousopetuksen järjestelmää. Kuitenkin vasta 1920-luvulla asia todella eteni – varsinkin Gebhardin ajamana.

Äitiysvakuutus ja synnytysapu olivat asioita, joita juuri naiskansanedustajat toivat eduskunnan käsiteltäviksi. Hedvig Gebhard teki oman aloitteensa äitiysvakuutuksen valmistelemiseksi. Sosialidemokraateilla oli omansa. Hän oli myös vaatimassa kätilöiden palkkaamista kuntien velvollisuudeksi. Suuressa osassa maata naiset synnyttivät vielä itseoppineiden lapsenpäästäjien avulla.

Hedvig Gebhard osallistui kaikilla valtiopäivillään työväenasianvaliokunnan työhön joko varsinaisena tai varajäsenenä. Hän kuului puolueessaan ns. sosiaalireformaattoreihin, sosiaalipolitiikkaa ja uudistuksia painottavaan Suomalaisen puolueen, sittemmin kokoomuksen siipeen.

Kansanedustajana 1920-luvulla
Molemmat Gebhardit luopuivat eduskunnasta, kun keväällä 1909 oli tulossa jo kolmannet vaalit. Hedvig Gebhard palasi eduskuntaan itsenäisessä Suomessa 1919 ja jatkoi vuoteen 1929, oli kuitenkin yhden kauden pois pudonneena.

Kunnollisen Kotitalousopettajaopiston aikaansaaminen oli hänen yksi tavoitteensa, kotitalouden ammattikoulutusjärjestelmä toinen, ja nämä toteutuivat 1920-luvun kuluessa. Uusi avioliittolaki oli myös sydämenasia ja se valmistui 1929. Nainen ei ollut enää aviomiehen juridisen holhouksen alainen! Uusi virkakelpoisuuslaki joka avasi naisille useimmat valtion virat, oli hänelle myös tärkeä, vaikka hän ei näkyvästi osallistunut sen edistämiseen. Hedvig Gebhard ryhtyi sairasvakuutuslain ja sen myötä uudestaan äitiysvakuutuksen puolesta puhujaksi, mutta nämä asiat eivät toteutuneet vielä vuosikymmeniin. Työväenasianvaliokunnassa hän otti osaa kaikenlaisiin työelämän ja palkkatyöläisten sosiaalipolitiikkaa koskevien lakiesitysten valmisteluun.

Hedvig Gebhard oli eduskunnassa eräänlainen ”rouva Suorasuu”, joka mielellään väitteli ja käytti värikästä kieltä. Hedvig Gebhard oli kokoomuksen jäsen ja kansanedustaja, mutta ei erityinen järjestöaktiivi. Puolueen yleisilmeen oikeistolaistuessa 1920-luvun lopulla hän ei seurannut mukana. Hän putosi eduskunnasta vuoden 1929 vaaleissa. Pian seuranneissa hajotusvaaleissa 1930 hänet syrjäytettiin ehdokasasettelussa Lapuan liikkeeseen kuuluvan rehtori Hilja Riipisen hyväksi. Hedvig Gebhardin eduskuntaura päättyi siihen.

Nykyisessä eduskuntatalossa hän ei ehtinyt työskennellä, sillä se vihittiin käyttöön vuonna 1931. -Riitta Mäkinen

Eduskunta 100 vuotta


Sivun alkuun