Hedvig lehtinaisena
Ryhtyessään opiskelemaan yliopistossa Hedvig Gebhard tiettävästi kaavaili itselleen elämänuraa kirjoittajana, vaikka naisia ei lehtitoimituksissa vielä ollut. Hedvigistäkään koskaan tullut päätoimista toimittajaa. Kuitenkin hän sekä toimitti paljon julkaisuja että kirjoitti niihin itse. Heti avioliiton alusta alkaen hänellä oli oma kirjoituspöytänsä.

Pellervo-Seuran ja sen julkaiseman Pellervo-lehden käynnistyessä Hedvig teki paljon piilossa pysynyttä kirjoitus- ja toimitustyötä. Hän esimerkiksi kirjoitti kirjasen Papit ja osuustoiminta, mutta kirjoittajan henkilöllisyys salattiin ja tekijäksi merkittiin ”Eräs osuustoiminnan ystävä”. Kun Pellervo-Seura alkoi julkaista vuosittaista tietokalenteria, Hedvig oli keskeinen valmistelija. Pellervoa julkaistiin myös ruotsinkielisenä laitoksena ja sen toimittamisesta huolehti nimenomaan Hedvig Gebhard, vaikka nimi tuli kunnolla näkyviin vasta vähän ennen laitoksen 1920 tapahtunutta lopettamista.

”On luonnollista, että 21 vuoden jälkeen toimittaja on haikea nähdessään lehtensä kuolevan. Kuitenkin vakaa tunne siitä, että hän on saanut olla mukana niin kylvöaikaan kuin sadon orastaessa, siunaukseksi niin ihmisille kuin maalle, tuo haikeuden sekaan iloa ja kiitollisuutta. Se on ollut rakasta työtä.” Näin kirjoitti Hedvig Gebhard ruotsinkielisen Pellervon viimeisessä numerossa joulukuussa 1920. Suomenkielisessä Pellervossa hän jatkoi toimituskunnassa.

Kahden vuoden päästä Hedvig Gebhard kutsuttiin mukaan aivan uuteen lehtihankkeeseen. WSOY oli aloittamassa naistenlehteä, jonka nimeksi tuli Kotiliesi. Sillä oli aluksi vain yksi vakinainen toimittaja, nuori Alli Wiherheimo. Lehden linjan loi sivutoiminen nelihenkinen toimituskunta, jota Hedvig Gebhard johti. Myöhemmin toimituskunnan panos muuntui määrääjästä tukijaksi, mutta Hedvig Gebhardin nimi oli mainittiin toimitustietojen yhteydessä hänen kuolemaansa asti.

Kotiliedestä tuli arvostettu ja laajalevikkinen lehti, suorastaan instituutio. Se korosti sivistynyttä kotikulttuuria, modernia ja järkevää kodinhoitoa sekä nais- ja perheystävällistä yhteiskunnan kehittämistä.

1900-luvun taitteen molemmin puolin Hedvig Gebhard julkaisi pisimmät artikkelinsa ruotsinkielisen naisälymystön Nutid-lehdessä (Nykyaika). Osuuskauppojen julkaisu Yhteishyvä, kokoomusnaisten Suomen Nainen, Suomalaisen Naisliiton Naisten Ääni, ruotsinkielinen Astra jne. olivat myös hänen foorumeitaan. Avustipa hän vuosien 1905-1906 aikaan Miina Sillanpään toimittamaa Palvelijatar-lehteäkin.

Hedvig Gebhardin vasta yli kaksikymmenvuotiaana omaksumasta suomen kielestä ei koskaan tullut aivan puhdasta. Puheiden kuulijat hyväksyivät pienen vieraan korostuksen ja kirjoituksista muutamat kielivirheet oli helppo korjata. Joka tapauksessa Gebhardin kielenkäyttö oli elävää ja ilmeikästä, tarpeen vaatiessa kirpeääkin.
-Riitta Mäkinen

Sivun alkuun