Kasvisruuat uusi trendi

Ruokakauppaan kuuluu kummia. S-ryhmän Antti Oksan mukaan kasvikset ovat nyt kaikkein nopeimmin kasvava ruokakulutustrendi (IL 30.9.). Saman kaupparyhmän Ilkka Alarotu sanoo asian vielä suoremmin: suomalainen härkäpaputuote on ohittanut porsaan sisäfileet ja lähentelee karjalanpaistilihojen myyntiä (MT 29.9.).

Puoli vuotta sitten juuri kukaan ei tiennyt mitään nyhtökaurasta tai härkäpapugranolasta. Nyt ne ovat koko kansan huulilla. Toimistojen kahvituvissa kiistellään, pitääkö kasvispihvejä terästää basilikalla vai ei. Miten tässä näin on käynyt?

Vajaa kymmenen vuotta sitten kutsuin tulevaisuustutkijan liha-alan seminaariin. Hän arvioi, että keinoliha voi uhata lihansyöntiä jo lähivuosina. Osallistujien palaute puheenvuorosta oli murskaava. Haihatteluksikin se taidettiin nimetä. Intohimoisena lihansyöjänä olen onnellinen, että synteettisiä lihatuotteita ei ole ilmestynyt kaupan hyllyille. Signaalit kuitenkin olivat ilmassa jo tuolloin.

Ruokainnovaatio voi saada alkunsa sattumalta. Kuten idea nyhtökaurasta Kiinan-matkalla. Siitä on silti pitkä matka kaupan hyllylle. Molemmat kasvisinnovaatiot ovat syntyneet pienyrityksissä, joiden ikä on vielä taaperoasteella. Taustalla on rohkeita yrittäjiä, joilla on elintarvikealan yliopistotutkintoa ja kumppaneina alan huippututkijoita. Yrittäjien taustalta löytyy myös kansainvälisyyttä ja moniosaamista.

Miksi sitten jotkut innovaatiot onnistuvat, mutta toiset eivät koskaan etene kaupan hyllylle? Vuorineuvos Simo Palokangas antaa äskettäin julkaistussa johtamiskirjassaan pari vinkkiä: proaktiivisuus ja oikea ajoitus. Ensiksi, johtajan on jatkuvasti luettava signaaleja, oltava etukenossa. Silloin hän on valmiimpi, kun muutos tulee. Toiseksi, tuotetta pitää olla silloin tarjolla, kun tähtien asento on oikea. Nykytrendit eivät odottele.

Kasvisproteiiniruokien keksijät ovat selvästikin osanneet lukea näitä signaaleja muita paremmin. Kurkistamalla maailmalle ja kenties tekemällä arjen havaintoja ihan keittiöpsykologialla. Trendit tulevat ja menevät. Karppauksesta ei puhu enää kukaan. Kasvis-innostuksessa näyttää olevan jotain syvempää ja pitkäkestoisempaa.

Isokin yritys voi olla innovatiivinen. Osuustoiminnallinen Valio esitteli nopealla aikataululla ruokaraetuotteen, jossa taatusti on proteiinia. Yritys on tunnettu maailmanluokan tuotekehityksestä. Tieto ja prosessit olivat valmiina, kun markkinat aukenivat. Ison yrityksen etu pieneen on siinä, että on resursseja kaupallistaa tuote laajaan myyntiin. Tätä etua ei pienellä useinkaan ole, vaan tarvitaan vahvempia kumppaneita.

Tänään meidän kotona syödään lähiruokaa: lähipelloilta hankittua kyyhkysenrintaa ja höysteenä kotipihan ja -metsien marjoista tehtyä hyytelöä. Olisikohan seuraava ruokatrendi villiruoka?

…………….

Blogini ”Karilta irti” arvioi ja kummastelee arjen asioita, usein osuustoimintaa. Lujalla, mutta lempeällä otteella. Toivon jatkokeskustelua aiheesta tällä palstalla ja varsinkin jokapäiväisessä työssä.

Jaa artikkeli

Lue myös

Mikä merkitys demokratialla oikeastaan edes on – yhteiskunnassa tai osuuskunnassa?

Demokratiaa ajatellaan usein lähinnä välineenä. Se on menettelytapa, jolla saadaan kansan tai ainakin enemmistön tahto selville ja parhaassa tapauksessa toteutettua. Huono systeemi, mutta ei olla parempaakaan keksitty, kuten tavataan sanoa. Todellisuudessa demokratia pitää sisällään jotain paljon syvällisempää osallisuuden tunteesta yhteisöllisyyteen. Sellaista mikä on ehkä unohdettu myös demokratiakouluiksi aikoinaan kutsutuissa osuuskunnissa.

Mari Kokko: Osuuskunta on väylä yrittäjyyteen 

Tänään vietetään Yrittäjän päivää. Eikä suotta, sillä yrittäjät ja yritykset yritysmuodosta riippumatta ovat Suomen talouden ja hyvinvoinnin kannalta keskeisiä toimijoita. Luovat työtä ja vastaavat merkittävästä osasta maamme verotuloista.  

Yhteisöexit – Mitä jos perustajat myisivät alustansa käyttäjille?

Maailmalla on esimerkkejä yrityksistä, joiden valtava menestys on tapahtunut asiakasomisteiseksi muuttumisen myötä. Voi olla että ilmiö yleistyy. Ajatuksen ympärille onkin muodostunut muutama vuosi sitten käynnistynyt “yhteisöexit” (exit to community) liike joka pyrkii tekemään tämänkaltaisista omistajanvaihdoksista suositumpia, etenkin teknologiayhtiöiden perustajien parissa. Sen lisäksi että yhteisöexit voisi olla ratkaisu moniin teknologiayhtiöiden ongelmiin, jotka kumpuavat niiden perinteisesti osakeyhtiömuotoisesta omistusmallista, se voisi myös ratkaista haasteita, jotka liittyvät osuuskuntamuotoisten yhtiöiden perustamiseen toimialoille, joilla ne ovat perinteisesti olleet harvinaisia.