Tutustumassa Gardajärven ympäristön yritysten yhteistoimintaan

Olen tällä viikolla Joroisten lukion Osuuskunta Eihvelin kanssa Gardajärven ympäristöön ja sen yrityksiin tutustumassa. Pääpainona on osuuskunnat, mutta käymme myös muutamassa perheyrityksessä, sekä erikoisuutena osuuskunnan pyörittämään kouluun Arcon kylässä.

Joroisten lukiolta matkassa on 7 opiskelijaa ja 3 opettajaa. Matka on Joroisten Oma Osuuskunnan tukema, joka toivoo tuellaan lukiolaisten saavan ideoita oma osuuskuntansa Eihvelin toimintaan ja samalla Joroislaisen.

Joroisten lukion matkalla mukana olevia oppilaita.

Ensimmäisenä opintomatkapäivänä tutustuimme Gardajärven pohjoispuolen kolmeen yritykseen. Viiniosuuskunta  Cantina Toblinoon, omaa juustomeijeriä pyörittävänä perhetilaan ja balsamiviinietikkaa tuottavaan yritykseen.

Vuonna 1960 perustettu viiniosuuskunta toimii 800 viljelijän rypäleiden jalostajana. Yhtenä viinin myyjänä toimii paikallinen kirkko, jonka omistuksessa kaikki osuuskunnan jäsenten viiniviljelmät ovat aiemmin olleet.

Viinin tankkausasema osuuskunnassa.

Juustomeijeriä pyörittävä perhetila sijaitsi ylempänä vuorilla. Tilalla oli koko juuston elinkaareen liittyvät toiminnot. Siellä syntyi vasikoita, joista osasta tuli omalle tilalle lypsäviä lehmiä, joista saadusta maidosta tehtiin omassa juustomeijerissä juustoja, jotka vielä myytiin tilan omassa myymälässä. Koko ketju samalla tontilla.

Lukio-opiskelijoille tuntui olevan mielenkiintoista nähdä kuinka eri aloilla päästään yhteistyön (osuustoiminnallisen tai perheessä tapahtuvan) kautta merkittäviin tuloksiin ja saadaan luotua hienoja tuotteita. Ihmetyttämään jäi myös perhetilajuustolalta se, että miten yhdessä paikassa voidaan hoitaa tehokkaan oloisesti koko tuotteen elinkaari aina vasikoiden kasvatuksesta juuston myyntiin asti.

Palaan asiaan torstaina Garda Scula vierailun jälkeen ja kerron osuustoiminnallisen koulun järjestäytymisestä. Onphanan meillä Suomessakin jonkin verran keskustelua käyty siitä, että osuuskunta voisi olla sopiva vaihtoehto koulun yhtiöittämisessä.

Lukiolaisten omasta näkökulmasta pitämään matkablogiin voitte tutustua osoitteessa https://joroistenlukioitaliassa.wordpress.com/.

Matti Ketola

Jaa artikkeli

Lue myös

Hauki on kala – miksi osuustoimintaa on niin vaikea ymmärtää?

”Kuka tässä on tyhmä: ihmiset, kaupparyhmät vai minä itse”, kysyi Pekka Seppänen Ylen Pyöreä Pöytä -podcastissa viime viikolla. Hän oli suivaantunut S-ryhmän ennätyksellisiin kuukausibonuksiin ja ylipäänsä kauppojen kanta-asiakas- ja bonusjärjestelmiin ja referoiden sanoi kuta kuinkin näin: ”Mitä rahaa se (bonus) on? Asiakkaiden omaa rahaa. S-ryhmä on saanut korotta pitää sitä lainassa ja antaa nyt korotta takaisin. Tässä ei ole mitään hurraamista. Järjestelmät maksavat satoja miljoonia, eivätkä tuota mitään uutta hyvää yhtään kenellekään.” Niinpä niin. Osuuskunta jäsenomisteisena yrityksenä, jonka tavoitteena on tuottaa näille jäsenille heidän tarvitsemiaan hyödykkeitä ja palveluksia mahdollisimman edullisin ehdoin ja tilanteessa, jossa liiketoiminnassa syntyy voittoa, jakaa tämä voitto jäsenille takaisin, on edelleen valtaosalle ihmisistä täysin tuntematon toimintaperiaate. Edelleen yli 100 vuoden olemassaolon jälkeen.

Osuustoiminnan arvot muuttuvat teoiksi

Pellervon Päivässä huhtikuussa palkittaan ensimmäistä kertaa Vuoden osuustoimintateko. Teko, jolla on ollut positiivisia heijastuksia tai jättänyt merkittävän vaikutuksen yhteiskuntaan, yhteisöön tai yksilöön.