Yritysvastuudirektiivin loppusuora

EU:ssa valmistelussa oleva yritysvastuudirektiivin valmisteluvaiheessa ovat erilaiset tavoitteet ottaneet yhteen ja nyt päätöksenteon kriittisellä hetkellä nähdään loppuhuipennus. Suomen hallituksen päätös olla äänestämättä direktiivin puolesta EU:n neuvostossa on herättänyt keskustelua myös kotimaassa.

Yritysten vastuullisuudesta on tullut arkipäivää ja yritysvastuusääntely ei ole uusi ilmiö EU-tasolla ja kansallisesti. Tämä osoittaa, että emme elä ”villissä lännessä” sääntelyn osalta. Pikemminkin erilaiset ympäristö-, työlainsäädännöt sekä toimialakohtaiset sääntelyt ovat osa yritysten päivittäistä toimintaa.

EU:n yritysvastuudirektiivin iso tavoite ei ole mörkö yrityksille. Se on nähty mahdollisuutena ja sääntelyn selkeyttämisenä. Yrityksissä koetaan, että nykyinen maiden välinen tilkkutäkkimäinen sääntely on haaste. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan.

Sääntely tarkoittaa yritysten arjessa mittaamista ja raportointia. Tämä edellyttää vahvaa kehitystyötä, jotta voidaan tarjota läpinäkyvyyttä eri sidosryhmille yrityksen toiminnasta, tuotteista ja palveluista.

Mittaaminen ja raportointi kytkee yhteen esimerkiksi ruokaketjun eri toimijat tilalta kauppaan. Työ tiedon keräämisestä on alkumatkassa. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä mukaan lukien rahoittajat.

Sääntelyä valmistellessa on tärkeää tehdä perusteellinen yritysvaikutusten arviointi, jossa otetaan huomioon erityisesti pk-yritysten asema osana ketjuja. Sääntelyä ei saa suunnitella vain suurten yritysten näkökulmasta.

Euroopan parlamentin kesäkuun vaalien jälkeen laaditaan EU-tasoisia poliittisia tavoitteita ja toimenpiteitä viiden vuoden kauden ajaksi. Tärkeää on, että painopistealueet ja konkreettiset toimet koordinoidaan EU-tasolla hyvin keskenään. Varmistetaan, että sääntely on johdonmukaista ja sääntelytulvaa voidaan rajata. Pellervona olemme edistämässä, että EU:n sääntelykehikossa osuustoiminnallisten yritysten erityispiirteet tunnistetaan.

Mari Kokko
toimitusjohtaja
Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervo

Jaa artikkeli

Lue myös

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.

Hauki on kala – miksi osuustoimintaa on niin vaikea ymmärtää?

”Kuka tässä on tyhmä: ihmiset, kaupparyhmät vai minä itse”, kysyi Pekka Seppänen Ylen Pyöreä Pöytä -podcastissa viime viikolla. Hän oli suivaantunut S-ryhmän ennätyksellisiin kuukausibonuksiin ja ylipäänsä kauppojen kanta-asiakas- ja bonusjärjestelmiin ja referoiden sanoi kuta kuinkin näin: ”Mitä rahaa se (bonus) on? Asiakkaiden omaa rahaa. S-ryhmä on saanut korotta pitää sitä lainassa ja antaa nyt korotta takaisin. Tässä ei ole mitään hurraamista. Järjestelmät maksavat satoja miljoonia, eivätkä tuota mitään uutta hyvää yhtään kenellekään.” Niinpä niin. Osuuskunta jäsenomisteisena yrityksenä, jonka tavoitteena on tuottaa näille jäsenille heidän tarvitsemiaan hyödykkeitä ja palveluksia mahdollisimman edullisin ehdoin ja tilanteessa, jossa liiketoiminnassa syntyy voittoa, jakaa tämä voitto jäsenille takaisin, on edelleen valtaosalle ihmisistä täysin tuntematon toimintaperiaate. Edelleen yli 100 vuoden olemassaolon jälkeen.