Kahvintuotannon arki sekä sen mahdollisuudet ja haasteet Väli-Amerikassa tulivat tutuksi Timo A. Heikkilälle hänen toimiessa FFD:n Hondurasin kahviosuuskunta-hankkeessa asiantuntijakummina Osuustoimintakeskus Pellervon puolesta. Pellervo on yksi FFD ry (Food and Forest Development Finland) perustajajäsenistä ja hanke tukee Hondurasissa kahta kahviosuuskuntaa, Caruchilia ja Cafescoria, sopeutumisessa ilmastonmuutokseen sekä muutoinkin toimeentulon parantamisessa.
Heikkilällä on pitkä tausta trooppisen metsähoidon asiantuntijana ja koronatilanteen helpottuessa hän pääsi vihdoin tekemään kummimatkansa Väli-Amerikkaan joulukuussa 2021.
Väli-Amerikka on Heikkilälle tuttu ja hän puhuu sujuvasti espanjaa, koska on aikoinaan asunut muun muassa Hondurasissa. ”Suomalaisena minulla oli lähtökohtaisesti kuitenkin aika hentoinen asiantuntemus kahvin tuottamiseen, joten varasin ennen varsinaista matkakohdetta viikon aikaa tutustuakseni omatoimisesti kahvin tuottamiseen läheisessä verrokkimaassa, eli naapurissa Guatemalassa, jossa on Hondurasia vastaavat vuoristoiset olosuhteet.”
Menestyvä ja tehokas Cafescor
Hondurasissa matka suuntautui ensin Cafescor osuuskuntaan, joka sijaitsee Conquinissa maan luoteisosassa. Kahvintuottajia osuuskunnassa on noin 440. Heikkilä huomasi heti, että asiat rullasivat hyvin: ”Toimitusjohtaja vastasi tuotannosta ja puheenjohtaja hoiti taustalla normaaleja luottamustoimeen kuuluvia tehtäviä. Lyhyen kaksipäiväisen tutustumisen aikana totesin, että yritys toimi tuottavasti ja vastuullisesti, suhteet olivat kunnossa ja henki korkealla.”
Osuuskunnassa on paljon pieniä tuottajajäseniä, mutta myös muutama suuri toimija, jotka tuovat toimintaan ammattimaisuutta. Osuuskunta panostaa erityisesti sertifikaatteihin ja käytössä on myös edistyksellistä teknologiaa: ”Esimerkkeinä mainittakoon bakteerituotannolla kahvin jätteistä prosessoidut omat luomulannoitteet sekä käsittelylaitoksen katolle asennetut aurinkopaneelit, jotka tuottavat yrityksen prosesseille kaiken niitten tarvitseman energian (tarve päivittäin 130 kWh, tuotto 170 kWh).”
Tuotanto oli suurta ja omavaraista ja koko ketju kahvipensaiden kasvattamisesta vientiin asti oli osuuskunnan käsissä: tuottajat, neuvojat, tuotantolaitos, kuljetus sekä markkinat. ”Kuvaavaa oli, että vierailuni aikana jo joulukuussa oli 25 tuhatta kahvisäkkiä valmiina maailmalle lähdössä. Vuotuinen tuotanto on yli 10 miljoona kiloa vientiin ja liikevaihto on yli 30 miljoonaa dollaria.”
Caruchil jätti toivomisen varaa
Kokonaan erilainen kokemus oli hankkeen toinen osuuskunta Caruchil, joka toimii luoteis-Hondurasissa sijaitsevassa Marcalassa. Heikkilä kertoi, että osuuskunta oli noin kymmenen vuotta sitten velkaantunut pahoin ja joutunut väärille raiteille, koska oli menettänyt sertifikaattinsa. ”Isot kalliit koneet seisoivat lähinnä ruostetta keräämässä ja toiminnalle oleelliset tuotantotilat oli varattu muuhun käyttöön tai eivät olleet käytössä lainkaan. Tätä muuta toimintaa ei pidä kuitenkaan ylenkatsoa, siellä tehtiin hyvää pienyritystoimintaa paikallisten naisten toimesta, he tuottivat pienimuotoisesti erikoiskahvia markkinoille, mikä ymmärtääkseni meni lähinnä rajatuille kohderyhmille.”
Osuuskunnassa on mukana noin toistasataa perhettä: ”Toimivien jäsenten lukumäärä ei tainnut olla käytännössä aivan selvä, koska osa tuottajista varmaan myi satonsa jonnekin muualle mistä sai rahansa ainakin omasta mielestään varmemmin. Toiminta oli muutenkin alkeellista ja hyvin pienimuotoista käsityötä ja myös aika lailla seis johtuen koronarajoituksista. ”
Osuuskunnalla on aikanaan ollut kuitenkin erittäin hyvää toimintaa sekä kunnon laitteet ja monet jäsenet odottavat parempia aikoja: ”Niiden tuottajien luona, joilla
vierailin, tunnelma oli hyvä ja odottava. Myös kenttäneuvoja toimi hyvin ja rakentavasti. Eniten vaivasi juuri se, että maaseudulla oli innostuneita viljelijöitä, jotka haluavat tuottaa kahvia, mutta se myytiin nyt oman osuuskunnan ohi sinne mistä sai paremmat rahat. Potentiaalia siis olisi.”
Ongelma oli Heikkilän mukaan melko selkä, johtajuus puuttui: ”Toiminta ei ollut johdonmukaista, oli ”komiteoita” ja lukuisia neuvottelevia ryhmiä. Kun lähes kaikilla osanottajilla on oma ja vielä pitkä mielipide, eivät asiat edisty eikä niitä saada ratkaisuun, päätökset puuttuvat.”
Koska Caruchilin tilanne olikin ennakoitua huonompi, jouduttiin hanketta hieman muokkaamaan ja siellä keskitytään nyt enemmän sosiaalisiin kysymyksiin kuten naisten asemaan.
Mikä neuvoksi?
Heikkilä suosittelisi tulospalkkioperusteinen ammattijohtajan palkkaamista, joka jatkaisi aina vuoden määräajalla eteenpäin. Osuuskuntamuoto toimisi aivan hyvin, kunhan hallitus vain valitsisi johtajan eivätkä jäsenet enää puutuisi toimintaan sen jälkeen. ”Ammattijohtaja, todellinen asiantuntija voisi käytännön pyörittämisen lisäksi löytää olemassa olevasta kansainvälisestä avustuskentästä uusia partnereita tukemaan pahasti velkaantunutta yritystä selville vesille.”
Kahvin maailmanmarkkinahintojen nousu lupaa hyvää jaksoa paikallisille tuottajille, mutta Heikkilä toivoo, etteivät osuuskunnat hukkaa etsikkoaikaansa. ”Cafescorilla menee hyvin ja he ovat varmasti mukana hintojen nousuaallossa, kun on mitä myydä, mutta Caruchilin tuottajien on vaikeampi päästä mukaan ja hintojen nousu menee sivu suun.”
Ilmastonmuutoksen sopeutuminen vaatii vielä tekemistä
Tuotantoketjussa on kummallakin osuuskunnalla Heikkilän mukaan vielä kehitettävää erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta, vaikka ympäristön kannalta kahvinviljely on paljon maissinviljelyä parempi vaihtoehto. ”Tärkeintä olisi jalostaa uudet kahvipensaat tautikestäviksi sekä paremmin kuivuutta sietäviksi. Paikallinen neuvonta ja seuranta on ratkaisevaa, pitää ohjeistaa tuottajille oikeat menetelmät ruohouksista, lannoituksesta, varjostuksen säätämisestä, mahdollisesti kastelustakin, oikean lajikkeen valinnasta oikealle paikalle, eroosion torjunnasta ja kahvipensaitten karsimisesta, jotta saadaan optimaalinen sadon sato.”
Myös varsinaisen viljelyn ulkopuolella on kehitettävää. ”Lasten tulisi saada paremmin mahdollisuus koulunkäyntiin, ennen kaikkea ei työtä koulun kustannuksella. Nykyisin kuulemma satokaudella poissaolot lisääntyvät. Myös naiset tulisi huomioida vielä paremmin tasavertaisina jäseninä osuuskunnissa.”
Kahvintuottaminen on monivaiheinen ja vaativa tapahtumasarja, jota Heikkilä vertaa viinintuotantoon. ”Kasvatus, jalostus sekä riskien ennakointi ja hallinta edellyttää ammattitaitoa ja sitoutumista. Viljely vuorten rinteillä puolentoista kilometrin korkeudessa on raskasta työtä. Olisi hyvä, että työlle saataisiin varmuutta ja kestävyyttä. Jatkuva ja kehittyvä neuvonta – nimenomaan paikallisten tekemänä – on aivan oleellinen osa valoisammassa ja vähän helpommassa tulevaisuudessa.”
Hankkeen oli määrä päättyä vuoden 2022 joulukuussa, mutta koronan vuoksi sitä jatkettiin ensin vuoden kesään.
Hanke on esitelty tarkemmin Osuustoiminta -lehden artikkelissa Suomalaista osaamista Hondurasin kahvintuottajille vuodelta 2021.