PI-johtamiskoulun vuosittainen osuustoiminnallisten yritysten johdolle suunnattu HLJ-akatemia järjestettiin Helsingissä 24.–25.1. Teemana oli yritysvastuu ja keskustelua oli pohjustamassa hyvä kattaus niin yritysten vastuullisuusammattilaisia kuin teemaa akateemisemmin lähestyviä.
Ihmisoikeudet sosiaalisen vastuullisuuden taustalla
Jos yritysjohdolta kysyi 10 vuotta sitten voiko sosiaalisella vastuulla tehdä tulosta ja saada kilpailuetua, oli vastaus, että ei ensin tehdään tulos ja sitten vasta katsotaan vastuullisuusjutut. Näin kertoi juristi ja vastuullisuusasiantuntija Merja Pentikäinen. Hänen mukaansa on tultu suuri harppaus eteenpäin, kun myös juristien keskuudessa niin kutsuttu business and human rights -ajattelu on alkanut olla jo valtavirtaa.
Yritysjohdon olisikin tärkeä tunnistaa ja ymmärtää erityisesti Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden vaikutus yrityksen sosiaalisen vastuullisuustyön taustalla. Pentikäinen muistutti kuulijoita myös siitä miten tärkeää on, että eri taustaiset ihmiset keskustelevat keskenään juuri vastuullisuuskysymyksistä. Vastuullisuus ei ole vain yrityksen vastuullisuusosaston asia.
Hänen mukaansa vastuullisuustyö lähtee siitä, että ensin minimoidaan mahdollisuuksien mukaan haitat ja vasta sen päälle, lisäarvona, mietitään muuta hyvää mitä yritys voi tehdä.
Vastuullisen sijoittamisen määrittely hankalaa
Sijoittajanäkökulmaa HLJ-Akatemiaan toi Suomen suurimman analyysitoimisto Inderesin Head of ESG solutions Karoliina Loikkanen. Hän uskoo, että ainakin Euroopassa ollaan jo sillä rajalla puhutaanko enää edes vastuullisesta liiketoiminnasta, koska sääntely tekee yrityksen toiminnasta jo lähtökohtaisesti hyvin vastuullista.
Loikkanen muistuttaa, että tämän päivän vastuullisuus on huomisen sääntelyä. Maali liikkuu jatkuvasti, mutta ESG-kysymyksissä tietyt teemat tulevat olemaan tärkeitä kuten ilmastonmuutos, henkilöstön ja johdon monimuotoisuus ja inkluusiokysymykset sekä hallinnointi ja läpinäkyvyys.
Myös kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmällä eli EU taksonomialla on rahoituslaitosten toimintaan merkittävä vaikutus. Loikkanen jakaa sijoittajat kolmeen kategoriaan. Perinteinen sijoittaja miettii riskiä ja tuottoa ja vaikuttaako ESG-kysymykset näihin. Arvopohjainen sijoittaja taas miettii riskiä, tuottoa ja arvoja, eli sijoittaako esimerkiksi aseteollisuuteen tai metsä- tai lihateollisuuteen. Institutionaalinen sijoittaja taas miettii arvojen lisäksi myös säädöksenmukaisuutta. EU:ssa tämä on helppoa, mutta USA ja Kiina jo aivan eri markkinoita.
ESG reittaukset ovat Loikkasen mukaan isossa myllerryksessä ja tällä hetkellä tieto ei ole kovinkaan vertailukelpoista. Tiedon tuottaminen asiakkaille on sijoittajille hankalaa, koska se mikä on vastuullinen yritys riippuu ihmisestä ja arvoista. Sen vuoksi analyysiraportitkin ovat vielä hyvin perinteisiä eikä mittareissa näy riittävästi kestävyysindikaattoreita.
Metsä Group – kestävästä kehityksestä uudistavaan arvonluontiin
Metsä Groupin VP Climate and Circular Economy Maija Pohjakallio oli ensimmäisen päivän viimeinen esiintyjä ja toi keskusteluun osuustoiminnallisen yrityksen näkökulman. Hän huomautti, että taloustieteissä ja akateemisessa maailmassa puhutaan nyt paljon omistajuudesta ja on selvästi nähtävissä, että osuustoiminnallinen, kestävä omistajuus on nousussa. Meidän tulisi hänen mukaansa olla osa eurooppalaista yhteisötalouskeskustelua. Se ei ole vain pienenpien osuustoimintayritysten asiaa.
Metsä Group pyrkii luonnollisesti edistämään kiertotaloutta ja korvaamaan fossiilisia materiaaleja puupohjaisilla. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan Metsä Groupin strategiassa on myös laajempi tavoite kulutustottumusten muuttamiseen. Pohjakallion mukaan meidän tulee siirtyä tehokkuusajattelusta riittävyysajatteluun ja siitä, että haluamme jotain pohtimaan mikä tyydyttää aidon tarpeemme.
Vastuullisuus strategian ytimeen, ei osaksi sitä
Työelämäprofessori Jorma Turunen aloitti HLJ-Akatemian toisen päivän toteamalla, että ESG ei ole yrityksille riittävä työkalu. Se on liian defenssiivinen mittausmenetelmä, eikä taivu tarpeeksi vastuullisuuden kehittämiseen. ESG mittaa nykytilaa ja on valikoitunut todennäköisesti sen takia, että se on yksiselitteinen, ei ole ollut muita vaihtoehtoja ja myös koska se on hyvä mittari mittaamaan tiettyjä asioita.
Turusen mukaan kestävässä muutoksessa tulee kuitenkin olla proaktiivisempi ja sen ytimessä ovat johtaminen ja täytäntöönpano. Sen sijaan, että puhutaan jalanjäljen pienentämisestä, tulisi puhua enemmän kädenjäljen lisäämisestä ja nettovaikutuksesta. Tähän on suomalainen Upright kehittänyt hyvän mittaustyökalun.
Merkityksellistä ei ole niinkään yrityksen taloudellinen tulos vaan sosiaalinen tulos. Omistajan tahtotila on tärkeä, mutta liian monella yrityksellä vastuullisuus on Turusen mukaan vasta osa strategiaa, kun sen pitäisi olla sen ytimessä. Kaikkein edistyneimmissä yrityksissä vastuullisuus sisältyy yrityskulttuuriin ja on osa kaikkea tekemistä ja päätöksentekoa. Hän huomautti, että asiakasvalinnalla yritys voi vaikuttaa vastuullisuustyönsä kunnianhimon tasoon.
Omistajien kouluttaminen tärkeää
Irlannin osuustoimintajärjestö ICOS:in koulutus- ja kehittämispäällikkö Billy Goodburn kertoi järjestön mittavasta yliopistoyhteistyöstä ja osuuskuntien johdon koulutuksistaan. Järjestön painopiste on erityisesti tuottajaosuuskunnissa.
ICOS on mukana myös eurooppalaisissa hankkeissa, jos ne tukevat jäsenten tarpeita. Yksi tällainen hanke on ESG Roadmap to 2025-projekti, jonka tavoitteena on parantaa osuuskuntien raportointivalmiuksia ennen kuin ne EU-sääntelyn myötä tulevat pakollisiksi.
Hankkeen puitteissa pohditaan myös miten osuuskuntien tuottamaa sosiaalista lisäarvoa voidaan mitata ja miten osuuskuntien kestävyysraportteja voidaan varmentaa niiden omista lähtökohdista huomioiden osuuskuntien erityispiirteet.
HLJ-akatemian päätti Valion vastuullisuusjohtaja Hanna Hiekkamiehen alustus vastuullisuusraportoinnista yritysaktivismiin. Hiekkamies kertoi, että elintarvikeyritysten luottamus ja maine paranivat selvästi koronavuosina, kun ihmisten pelko siitä, että ruoka loppuu, toi esille sen miten vahvoja suomalaiset elintarvikeyhtiöt ovat ja miten merkittävä rooli niillä on huoltovarmuudessamme.
Valion erillinen omistajastrategia on Hiekkamiehen mukaan myös erittäin oleellinen osuustoiminnalliselle yritykselle ja yrityksen yleinen strategia rakennetaan vasta sen päälle.
