Valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Uusitalo kiteytti suomalaisen osuustoiminnan ydinkohdat avauspuheessaan Pellervon Päivässä 11. huhtikuuta 2024:
Pellervon perustamisesta on 125 vuotta. Siitä lasketaan suomalaisen organisoidun osuustoimintaliikkeen alkujuuri.
Olemme saaneet edeltäjiltämme osuustoiminnan idean ja rakenteet. Tehtävämme on viedä liikettä kappaleen matkaa eteenpäin. Se on oikeus, velvollisuus ja vastuu. Meidän tulee muuttaa mitä on muutettava ja pitää kiinni siitä, mikä on arvokasta. Kun tunnemme itsemme, tiedämme tilanteemme ja voimme rakentaa tulevaisuutta.
Vuodet 1899-1901 olivat osuustoiminnan läpimurron vuosia . Nämä vuodet merkitsivät ihmiskeskeisen ideologiamme läpilyöntiä suomalaiseen yhteiskuntaan.
Perussyy osuustoiminnan synnylle oli syvälle juurtunut sosiaalinen epätasapaino, joka vaaransi yhteiskunnan vakautta. Tilannekohtainen syy oli poliittinen kriisi Pietarin keisarihallinnon kanssa, joka tiivisti suomalaisten rivit tekemään jotain uutta.
Alkukauden suuret nimet olivat Hannes ja Hedvig Gebhard, jotka hakivat osuustoimintamallin länsieurooppalaisesta kokemuksesta ja organisoivat uudistusmielisen sivistyneistön asian taakse. Klassinen talousliberalismi sai haastajan. Osuustoiminnan tarjoama vaihtoehto oli yhteistoiminta. Se oli rauhanomaisen sosiaalis-taloudellisen kehityksen pitkä tie. Se oli unelma paremmasta maailmasta.
Läpimurron aika merkitsi myös ytimeltään yhä vallitsevan osuustoiminnan juridisen pohjan muotoutumista. Se merkitsi osuustoiminnan järjestöllistä rakentumista ja tarkkaan pohdittua näkemystä tarvittavista yritysrakenteista. Tämän tarmokkaasti organisoidun ja kestävän perustan varassa toimimme yhä. Pellervo, Pellervo-lehti ja Osuustoimintalaki symboloikoon aikaa.
1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen merkitsi talouselämän uuden tasavaltalaisen voiman läpimurtoa markkinoille. Aikalaiskielellä sanottuna rakentui ”neljä tornia” eli valtakunnalliset OKO, SOK, Hankkija ja Valio sekä laaja kirjo paikallisesti toimivia osuuskuntia mm. osuuskassat. Piti ostaa ja myydä: kaupalliset yhteydet rakentuivat nopeasti ympäri läntisen maailman. Maata kiersi valistajia ja neuvojia, Posti kuljetti lehtiä ja mallisääntöjä. Osuustoimintalehti perustettiin liikkeenjohdollisia taitoja kehittämään.
1910-lukua leimasivat epävakaat taloussuhdanteet, poliittiset kriisit, eurooppalainen sota ja Suomessa Vapaussota. Osuustoiminta organisoitui, jakautui, taisteli ja selvisi ankarasta ajasta. Pellervo sai rinnalleen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton ja Finlands Svenska Andelsförbundetin.
1920-luku oli optimismin aikaa. Maareformit ja pellervolainen ideologia vahvistivat ajatusta talonpoikaisesta itsenäisestä Suomesta. Omaa paikkaansa yhteiskunnassa hakeva työväestö oli edistysmielisen osuustoiminnan keskipisteessä. Jos oli rikkinäisyyttä yhteiskunnassa ja osuustoiminnassa, oli myös tahtoa rakentaa oman näköistä uutta yhteiskuntaa.
1930-luvulla kaupan esteet sulkivat kauppareittejä. Pellervolaiset osasivat avata niitä kauppapoliittisin keinoin yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Myös tiede valjastettiin yritystoiminnan palvelukseen. Kemiantutkimuksessa A. I. Virtanen teki suuria palveluksia suomalaiselle maitotaloudelle. Osuustoiminta oli lyönyt itsensä läpi ja oli osa yhteiskunnan valtavirtaa.
1940-luku oli aseellisen ja henkisen taistelun vuosikymmen. Osuustoiminta oli osa sotataloutta, säännöstelyä ja sääntelyä. Se oli taloudellista vakautta ja sosiaalista eheyttä tuovana rakenteena osa suomalaisten selviytymistaistelua.
1950-luku oli asteittaista paluuta normaaleihin rauhan aikoihin. Se oli tyyntä vahvojen tuulien edellä.
1960-luku toi vahvat tuulet. Osuustoiminta haki paikkaansa teollistuvassa, kaupungistuvassa, autoistuvassa, keskiluokkaistuvassa ja vaurastuvassa yhteiskunnassa. Ajan henki vaikutti syvästi osuuskuntien jäsenistön elämäntapoihin, kulutuskäyttäytymiseen ja arvomaailmaan.
Osuuskassaliike tunnisti muuttuvan yhteiskunnan tarpeet etulinjassa – ammattia, asuinpaikkaa tai poliittista väriä ei enää entiseen malliin kysytty vaan kaikki olivat tervetulleita. Tämä ajattelu aukaisi meille uuden maailman, jonka hedelmiä liikkeemme hyödyntää edelleen.
1970-luku oli Konsensus-Suomen, UKK:n ja idänkaupan kulta-aikaa. Päälle jääneen sääntelytalouden kauppapoliittinen suoja oli kotimarkkinateollisuudelle ja -palveluille vielä voimissaan. Osuustoimintakin hyödynsi ja sopeutui suomalaisen yhteiskunnan antamiin mahdollisuuksiin.
1980-luvulla soputuminen ei enää riittänyt. Yhteiskunta oli perin juurin muuttumassa. Sääntelytalouden purkautuminen ja etenevä integraatiopolitiikka pakotti kysymään, että oliko osuustoiminnan sopetuminen mennyt liian pitkälle. Seurasi saneerausten aika.
1990-luvun osin kotitekoinen lama, Neuvostoliiton markkinoiden romahdus, konkurssit, velkasaneeraukset ja pankkikriisi eivät helpottaneet tilannetta. Nyt oli kuitenkin pakko hakea jotain uutta. Osuustoiminnan yrityskulttuuria uudistettiin perusteellisesti. Kyky lukea toimintaympäristöä, jäsenistön tunteminen, hyvä hallinto, hallintohenkilöiden pätevyys, suhtautuminen osuustoimintayrityksen talouteen ja osuustoimintamallin tunteminen nousivat keskiöön.
Uusosuustoiminta nousi vahvistamaan kuvaa elinvoimaisesta liiketoimintamallista. Osuustoiminnalle kehittyivät monimuotoiset kasvot.
2000-luvulla osuustoiminnan eurokuntoisuus, kansainvälistyminen ja kilpailupaineen tuoma karaistuneisuus kantoivat hedelmää. Osuustoiminnallista liiketoimintamallia teoretisoiva tiede, opetus, kaikkien sidosryhmien osaaminen ja oppiminen ovat olleet ajan henki.
Moderni kilpailutalous on tehnyt yhteistoiminnalle hyvää.
Osuustoiminnan kyky tehdä ennakkoluulotonta liiketoiminnallista yhteistyötä täydentyi liikkeen järjestöllisellä eheytymisellä Osuustoiminnan neuvottelukunnan ja Pellervon ympärille.
Nyt pelikenttää muuttavat digitalisaatio, ilmastonmuutos, heiluvat taloussuhdanteet ja isänmaan muuttuva väestörakenne eivät ole yllättäneet puun takaa. Ne on toimintaympäristöä tarkasti lukien valjastettu osuustoiminnan liikevoimaksi.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja epävakaa turvallisuuspoliittinne tilanne Euroopassa luovat epävarmuutta myös osuuskunnille.
Kukin aikakausi on antanut oppia. Lukemalla muuttuvaa yhteiskuntaa ja jäsenistön tarpeita, voimme jatkossakin ottaa mukaan, sen mitä edelleen tarvitsemme. Voimme myös hylätä sen, mikä ei ole enää tarpeen. Tulemme kovalla työllä menestymään myös tulevaisuudessa.
Osuustoiminnan tulevaisuus näyttää kuitenkin omasta mielestäni melko valoisalta. Osuustoimintayritysten jäsenmäärä on edelleen kasvusuunnassa. Yleinen ymmärrys yritysmallistakin lisääntyy. Tänään täällä tapaavat mm. neljän eri korkeakoulun osuustoiminnan opetustehtävissä toimivat. Myös perus- ja toisen asteen opetusta säätelevä opetushallitus on täällä tänään edustettuna. Arvostamme suuresti heidän läsnäoloaan.
Ilahduttava uutinen oli, että Pohjois-Karjalan Osuuskaupan edustajistovaaleissa yllettiin maaliskuussa jopa korkeammalle äänestysaktiivisuustasolle kuin EU-vaaleissa on totuttu näkemään. Tänään kuulemme vielä lisää siitä, millaisia muutoksia meidän kannattaa tehdä, että osuustoiminnassa olisi imua myös nuorten sukupolvien keskuudessa. Ei vain yritystemme hyvissä brändeissä vaan nimenomaan osuustoiminnassa. Antoisaa päivää kaikille, on hienoa, että täällä on tänään edustettuna niin pieniä kuin isojakin osuuskuntia. On sidosryhmien edustajia ja asiantuntijoita. Tarjolla on mahdollisuus monipuolisiin kohtaamisiin, nauttikaamme niistä jokainen!