Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.
Suomessa on noin 1100 vesihuoltolain mukaista vesilaitosta, joista suurin osa, noin 700, on asiakkaidensa omistamia vesiosuuskuntia. Näiden lisäksi on noin 600 pienempää vesiosuuskuntaa, jotka huolehtivat vesihuollosta pääasiassa taajamien ulkopuolella. Kuituosuuskuntien määrä kasvaa jatkuvasti, ja niitä on jo kymmeniä. Tiekuntia puolestaan on noin 60 000.
Vesiosuuskunnat varmistavat, että vettä saadaan alueilla, joille kunnan verkosto ei ulotu. Kuituosuuskunnat huolehtivat nopean laajakaistan saatavuudesta alueilla, joille kaupalliset toimijat eivät ole kiinnostuneita laajentamaan toimintaansa. Yhteisomisteiset tiet mahdollistavat sujuvan liikkumisen maaseudulla.
Yhteinen omistus ja yhteisestä omaisuudesta huolehtiminen vaativat aktiivisia tekijöitä ja luottamushenkilöitä. Osuuskunnat ja tiekunnat ovat pyörineet pitkälti talkoohengellä. Nyt niissä turvaudutaan yhä enemmän ulkopuoliseen apuun väen vähetessä.
Osuuskuntien ja tiekuntien toimintaan osallistuminen on enemmän kuin suositeltavaa. Yhteinen tekeminen ei pelkästään turvaa elintärkeitä palveluita, vaan myös vahvistaa paikallista yhteisöä ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Osallistuminen kokouksiin on hyvä tapa tutustua naapureihin ja luoda yhteisöllisyyttä sekä jakaa vastuuta.
Ennen kaikkea yhteistyöllä rakennettu ja ylläpidetty infra on arvokas asia, jonka ei kannata antaa rapistua.
Mari Kokko
Pellervon toimitusjohtaja