Anu Puusan ja Reijo Karhisen uusi kirja Osuustoiminta eksyksissä? on kutsu osuuskunnille ja osuuskuntatoimijoille syventää ja nostaa esiin osuuskuntien toimintaa nimenomaan osuuskuntina. Kirja muistuttaa, miten ainutlaatuinen ja ajassa elävä malli osuustoiminta on.
Omat neljä suosikkiominaisuutta osuustoiminnasta ovat:
- Kaksoisluonne eli osuuskunta on sekä liiketoimintaa että yhteisö. Näitä kahta puolta johdetaan rinnakkain ja ne ruokkivat toisiaan.
- Merkitys on toiminnan ytimessä. Osuuskunnissa on pysähdytty ja pysähdytään sen äärelle, miksi se on olemassa, kenelle se tuottaa arvoa ja miten se näkyy.
- Yhteisöllisyys on toimintamalli.
- Voitto on väline, ei päämäärä. Tulosta tehdään jäsenhyöty ja tulevaisuuden rakentaminen edellä.
Käytäntöön vieminen: kaksoisluonne näkyväksi
Kirjassa, sen julkistustilaisuudessa ja Pellervon Aamun keskustelussa toistui käytännöllinen kysymys, miten tehdä kaksoisluonne (eli sekä liiketoiminta että yhteisö) näkyväksi osuuskunnan arjessa. Kirja ei esitä yhtä kirkasta määritelmää tai käsikirjaa, sillä sellaista ei ole olemassa. Osuustoiminnan jäsenyhteisön mittaamiseen ei ole olemassa samalla tavalla mittareita kuin liiketoiminnan.
Käytännössä jokainen osuuskunta tekee tämän omalla tavallaan, koska jäsenpohjat, toimintaympäristöt ja toimialat eivät ole samasta puusta.
On tarvetta jatkokeskustelulle ja -määrittelylle millaisissa viitekehyksissä osuuskunnat toimivat toteuttaakseen kaksoisluonnetta. Osuuskuntien yhteisörooli ansaitsee tulla nähdyksi. Se on paljon enemmän kuin bonukset ja alennukset. Se on konkreettista jäsenarvoa kuten paikalliset kumppanuudet ja investoinnit, panostukset koulutukseen ja tutkimukseen.
Johtamisen katse: identiteetti seinälle ja viereen kysymys
Kirjassa todetaan, että jokaisen osuuskuntajohtajan seinällä olisi oltava osuustoiminnan identiteettilauselma: “Osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla yhteisiä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja odotuksiaan.”
Sen rinnalle kiinnittäisin arkea ohjaavan lapun: “Mitä teemme konkreettisesti, jotta jäsenhyöty näkyy joka päivä.”
Lopuksi
Osuustoiminta ei ole eksyksissä – se on osittain torkahtanut. Tämä kirja herättelee. Se muistuttaa osuustoiminnan ominaispiirteistä, ja miksi juuri nyt kannattaa olla näkyvämpi, uteliaampi ja ylpeämpi.
Suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle, joka haluaa johtaa osuuskuntaa osuuskuntana sekä tutustua osuustoimintaan.
Mari Kokko
toimitusjohtaja
Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervo