LEHTI- JA YLIOPISTOMIEHENÄ Nuori ylioppilas Lehtimiehenä Historian tutkijasta kansantaloustieteilijäksi Kansantajuinen tieteentekijä

Historian tutkijasta kansantaloustieteilijäksi Vuonna 1890 Gebhard sai Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian dosentuurin. Hänelle myönnettiin usein kuitenkin luennoimisvapaus matkustuksen, tieteellisten töiden ja sairauksien vuoksi, mikä harmitti opiskelijoita, sillä Gebhard oli opiskelijoiden suosiossa ja pidetty luennoitsija. Gebhard oli tuottelias tiedemies. Hän tutki historiaa, taloustiedettä ja kansantaloustiedettä. Kansantaloustiede kiinnosti erityisesti, mutta ei sen teoria. Gebhard ei ollut tutkijana pitkäjänteinen; hän ei jaksanut esimerkiksi tilastoida tapahtunutta kehitystä, niin kuin tiivis taloushistoriantutkimus vaati. Gebhard olikin sosiaalipoliitikko sanan laajemmassa merkityksessä. Saksan matka 1893–94 oli murrosvaihe ja Gebhardin tieteellisen uran käännöskohta. Professori Max Seringin luennot maanviljelyksen kansantaloustieteestä saivat Gebhardin keskittymään historiallisten aiheiden sijasta enemmän sosiaalis-poliittisiin kysymyksiin. Gebhard olikin liiaksi reformaattori voidakseen vain tyynesti tarkastella kulloistakin historiallista aikakautta ottamatta kantaa. Gebhard oli kyllä lukenut Suomessa ilmestyneet osuustoimintakirjoitukset, mutta vasta Sering sai hänet ymmärtämään osuustoiminnan merkityksen pienviljelijöille. Saksassa Gebhard myös kokosi tietoja eri maista, koska missään ei ollut saatavilla kokonaisesitystä maanviljelijäin osuustoiminnasta. Hän vieraili vielä 1898 Ruotsissa ja Berliinissä hankkimassa lisätietoja. Näiden tutkimusten pohjalta Gebhard julkaisi vuonna 1899 ehkä merkittävimmän teoksensa Maanviljelijäin Yhteistoiminnasta ulkomailla.