Pellervo.fi

Lapsuus ja opiskeluaika
Lehti- ja yliopistomiehenä
Suuri maakysymys ja
torpparien asia
Osuustoimintapioneerina
Hannes Gebhardin elämänkerta

 

LEHTI- JA YLIOPISTOMIEHENÄ

Nuori ylioppilas

Lehtimiehenä

Historian tutkijasta kansantaloustieteilijäksi

Kansantajuinen tieteentekijä

 

 

 

 

 

Lehtimiehenä

Hannes Gebhard alkoi kandivuonna 1887 esiintyä lehdistössä. Hänen ensimmäiset artikkelinsa olivat suomalaisuus- ja uudistusmielisiä kirjoituksia eri aloilta. Valvojan ensimmäinen artikkeli koski Norjan oloja, toinen oli historiallinen esitys Oulunjärven pitäjästä. Ylioppilasaikana Gebhard oli tosin kirjoittanut Morgonbladetiin ja Helsingfors Dagbladiin lähinnä kirjoituksia matkailun edistämisestä Kajaanissa.

1888 Gebhard aloitti Kyläkirjaston Kuvalehdessä ja kirjoitti neljän vuoden aikana parikymmentä historiakirjoitusta. Uuteen Suomettareen Gebhard kirjoitti vuonna 1889 suomenkielisen kirjallisuuden kustantamisesta, mikä johti Otava-kirjakustantamon perustamiseen pian sen jälkeen. Gebhard kumppaneineen perusti Otavan, koska suomenkielisen kirjallisuuden taso oli niin huono. Otavan toimitusjohtajan paikalta Gebhard siirtyi yliopiston kassanhoitajaksi 1892, koska halusi ”leipää ja aikaa tieteelliseen työhön”. Mutta sekin työ oli Gebhardille liian hermoja rasittavaa.

1889 Gebhard aloitti myös Valvojan toimitussihteerinä. Valvoja antoi hänelle sen henkisen ilmapiirin, jossa hän kehittyi ja kasvoi itsenäiseksi, rohkeaksi ja aatteelliseksi persoonallisuudeksi jollaisena tuli tunnetuksi. Otava taas antoi käytännön kokemusta sekä taloudellisen perustan avioliitolle. Hannes ja Hedvig Gebhard (os. Silén) menivät naimisiin helmikuussa 1891. Hanneksen odottama naisen itsenäisyys ja töissä tukemisen vastavuoroisuus oli uutta, tosin sivistyspiirien joukoissa oli yleistä, että vaimo tunnettiin yhteiskunnallisesti aktiivisena henkilönä. 

Valvoja edusti maltillisempaa liberaalia suuntaa. Sekä lehden perustaja ja päätoimittaja E. G. Palmén että Gebhard olivat kriitillisiä suomalaisen puolueen johtoa kohtaan. Valvoja oli sitä mieltä, että suomenmielisen kulttuurin kehityksessä on käännyttävä yksipuolisesta kielikysymyksen harrastuksesta laajempiin ja vapaampiin valtiollisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.