LEHTI- JA YLIOPISTOMIEHENÄ Nuori ylioppilas Lehtimiehenä Historian tutkijasta kansantaloustieteilijäksi Kansantajuinen tieteentekijä

Lehti- ja yliopistomiehenä 1800-luvun loppupuolella kansan lähellä oleva sivistyneistö, jopa valistunein osa kansanmiehistäkin, huomasi sosiaalisten uudistusten tarpeellisuuden. Vähäväkisen toimeentulo oli kauhistuttavan alhaista ja puutteellista. Tietämättömyys, taikausko ja valistumattomuus erityisesti Kainuun nälkämaassa herätti Hanneksen pohtimaan miten oloja saataisiin parannettua.   Uskottiin, että niin kuin luonto, myös yhteiskunta voidaan muovailla sellaiseksi, että se entistä paremmin vastaa yksityisen ihmisen vaatimuksia. 1800-luvun jälkipuoliskolla alettiin kiinnittää enemmän huomiota myös sosiaali- ja taloushistoriaan. Myös materialistinen ajattelu alkoi lisääntyä eli se, että korostettiin ulkoisten ja aineellisten olosuhteiden merkitystä historian syy-seuraussarjan kartoituksessa. Gebhardin ajattelu oli jo 1880-luvulla omintakeista. Hän esimerkiksi näki, että köyhällä maaseudulla ongelma ei niinkään ollut maakauppiaat, joita yleisesti syytettiin, vaan kaikkien luokkien alhainen taloudellinen sivistys.