Miksi monet yritykset haluavat olla vastuullisuuden edelläkävijöitä? Koska ne aidosti kokevat, että niillä on – yhteiskunnallisesti merkittävinä toimijoina – vastuukin toimia kestävästi? Toisaalta tekisikö yritys vastuullisuustoimia, jos niille ei olisi osoitettavissa minkäänlaisia taloudellisia hyötyjä? Ja tarvitseeko yrityksen vastuullisuustyön edes olla pyyteetöntä?
Panokset maksavat itsensä takaisin – usein moninkertaisesti
On toisaalta vaikea keksiä vastuullisuustekoa, jolla ei vähintään pitkällä aikavälillä olisi taloudellista ja/tai brändihyötyä yritykselle. Esimerkiksi energiankäytön vähentäminen tai työturvallisuuteen panostaminen ovat asioista, jotka pienentävät yrityksen kustannuksia usein jo melko nopeasti. Pidemmän aikavälin vastuullisuustoimet kuten työhyvinvointiin panostaminen, monimuotoisuuden edistäminen tai investoinnit uuteen, nousevaan teknologiaan ovat ehkä vaikeammin mitattavissa, mutta niidenkin taloudellinen hyöty on käytännössä kiistaton.
Usein yritysvastuuta ”myydäänkin” yrityksille sillä, että investoinneista kestävyyteen on aina lopulta taloudellista hyötyä. Monessa yrityksessä – erityisesti pienemmissä – vastuullisuutta katsotaan edelleen toki lähinnä riskinäkökulmasta. Jos ei panosteta vaikka ympäristö- ja ilmastokysymyksiin, liiketoiminnan riskit kasvavat huomattavasti. Rahoittajat ja sijoittajatkin ovat alkaneet katsoa yrityksen toiminnan kestävyyttä ja rahoituksen saaminen voi tulevaisuudessa olla hyvinkin riippuvainen siitä, miten vastuullisesti yritys toimii. Taloudellinen näkökulma vaikuttaa siis tätäkin kautta yhä vahvemmin.
Mutta miten paljon vastuullisuuteen kannattaa panostaa?
Jos hyödyt ovat niin selkeät, miksi on edelleen niin monia yrityksiä, jotka eivät kiinnitä vastuullisuuteen erityisemmin huomiota? Monen pk-yrityksen kohdalla kyseessä on resurssit ja raha: ei koeta että on osaamista ja resursseja edistää asiaa.
Yritykset etsivät myös rajahyötyä. Usein pienellä panoksella saadaan jo paljon aikaan, mutta investointien lisääminen ei tuokaan enää vastaava hyötyä. Panosten ja syntyvän hyödyn välinen suhde ei siis ole suora vaan kaartuva. Pitäisi olla isommat muskelit, että pääsisi käyrän toiselle puolelle, jossa panostuksen hyöty lähtisi taas nousuun. Täysin ymmärrettävää liiketoiminnallisesta näkökulmasta, että yritystoiminnan kustannuksia mietitään erittäin tarkkaan. Näin valitettavasti yritysvastuu ja varsinkaan ilmastoasioihin panostaminen ei lisäänny yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarpeeksi vauhdikkaasti. Sen takia EU tarttuikin oletettavasti ensimmäisenä juuri rahoitusalaan, sitä kautta kestävyysvaatimukset valuvat kaikkein tehokkaimmin muille toimialoille. Tavallaan lainsäädännöllä tehdään kestävyydestä yrityksille taloudellinen kysymys.
Onko yritysten hyväntekeväisyydelläkin aina taloudellinen taka-ajatus?
Entä kun yritys lahjoittaa rahaa nuorten urheiluharrastusten tukemiseen tai kulttuuriin, jotka eivät edes liity yrityksen omaan ydinliiketoimintaan? Eikö tällöin voi ajatella, että kyse on itseisarvoisesti vastuullisuudesta ja halusta tukea yleisesti yhteiskuntaa? Ehkä, mutta fakta on, että yritys saa näistä yleensä melko selkeää brändihyötyä ja näkyvyyttä. Asiakas todennäköisesti valitsee – erityisesti kuluttajapuolella – yrityksen, joka niin sanotusti antaa yhteisölleen takaisin. Taloudellista hyötyä siis syntyy, vaikka sitä voi toki olla erittäin vaikea mitata.
Tosin ei yritysten hyväntekeväisyyttä katsota välttämättä hyvällä. Osa ajattelee, että siinä mennään sieltä missä aita on matalin. Lahjoitetaan vähän pennosia lapsille, mutta ei tehdä mitään aidosti vaikuttavaa ja muuteta yrityksen toimintaa kestävämmäksi.
Onko motiiveilla edes väliä?
Kärjistäen: yrityksiä arvostellaan siitä, että vastuullisuustoimia tehdään vain koska niistä on (taloudellista) hyötyä, mutta toisaalta, jos yritys tekee toimia, jotka eivät liity sen omaan ydinliiketoimintaan syytetään viher- tai muusta pesusta ja silmänlumeesta.
Toki tässä voi lähteä syvällisiin filosofisiin pohdintoihin siitä, onko teko aidosti moraalinen ja itsearvoisesti eettinen, jos sen motiivit ovat niin sanotusti väärät. Jos saat itse mielihyvää tekemästäsi hyvästä teoista, hyödyt siitä eikä teko ole moraalinen. Jos yritys hyötyy vastuullisuustoimistaan, tarkoittaako se, että yrityksen vastuullisuus on vähemmän merkittävää? Väittäisin, että yritysmaailmassa se millä on lopulta väliä on lopputulos eli kestävä toiminta. Esimerkiksi ilmastokriisi on sen verran vakava asia, että se on aivan saman tekevää millä motiiveilla yritykset toimivat, kunhan toimivat.
Tietysti se, että pidetään vain hienoja juhlapuheita ja asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita kymmenen vuoden päähän, joiden saavuttamiseksi ei ole olemassa realistisia suunnitelmia, on yritysmaailmassa todellinen ongelma.
Ihmiset tekevät yrityksen
Yritys ei ole mikään itsenäinen ja irrallinen entiteetti, jota ohjailee Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan HAL-tietokoneen kaltainen olio. Jokaisen yrityksen taustalla on ihmisiä: omistajia, johtajia, työntekijöitä. Voisi kysyä, että jos heille vastuullisuus on itseisarvo, miksei se voisi olla myös yritykselle? Eivätkö he voisi johtaa yritystään niin, että sen toiminnassa – silläkin riskillä että vastuullisuustoimien kustannukset ovat hyötyjä suuremmat – vastuullisuus on itseisarvo?
Tässä on pohdittavaa (luottamus)johdolle, kun rekrytoidaan uusia tekijöitä erityisesti yrityksen johtopaikoille tai mietitään miten henkilöstä lisä-koulutetaan. Vastuullisuusosaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja siihen panostaa.
Onko osuuskunnassa paremmat mahdollisuudet itsearvoiseen vastuullisuuteen?
Pakkohan sitä on muutama sana osuustoiminnasta vielä loppuun sanoa. Osuuskuntahan on kansainvälisen määritelmän mukaan ”itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan”. Kuten aiemmissakin Kestävä talous -blogeissa on kirjoitettu, osuustoiminnassa on potentiaalia helpommin ottaa huomioon useampia tavoitteita. Osuuskunnissa korostetaan usein paikallisuutta ja oman alueen elinvoimaa, minkä tukeminen toki auttaa osuuskuntaa itseäkin usein. Mutta vastuullisuuden itsearvoisuus istuu helpommin osaksi osuuskunnan toimintaa, koska siellä ei tehdä asioita vaan rahan takii.
Hanna Muukka
Kirjoittaja on Osuustoimintakeskus Pellervon vastuullisuusasiantuntija