Jos haluamme säilyttää planeettamme elinvoiman, nykymallinen markkinatalous on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Tarvitaan kipeästi uudenlaista talousajattelua ja uusia talouden mekanismeja. – Sitra
Tarvitsemme kestävää taloutta, tarvitsemme siis osuustoimintaa. Sitran määritelmän mukaan talous on väline, jonka tarkoituksena on tuottaa hyvinvointia ihmisille, ympäristön kestävyyden asettamissa rajoissa, tulevat sukupolvet huomioon ottaen.
Osuustoiminnallinen tapa ajatella tarkoittaa nimenomaan, että asetetaan ihmiset ja heidän hyvinvointinsa keskiöön ja katsotaan asioita laajalla perspektiivillä. Osuustoiminnalla on kansainvälisesti määritellyt yhteiset arvot: omatoimisuus, omavastuisuus, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Lisäksi osuustoiminta uskoo rehellisyyden, avoimuuden, yhteiskunnallisen vastuun ja muista ihmisistä välittämisen eettisiin arvoihin.
Tulevaisuuden talousjärjestelmä on rakennettava näille arvoille. Tulevaisuuden kestävän talousjärjestelmän on siis oltava osuustoiminnallinen.
Pellervo kestävä talous -aiheisessa blogisarjassa kirjoitetaan vastuullisuus- ja kestävyysteemoista osuustoiminnan näkökulmasta.
Tämän vuoden Osuustoiminta-lehden Vuosikirjassa käytimme ensimmäistä kertaa Upright Projectin nettovaikuttavuusdataa yritysten vertailemiseen. Malli on nimittäin hyvin kiinnostava ja erityisesti sijoittajat, mutta myös monet suuret suomalaiset yritykset käyttävät sitä jo oman toimintansa positiivisten ja negatiivisten vaikutusten esille tuomiseen ja arviointiin.
Mistä Uprightin nettovaikuttavuudessa on kysymys?
Osuuskunta Tradekan hallitus tarttui ICA:n haasteeseen ja pohti osuuskunnan erityispiirteitä ja sitä kuinka hyvin nykyiset arvot ja periaatteet erottavat osuuskunnat muista liiketoimintamalleista. Aihetta työstettiin strategiakokouksens yhteydessä.
Osuuskunnista puhutaan arvopohjaisina yrityksinä, jotka tuottavat kestävää hyötyä jäsenilleen. Ne ovat merkittäviä alueellisen elinvoiman lisääjiä; työllistävät ja investoivat Suomeen. monet suuret osuuskunnat ovat vastuullisuudessa edelläkävijöitä ja brändivertailussa yritysten brändit menestyvät. Mutta mikä tästä liittyy osuustoiminnalliseen yritysmuotoon? Mitkä ovat niitä vain osuuskunnille ominaisia piirteitä, jotka erottavat ne muista yritysmuodoista? Onko sellaisia? Näistä teemoista keskusteltiin Pellervolla 13.syyskuuta osuustoimintayritysten vastuullisuudesta ja viestinnästä vastaavien kanssa.
Kulttuuriosuuskunnan työntekijä pohtii sijaintiaan tulevaisuuden yhteiskunnassa ja kestävässä kehityksessä.
Onko osuuskunnassa työskentely omien arvojen mukaista työtä ja onko kestävä kehitys sisäänrakennettu osuuskunnan toimintamalliin?
Kukaan meistä ei ole vapaa ennakkoluuloista. Oletamme ihmisistä asioita sukupuolen, iän tai vaikka etnisen taustan mukaan. Puhutaan tiedostamattomista ennakkoluuloista ja olettamuksista (eng. uncounscious bias), jotka vaikuttavat myös työelämässä. Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2020 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan Suomessa jopa 92 prosenttia sateenkaari-ihmisistä pyrkii piilottamaan suuntautumisensa tai identiteettinsä joko osittain tai kokonaan työelämässä. Syyt tähän ovat
Demokratiaa ajatellaan usein lähinnä välineenä. Se on menettelytapa, jolla saadaan kansan tai ainakin enemmistön tahto selville ja parhaassa tapauksessa toteutettua. Huono systeemi, mutta ei olla parempaakaan keksitty, kuten tavataan sanoa. Todellisuudessa demokratia pitää sisällään jotain paljon syvällisempää osallisuuden tunteesta yhteisöllisyyteen. Sellaista mikä on ehkä unohdettu myös demokratiakouluiksi aikoinaan kutsutuissa osuuskunnissa.
Maailmalla on esimerkkejä yrityksistä, joiden valtava menestys on tapahtunut asiakasomisteiseksi muuttumisen myötä. Voi olla että ilmiö yleistyy. Ajatuksen ympärille onkin muodostunut muutama vuosi sitten käynnistynyt “yhteisöexit” (exit to community) liike joka pyrkii tekemään tämänkaltaisista omistajanvaihdoksista suositumpia, etenkin teknologiayhtiöiden perustajien parissa. Sen lisäksi että yhteisöexit voisi olla ratkaisu moniin teknologiayhtiöiden ongelmiin, jotka kumpuavat niiden perinteisesti osakeyhtiömuotoisesta omistusmallista, se voisi myös ratkaista haasteita, jotka liittyvät osuuskuntamuotoisten yhtiöiden perustamiseen toimialoille, joilla ne ovat perinteisesti olleet harvinaisia.
Yritysten win-win strategat, joiden ajatellaan luovan sekä voittoa omistajille että samalla ratkaisevan ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, on pitkälti osoittautuneet toimimattomiksi. Vastuullinen toiminta ei aina ole taloudellisesti kannattavaa. Tämä korostaa lainsäädännön merkitystä. Vastuullisten osuustoiminnallisten yritysten olisikin hyvä nähdä itsensä myös poliittisina toimijoina, jotka osallistuvat kestävyysongelmien ratkaisuun myös lainsäädäntöön vaikuttamalla.
Osuuskunta voidaan johtaa ratkaisuksi, kun pyritään vastuullisuuteen. Mutta entä voivatko jo olemassa olevat osuuskunnat olla kehittämässä uusia sosiaalisesti vastuullisia ratkaisuja, sosiaalisia innovaatioita?
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on alettu yhä laajemmin keskustella siitä, miten jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista yrityksillekään. Uudehko ajattelutapa on nDegrowth-talous, josta on käytetty suomennoksia kuten kohtuutalous, ei-kasvu tai negatiivinen kasvu. Se tarkoittaa vapaaehtoista talouden koon rajoittamista, ympäristön ja luonnonvarojen talouskasvulle asettamien rajojen tunnistamista ja pyrkimystä pois sokeasta uskosta talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteyteen.
Miksi monet yritykset haluavat olla vastuullisuuden edelläkävijöitä? Koska ne aidosti kokevat, että niillä on – yhteiskunnallisesti merkittävinä toimijoina – vastuukin toimia kestävästi? Toisaalta tekisikö yritys vastuullisuustoimia, jos niille ei olisi osoitettavissa minkäänlaisia taloudellisia hyötyjä? Ja tarvitseeko yrityksen vastuullisuustyön edes olla pyyteetöntä? Panokset maksavat itsensä takaisin – usein moninkertaisesti On toisaalta vaikea keksiä vastuullisuustekoa, jolla ei
Ilmastokriisistä ja luontokadosta on helppo syyttää kapitalismia. Onhan sen ytimessä pyrkimys jatkuvaan varallisuuden kartuttamiseen ja lähes loputtomaan kasvuun, mikä on johtanut maapallon sen kantokyvyn äärirajoille. Joten syyttää saakin, mutta ratkeaako ongelma, jos kapitalismia ei enää olisi? Mikä talousjärjestelmä sen tilalle voisi tulla, joka olisi luonnon näkökulmasta parempi? Ongelma on syvemmällä. Se on siinä, että ihminen
Yritystoiminnalta edellytetään yhä voimakkaammin keskittymistä yhteiskunnallisesti merkitykselliseen tekemiseen. Toivotaan, että yritykset ymmärtävät heitä, joihin niiden toiminta vaikuttaa. Paine huomioida ympäröivän maailman odotukset on suuri ja pelkästään lainsäädännön huomioiminen ei tähän aina riitä. Kestävän kehityksen ja yhteiskunnan odotusten huomioiminen ei kuitenkaan ole yritykselle uhka, vaan mahdollisuus. Vaikka osuuskuntamuotoista yritystoimintaa on ollut olemassa jo pitkään, niin näyttäisi
Ei – tämä ei liity sukupuoli- ja ikäjakaumiin, se olkoon jonkun toisen blogin aihe. Vaan siihen minkä vastuualueiden johtajat on yleensä nostettu johtoryhmätasolle. Arvatkaapa, kuinka monessa yrityksessä vastuullisuusjohtaja istuu johtoryhmässä? Onko johtoryhmässä tarpeeksi kestävyysosaamista? Jos vilkaisee minkä tahansa suuremman yrityksen vastuullisuusraportteja, voi sieltä lukea, miten ”vastuullisuustyötä viedään eteenpäin aiempaakin johdonmukaisemmaksi, tavoitteellisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi”, ”vastuullisuustyö on
Näyttäisi siltä, että vihdoin talouden tuulet ovat kääntymässä. On herätty siihen, että voiton maksimointi ei voi olla vastuullisen ja kestävän yrityksen ainoa ja ensisijainen päämäärä. Osuustoimintaliikkeellehän tässä ei ole mitään uutta, samalla reseptillä on menty jo lähes 200 vuotta. Kyse ei ole kuitenkaan vain yritysten tavoitteiden muutostarpeesta vaan laajemmasta talousjärjestelmän uudistamisesta. Vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien on alkanut
