Ajattelenko isosti vai pienesti?

Muotislogan kuuluu:  Think big! Osuuskunnan työntekijänä olen kuitenkin vastuussa muista osuuskuntamme työntekijöistä. Että osuuskunta voi toimia, olemme sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin ja osittain hankkimaan työtilaisuutemme sen idean mukaisesti. Kulttuuriosuuskunta Kiidossa moni yhteinen projekti on  perustunut kulttuurisen hyvinvoinnin välittämiseen taiteen keinoin ikääntyneille tai heitä hoitaville ihmisille.

Olen häikäisevän, hämmentävän ja velvoittavan, jopa pelottavan  lähellä ihmisiä osuuskunnan työntekijänä omalla keikallani. Aiemmassa työssäni suuren päivälehden kulttuuritoimittajana olin enimmäkseen aika kaukana lukijoista. Olin portinvartija, välitin tietoa kulttuurielämyksistä ja –tuotteista ja tuomaroin kriitikon persoonalla ja ammattitaidolla niin Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan ohjaustulkintaa kuin paikallisen ylioppilasteatterin kauhukabareeta. 

Viimeiset kymmenen vuotta takaraivossa kolkutti ajatus klikkikelpoisesta jutusta. Mieluummin 100 000 klikkausta kuin 1000. Voitte kuvitella, että niin veristä esitystä harva maakuntateatteri pystyy tarjoamaan, että se saavuttaisi arviona tai etukäteisjuttuna edes 10 000 jutunlukukertaa. Taidejournalismi ei ole päivälehden rakastetuinta materiaalia.

Valitsin lopulta suuren mediakonsernin (jossa ajateltiin isosti eli osakkeenomistajia) sijaan työpaikaksi osuuskunnan, jossa ajattelen usein pienesti ja yksityiskohtaisesti, koska luon itse työni. Osakkeenomistajia ei ole ja vain minä olen vastuussa työni haluttavuudesta ja markkinoista. Hyppy tähän oli iso säännölliseen ja kohtalaiseen kuukausipalkkaan kolmenkymmenen vuoden ajan tottuneelle.

Osuuskunnassa, miksi ihmeessä?

Osuuskunnassa työskentely on mielestäni arvojeni mukaista työtä. Ja miksi? Minut hyväksytään juuri sellaisena toimijana ja taiteellisen työn tekijänä kuin profiilini haluan luoda. En koe, että yrittäisin vääntyä kulloisenkin kvartaalin vaatimalle mutkalle tuottamaan tietynlaista, oletetun vastaanottajajoukon haluamaa materiaalia. Sen sijaan teen minulle tärkeitä asioita ja tuotteita ja kannan vastuun niiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta itse. 

Jos en onnistu tuotteitteni myynnissä syystä tai toisesta, saan työntekijänä työttömyyskorvausta.  Kun pandemia levähti koko maailmaan ja jähmetti ihmistyötä tekevät esiintyjät koteihinsa, en jäänyt tyhjän päälle. Nyt hyvinvointialueiden rakentuminen on pannut budjetit uusiksi ja taas julkisen puolen hoivayrityksissä keikkailevaa rokotetaan.  Osuuskunnan työntekijöinä voimme kuitenkin yhdessä pähkäillä, miten tästäkin murrosvaiheesta selvitään. En ole yksin. Ja kun hyvin käy, sitkeä myyntityö tai apurahanhaku tuottaa palkinnon ja pääsemme yhdessä tekemään palkallista projektia.

Kestävän kehityksen ajatus ei ole vähäisin syy olla osuuskunnassa. Kestävä kehitys on kestävää ajattelua, se ei sinkoile ja tempoile tuon ja tämän kehityspäällikön aivopölähdysten perässä. Kestävä kehitys on sisäänrakennettu osuuskunnan toimintamalliin. Osuuskunnan kuuluu toki tehdä tulosta, mutta lisäksi se tuottaa parhaimmillaan myös yhteisvoimaa ja ostovoimaa. Se antaa työntekijöilleen sen turvan, minkä asiansa lain mukaan hoitava yritys tarjoaa, mutta se ei pakota mihinkään muottiin.  Parhaimmillaan osuuskunta etsiytyy työssään yhteiskunnan katvealueille.

Kulttuuriosuuskunta Kiidon ikääntyneisiin kohdistuneet projektit ovat estäneet vaikkapa syrjäytymistä. Hankkeissamme on huomioitu eri ikäiset, eri sukupuolta edustavat ja erilaisista sosiaaliryhmistä tulevat ihmiset. Emme tee työtämme tuottavien, eturivin kansalaisten kanssa vaan usein siellä, missä tarvitaan vahvistusta osallisuuteen ja ymmärrystä siitä, että me kaikki olemme arvokkaita. Että meitä kaikkia tarvitaan ja meidät kaikki kannattaa pitää mukana.

Demokratia vahvistaa kestävyyttä

Kestävä kehitys on demokratia-ajattelun synonyymi.  Mitä enemmän demokratia on uhattuna kuten aina sodan aikana ja diktaattorien jakaessa maailmaa,  sitä tärkeämpää on muistuttaa itseään siitä, että me jokainen olemme vastuussa tulevaisuuden yhteiskunnasta. Luomme tulevaisuutta omilla valinnoillamme kuten sillä, minkälaisella alustalla haluamme työskennellä.

Demokratia tarkoittaa pohjimmiltaan mahdollisuutta punnita eri vaihtoehtojen välillä. Työelämässä se tarkoittaa sitä, näemmekö työmme tulokset, pystymmekö vaikuttamaan työhömme ja mistä työn mielekkyys meille muodostuu? Onko kyse palkan suuruudesta vai mahdollisuudesta kehittää työtä haluamaansa suuntaan, samalla itseään kehittäen? Tuo jälkimmäinen kuulostaa ihan osuuskuntatyöltä.

Toisaalta, mitä vähemmän vaihtoehtoja on tarjolla kuten diktatuurissa, sitä enemmän ajattelu polarisoituu ja sitä helpompi on vaikkapa energiakysymyksissä turvautua siihen helposti saatavimpaan ja saastuttavimpaan vaihtoehtoon. Kivihiili lämmittää vielä pitkään tiettyjä osia Euroopasta. Ilmastotavoitteiden noudattaminen ei kuulu diktatuurimalliin.

Haukkaa donitsia

Kerrataan vielä, mitä kestävä kehitys isosti tarkoittaa. Lainaus sivulta kestavakehitys.fi ”Kestävä kehitys tarkoittaa ihmisten hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa. Tätä havainnollistaa taloustieteilijä Kate Raworthin kehittämä ja paljon käytetty malli, jota kutsutaan kestävyysdonitsiksi. Kestävyysdonitsissa uloin vihreä vyöhyke kuvaa aluetta, jossa ihmisten hyvinvointi toteutuu maapallon kantokyvyn rajoissa.

Donitsin keskelle sijoittuvat ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutukseen, työhön tai terveyteen liittyvät asiat. Kestävässä kehityksessä puhutaan usein sosiaalisesta kestävyydestä, ja keskiosan asiat ovatkin sosiaalisen kestävyyden avainkysymyksiä. Ilman niiden toteutumista ihmiset eivät voi hyvin. Keskiosan asioista puhutaan myös hyvinvoinnin sosiaalisena perustana.

Keskinäisriippuvuus on kestävän kehityksen kannalta oleellinen käsite. Keskinäisriippuvuudella tarkoitetaan sitä, että sosiaaliseen perustaan, talouden toimintaan ja ympäristön kuormitukseen liittyvät asiat ovat monin eri tavoin kytköksissä toisiinsa. Esimerkiksi työpaikkojen lisääminen vahvistaa sosiaalista perustaa ja ihmisten hyvinvointia, mutta ympäristön kannalta ei ole samantekevää millaisille aloille uudet työpaikat syntyvät. Ympäristön kannalta parhaita ovat toimialat, joille syntyvät työpaikat eivät lisää ympäristön kuormitusta.”

Nyt on siis aika ajatella isosti. On pakko ajatella asioita koko maapallon kannalta.

Kulttuuriosuuskunnan työntekijöinä pyrimme vähentämään ympäristön kuormitusta monella tavalla. Itselläni se kytkeytyy liikkumiseen liittyviin valintoihin.  Haluan käyttää julkisia liikennevälineitä aina kun se on mahdollista  kuten kuvaajana työskentelevä kolleganikin, mutta useimmiten joudun esiintyvässä työssäni kuljettamaan isohkoa rekvisiittamäärää mukanani ja tarvitsen siihen auton.

Minulla on oma, parikymmentä vuotta vanha bensakäyttöinen auto – siis huonoin mahdollinen valinta päästöjen kannalta pitkille ajomatkoille eri puolilla Suomea.  Toisaalta se on tässä tapauksessa minulle taloudellisesti paras, koska en kuoleta siitä velkaa, saan korjautettua sen edullisesti itsenäisessä pienpajassakin ja siihen mahtuu parinkin eri esityksen lavastus ja tekninen kalusto. Lisäksi en ole riippuvainen latauspisteistä, joita haja-asutusalueilla on vielä vähän.

Pyrin ketjuttamaan keikkani niin, että pääsen paikasta A paikkaan G mahdollisimman suoraan ja välietapit eivät lisää kokonaismatkaa. Majoittumisessa suosin pieniä palvelutarjoajia, perhehotelleja ja B&B-paikkoja.

Käytän rekvisiitan valmistukseen ja rekvisiittana usein kierrätysmateriaaleja ja teetän esityksessäni tarvittavat nuket ja rekvisiitan sekä äänimaiseman kulttuurialan pienyrittäjillä. Synergiaetu tästä on valtava, tutustun uusiin tekotapoihin, saan dramaturgisia ideoita ja työllistän alan spesifejä ammattilaisia.

Valmiiseen tilaan

Kulttuuriosuuskunta Kiito toteuttaa syksyllä Kulttuurirahaston tuella Kulttuuripaletti-nimisen hankkeen Tampereen lähitoreilla, joissa teemme taidetyöpajoja nukke- ja esineteatterin, musiikin, valokuvauksen ja kuvataiteen alalta. Nämä on tarkoitettu lähitorien kävijöille ja vapaaehtoistyöntekijöille, jotka etupäässä ovat ikääntyneitä tamperelaisia.

Koska meillä ei ole omaa työtilaa osuuskuntana, jalkaudumme sinne, missä työskentelytila on valmiina. Tässä toteutuu monikin kestävän kehityksen periaate: säästämme energia- ja ylläpitokustannuksissa, mutta lisäämme olemassa olevien tilojen käyttöastetta ja voimme hyödyntää niissä olevaa teknistä kalustoa, vaikka osuuskunnassa meillä on yhteiskäytössä projektori ja valkokangas.

Tuotamme työpajoja, joiden avulla ihmisen osallisuus vahvistuu iästä riippumatta ja hänen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointinsa ei ainakaan heikkene. Tässä hankkeessa pyrimme työllistämään myös ainakin yhden maahanmuuttajataustaisen henkilön.

Toinen Kiidon työryhmän syksyllä toteuttama hanke Naamiohuvit kattaa työpajoja lapsille Nokian kaupungissa yhdessä MLL:n toimijoiden kanssa. Siinä hankkeessa käytetään kierrätysmateriaaleja vaikkapa naamioiden valmistuksessa. Lapset oppivat oman työnsä kautta, miten kierrätys tuottaa käyttökelpoista materiaalia askarteluun ja käsitöihin. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Projekti ehkäisee kiusaamista, vahvistaa minäkuvaa ja tuottaa esittävän taiteen perusteita läpikäydessään teatteri-ilmaisun osaamista.

Sovelluksen arvoisia

Kulttuuriosuuskunnat ovat Suomessa hajallaan, mutta puurtavat samoilla aihealueilla eri puolilla maata. Itse näkisin, että olisimme oman digitaalisen sovelluksen arvoisia. Se kokoaisi tiedot kaikista kulttuuriosuuskunnista samalle alustalle. Haluaisin parilla napinpainalluksella nähdä, mitä missäkin päin Suomea tehdään ja suunnitellaan ja minkä alan ammattilaisia osuuskunnissa työskentelee. Näin välttyisimme ehkä päällekkäisiltä tukihakemuksiltakin.

Digitaalinen sovellus helpottaisi yhteydenpitoa ja vertaistuen ja –arvioinnin saantia vaikkapa oman teatteriesityksen tai näyttelyhankkeen osalta. Tämä olisi vahvasti osuuskuntatoiminnan nykypäivää. Ja kestävää, osuuskuntatyöntekijän identiteettiä vahvistavaa kehitystä.

Anne Välinoro

Kirjoittaja on toimittaja-ohjaaja, käsikirjoittaja ja Kulttuuriosuuskunta Kiidon työntekijä Tampereelta

Tutustu tästä vielä Kulttuuriosuuskunta Kiidon omaan kestävään kehitykseen sitoumukseen, joka on osa Pellervon osuustoiminnan yhteistä kattositoumusta.

 

Jaa artikkeli

Lue myös

Emme tiedä miten vastuullista osuustoiminta on

Osuuskunnista puhutaan arvopohjaisina yrityksinä, jotka tuottavat kestävää hyötyä jäsenilleen. Ne ovat merkittäviä alueellisen elinvoiman lisääjiä; työllistävät ja investoivat Suomeen. monet suuret osuuskunnat ovat vastuullisuudessa edelläkävijöitä ja brändivertailussa yritysten brändit menestyvät. Mutta mikä tästä liittyy osuustoiminnalliseen yritysmuotoon? Mitkä ovat niitä vain osuuskunnille ominaisia piirteitä, jotka erottavat ne muista yritysmuodoista? Onko sellaisia? Näistä teemoista keskusteltiin Pellervolla 13.syyskuuta osuustoimintayritysten vastuullisuudesta ja viestinnästä vastaavien kanssa.

Mikä merkitys demokratialla oikeastaan edes on – yhteiskunnassa tai osuuskunnassa?

Demokratiaa ajatellaan usein lähinnä välineenä. Se on menettelytapa, jolla saadaan kansan tai ainakin enemmistön tahto selville ja parhaassa tapauksessa toteutettua. Huono systeemi, mutta ei olla parempaakaan keksitty, kuten tavataan sanoa. Todellisuudessa demokratia pitää sisällään jotain paljon syvällisempää osallisuuden tunteesta yhteisöllisyyteen. Sellaista mikä on ehkä unohdettu myös demokratiakouluiksi aikoinaan kutsutuissa osuuskunnissa.

Yhteisöexit – Mitä jos perustajat myisivät alustansa käyttäjille?

Maailmalla on esimerkkejä yrityksistä, joiden valtava menestys on tapahtunut asiakasomisteiseksi muuttumisen myötä. Voi olla että ilmiö yleistyy. Ajatuksen ympärille onkin muodostunut muutama vuosi sitten käynnistynyt “yhteisöexit” (exit to community) liike joka pyrkii tekemään tämänkaltaisista omistajanvaihdoksista suositumpia, etenkin teknologiayhtiöiden perustajien parissa. Sen lisäksi että yhteisöexit voisi olla ratkaisu moniin teknologiayhtiöiden ongelmiin, jotka kumpuavat niiden perinteisesti osakeyhtiömuotoisesta omistusmallista, se voisi myös ratkaista haasteita, jotka liittyvät osuuskuntamuotoisten yhtiöiden perustamiseen toimialoille, joilla ne ovat perinteisesti olleet harvinaisia.

Vastuullisen osuustoimintayrityksen tulisi edistää kunnianhimoista yritysvastuulainsäädäntöä

Yritysten win-win strategat, joiden ajatellaan luovan sekä voittoa omistajille että samalla ratkaisevan ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, on pitkälti osoittautuneet toimimattomiksi. Vastuullinen toiminta ei aina ole taloudellisesti kannattavaa. Tämä korostaa lainsäädännön merkitystä. Vastuullisten osuustoiminnallisten yritysten olisikin hyvä nähdä itsensä myös poliittisina toimijoina, jotka osallistuvat kestävyysongelmien ratkaisuun myös lainsäädäntöön vaikuttamalla.