Osuustoiminnalla sosiaalista vastuullisuutta, entä sosiaalisia innovaatioita?

Ainakin osuuskuntaväki on sitä mieltä, että osuustoiminta on ollut alusta asti yhteiskunnallista yrittäjyyttä – kuten tänä päivänä yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen tähtäävää yrittämistä kutsutaan. Vanhassa ”yksinkertaisessa” maailmassa ongelmat olivat konkreettisia, ja osuustoiminta osoittautui niistä moniin erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Mikä mahtaa olla tilanne, kun maailman väitetään monimutkaistuneen, ja ongelmien sen myötä?

Vaikka ongelma olisi otsikkotasoltaan maailmanluokkaa, saattaa ratkaisu siihen olla kovinkin suoraviivainen. Mielenkiintoinen esimerkki on Osuustoimintalehdessä 5/2021 esitelty saamen kielten tulkki- ja kääntäjäosuuskuntahanke. Kyseessä ei ole enempää tai vähempää kuin ihmisoikeuksista, vähemmistökielisten kielellisistä oikeuksista ja niiden toteutumisesta. Käytännössä kyse on siitä, saavatko yksilöt ja julkisyhteisöt kielipalveluja, kun ne niitä tarvitsevat. Vastuullisuutta on, että ongelma ratkaistaan, ja tässä ovat alueen kunnat olleet aloitteellisia. Liikkeelle on laitettu osuuskunnan perustaminen palveluita tuottamaan.

Lähitalous tarvitsee osuuskuntia

Tulkki- ja kääntäjäosuuskunta-aloite on mitä suuremmassa määrin sitä, mitä tarkoitetaan uudella käsitteellä lähitalous*. Alueella on tulkki- ja kääntäjätehtäviä jo tekeviä ja niihin sopivia henkilöitä, ja heillä halu lähteä toimimaan omaan asuinseutuun ja yhteisöön kiinnittyneessä yrityksessä. Yrityksen tuottamat palvelut, yrityksen työllistävyys ja taloudellinen tuotos tulevat paikallistalouden hyödyksi. Sosiaalinen vastuullisuus toteutuu monin tavoin.

Toinen näkymä sosiaaliseen vastuullisuuteen on työntekijöiden asema. Erityisesti alustataloudessa on havaittu epäkohtia työn tekijöiden sosiaali- ja ansioturvan suhteen. Heidän työoikeudellinen statuksensa on tulkittu eri tavoin eri maissa ja tilanteissa – joskus heidät katsotaan yrittäjiksi, toisinaan itsensä työllistäjiksi, ja joskus työsuhteisiksi työntekijöiksi. Alustatyöntekijöiden tilanne on niin hälyttävä, että Euroopan Unioni on antanut asiasta direktiiviä ennakoivan aloitteen.

Aitoa vastuullisuutta vai valetta?

Aloitteessa on huomioitu myös osuuskunnat, joiden katsotaan edistävän hyviä työolosuhteita ja -ehtoja sekä tuomaan alustatyöntekijät sosiaaliturvan piiriin. Tätä näkökulmaa on ajanut erityisesti Euroopan tuotanto- ja palveluosuuskuntien liitto CECOP. Miten tulevaa direktiiviä sitten sovelletaan jäsenmaissa, onkin toinen juttu. Jo meillä Suomessa on ennakoitu, että kansallinen lainsäädäntö tulee vaikeuttamaan direktiivin keskeisten tavoitteiden toteuttamista. Eurooppalaisen työosuuskuntaliikkeen piirissä on myös huolestuttu, että syntyy ns. valeosuuskuntia, jos osuuskuntamalli katsotaan direktiivin soveltamisessa tekniseksi tavaksi toteuttaa työntekijöiden osallisuutta alustatalouteen.

Suomessa alustatyöhön liittyen on keskusteltu ns. työsuhdeolettamasta, tai työnantajaolettamasta, tarkoittaen alustatyön olevan lähtökohtaisesti työsuhteista ja alustan työnantaja. Lähtökohta on vastuullinen ja kannatettava, mutta kovin yksiulotteinen tulkinta tästä voisi kenties vaikuttaa voimakkaastikin alustatalouden toimintaedellytyksiin. Alustaosuuskuntia on syntynyt mm. ruokalähettitoimintaan Euroopassa, ja ensimmäiset aloitteet etenevät myös Suomessa. Alustatyöntekijät osallistava, kilpailukykyinen ja menestyvä osuuskunta olisi oiva vastuullisen yritystoiminnan liiketoimintamalli.

Kumpi oli ensin, vastuullisuus vai osuuskunta…

Edellä on pohdittu, että osuuskunta voidaan johtaa ratkaisuksi, kun pyritään vastuullisuuteen. Mutta entä voivatko jo olemassa olevat osuuskunnat olla kehittämässä uusia sosiaalisesti vastuullisia ratkaisuja, sosiaalisia innovaatioita? Entä osuustoimintaliike yhdessä? Halutaanko näitä tehdä itse ja integroida omaan toimintaan? Entä mahdollistaa, tukea ja kannustaa muita toimijoita, kenties uusia osuuskuntia? Tämän ei tule olla velvoittava taakka osuuskunnille, jotka jo nyt tekevät vaikuttavaa työtä jäsentensä eduksi ja tuottavat taloudellista hyötyä koko yhteiskuntaan. Mutta pohdittavaksi, maailma ei ole vieläkään valmis.

Jarmo Hänninen

Kirjoittaja on Osuustoimintakeskus Pellervon yritysneuvonnan kehittämispäällikkö, Euroopan tuotanto- ja palveluosuuskuntien liiton CECOP:in hallituksen jäsen ja koordinoi Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO:ssa neuvonta- ja ohjauspalveluita

*) Euroopan Unioni käyttää Yhteisötalouden toimenpideohjelman (Social Economy Action Plan) valmistelussa termiä lähi- ja yhteisötalous. Yhteisötalouteen katsotaan kuuluvat yhdistykset, säätiöt, osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt. Lähitalous kuvaa taloudellisen toiminnan kiinnittymistä paikallis- tai lähiyhteisöön, korostaen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia.

Jaa artikkeli

Lue myös

Mikä merkitys demokratialla oikeastaan edes on – yhteiskunnassa tai osuuskunnassa?

Demokratiaa ajatellaan usein lähinnä välineenä. Se on menettelytapa, jolla saadaan kansan tai ainakin enemmistön tahto selville ja parhaassa tapauksessa toteutettua. Huono systeemi, mutta ei olla parempaakaan keksitty, kuten tavataan sanoa. Todellisuudessa demokratia pitää sisällään jotain paljon syvällisempää osallisuuden tunteesta yhteisöllisyyteen. Sellaista mikä on ehkä unohdettu myös demokratiakouluiksi aikoinaan kutsutuissa osuuskunnissa.

Yhteisöexit – Mitä jos perustajat myisivät alustansa käyttäjille?

Maailmalla on esimerkkejä yrityksistä, joiden valtava menestys on tapahtunut asiakasomisteiseksi muuttumisen myötä. Voi olla että ilmiö yleistyy. Ajatuksen ympärille onkin muodostunut muutama vuosi sitten käynnistynyt “yhteisöexit” (exit to community) liike joka pyrkii tekemään tämänkaltaisista omistajanvaihdoksista suositumpia, etenkin teknologiayhtiöiden perustajien parissa. Sen lisäksi että yhteisöexit voisi olla ratkaisu moniin teknologiayhtiöiden ongelmiin, jotka kumpuavat niiden perinteisesti osakeyhtiömuotoisesta omistusmallista, se voisi myös ratkaista haasteita, jotka liittyvät osuuskuntamuotoisten yhtiöiden perustamiseen toimialoille, joilla ne ovat perinteisesti olleet harvinaisia.

Vastuullisen osuustoimintayrityksen tulisi edistää kunnianhimoista yritysvastuulainsäädäntöä

Yritysten win-win strategat, joiden ajatellaan luovan sekä voittoa omistajille että samalla ratkaisevan ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, on pitkälti osoittautuneet toimimattomiksi. Vastuullinen toiminta ei aina ole taloudellisesti kannattavaa. Tämä korostaa lainsäädännön merkitystä. Vastuullisten osuustoiminnallisten yritysten olisikin hyvä nähdä itsensä myös poliittisina toimijoina, jotka osallistuvat kestävyysongelmien ratkaisuun myös lainsäädäntöön vaikuttamalla.

Yritysten luotava nyt strategioita, joilla ei tähdätä jatkuvaan kasvuun

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on alettu yhä laajemmin keskustella siitä, miten jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista yrityksillekään. Uudehko ajattelutapa on nDegrowth-talous, josta on käytetty suomennoksia kuten kohtuutalous, ei-kasvu tai negatiivinen kasvu. Se tarkoittaa vapaaehtoista talouden koon rajoittamista, ympäristön ja luonnonvarojen talouskasvulle asettamien rajojen tunnistamista ja pyrkimystä pois sokeasta uskosta talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteyteen.