Osuustoiminnan voi nähdä perheiden yritystoimintana. Kotitaloudet ja pienyritykset liittoutuvat osuustoimintayrityksen kautta saavuttaakseen jotain suurempaa: parempaa asemaa kuluttajana ja vanhempaa selkänojaa yritystoiminnalle. Perheiden turva ja tulevaisuus on osuustoiminnan luja tavoite – ja äiti on tietysti osuuskauppavalistuksessa nähty perheen sydämenä.
Niinpä onkin houkuttelevaa pohtia, mitä yhtymäkohtia on perheyrittäjyydellä ja osuustoiminnalla. Paljonkin, sillä yritysmallit menevät taloudessa lomittain. Mitä uusia näkökulmia tästä avautuisi osuustoimintamallin kehittämiseen?
Kansainvälisen perheyritysakatemian (IFERA) vuoden 2014 pääkonferenssi järjestettiin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa 24.-27.6.2014. Konferenssin teemana oli ”perheyritysten sisäinen ja keskinäinen yhteistoiminta.” Konferenssin pääjärjestäjä oli professori Iiro Jussila, joka toimii Lappeenrannan yliopistossa osuustoimintajohtamisen lahjoitusprofessorina. Tarkoitus oli nostaa uusia avartavia näkökulmia esiin.
Niitä löytyikin. Osoittautui, että osuuskuntamallia käytetään kyllä perheyrittäjyyden työkaluna. Mitenkään yleisesti tunnettu asia tämä ei kuitenkaan näyttäisi olevan. Tutkijatkin olivat osin monien uusien ajatusten edessä.
Minulla oli mahdollisuus olla konferenssissa mukana ja kirjoitin kokemuksistani raportin. Siihen voit tutustua ohessa.
IFERAn puheenjohtajan Sanjay Goelin sanoin konferenssin tarkoitus oli laajentaa mielikuvitusta, terävöittää ajatuksia ja lisätä tietoa. Tässä tehtävässä konferenssi onnistui hyvin. Myös osuustoimintatutkimukseen avautui uusia näkökulmia.
Sami Karhu
Toimitusjohtaja
Pellervo-Seura ry
Raportti: Perheyrittäjyystutkimuksen yhtymäkohtia osuustoimintatutkimukseen