Osuuskunta voi nousta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, kun valtio haluaa siirtää hyvinvointivaltion toimintoja kansalaisten vastuulle. Monet tulikokeet kestänyt osuustoiminta voi olla ratkaisu modernin yhteiskunnan kysymyksiin.
Historian ja Yhteiskuntaopin opettajien liitto, SOK ja Pellervo järjestivät yhdessä Muuttuva yhteiskunta -koulutuksen opettajille huhtikuun puolessa välissä Helsingissä. Yksi päivän puheenvuoroista oli Itä-Suomen yliopiston johtamisen professori Anu Puusan esitys osuustoiminnan kehityksestä ja roolista hyvinvointiyhteiskunnan rakentumisessa.
Puusa toi opettajien tietoisuuteen, mitä osuustoiminta on, millainen rooli sillä on yhteiskunnassa sekä miksi sitä on tärkeä opettaa ja kertoa kouluissa nykyistä enemmän.
Opettajilla on tärkeä rooli tiedon jakajina, sillä Puusa uskoo, että nykyajan muutoksissa osuustoiminta voi nousta jälleen uuteen arvostukseen, jos sen mahdollisuuksista oltaisiin paremmin tietoisia.
“66 prosenttia suomalaisista tuntee osuustoimintaa huonosti tai ei lainkaan. Nuoret eivät välttämättä tiedä, että tämä on yritysmuoto, mutta he ovat kiinnostuneita yhteisyrittäjyydestä. Kun he oppivat aiheesta lisää, he usein kysyvät, onko tämä liian hyvää ollakseen totta”, Puusa kertoo.
Yhteiskunnan selkäranka
Puusa on tutkinut osuustoimintaa, kirjoittanut siitä tietokirjan sekä toimii Pellervon ja kansainvälisen Cooperatives Europen hallituksissa. Hän työstää myös väitöskirjaa aiheesta.
Osuustoiminta on ihmisten välistä yhteistoimintaa, joka vaatii toimiakseen tuottavaa ja tehokasta liiketoimintaa, mutta sen ytimessä on muitakin arvoja kuin voiton maksimointi.
Osuustoiminta on ollut selkäranka monille paikallisille toiminnoille, jotka ovat rakentaneet oikeudenmukaisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa.
Puusa korostaa, että nykyajassa demokratiaa haastetaan monelta kantilta. Samalla digitalisaatio ja individualismi ovat etäännyttäneet ihmisiä toisistaan. On kuitenkin havaittavissa paluuta ja kaipuuta yhteisöllisyyden arvostamiseen.
“Meillä on olemassa yritysmuoto, joka ylläpitää demokratian ideaalia. Sitä kannattaa tukea.”
Perusta on kunnossa
Vuonna 1844 Rochdalessa, Englannissa, perustettiin kankureiden ja muiden työläisten yhteinen osuuskauppa, josta työläiset saivat kohtuuhintaisia elintarvikkeita. Osuustoimintaliike syntyi vastauksena teollistuvan maailman lieveilmiöihin. Tavoite oli saada oikeudenmukaisempia toimintamalleja työläisten elämään. Rochdalesta ovat peräisin kansainvälisen osuustoiminnan periaatteet, jotka ovat muuttuneet vain vähän vuosien saatossa. Kansainvälisen osuuskuntajärjestön sääntöjä on muutettu historian mittaan vain kolme kertaa.
“Perusta on kunnossa. Tämä puhuttelee ihmisiä yli ajan”, Puusa kertoo.
Suomessa juuret johtavat maatalouteen. Hannes Gebhard perusti Pellervo-Seuran vuonna 1899 edistämään suomalaista osuustoimintaa. Leipomo, mylly tai kylän yhteinen kirkkovene saattoi olla osuuskunnan yhteisomistusta.
Osuustoimintalaki tuli Suomen suurruhtinaskuntaan vuonna 1901. Kun Saksan yhdistyminen muutti suurvalta-asemia, Venäjän imperialistinen ajattelu vahvistui.
Gebhard uskoi, että kansan yhtenäisyyttä, elämisen edellytyksiä ja taloudellisen tilanteen paranemista sekä oman elämänsä hallinnan keinoja vahvistamalla ja kansan sivistämisellä vahvistetaan identiteettiä sortovaltaa vastaan. Se antoi voimaa vastustaa venäläistämispyrkimyksiä. Osuustoimintaliikkeellä on ollut oma roolinsa siinä, että itsenäisyys saavutettiin. Myös naisten äänioikeus juontaa juurensa osuustoiminnasta.
Anu Puusan mukaan suomalaisten arvoja mittaavissa barometreissa näkyy, että arvot ovat edelleen hyvin linjassa osuustoiminnan kanssa.
“Koko osuuskuntaliikkeen isoja tavoitteita on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. Vähävaraiset pääsivät nauttimaan skaalaeduista”, Puusa sanoo.
Osuustoimintaa ei tunneta
Tietoisuus osuustoiminnasta on laskenut vuosien saatossa. Syitä on monia.
Asenteet ovat muuttuneet. Osuuskuntia ei aina pidetä oikeana yritysmuotona, vaikka esimerkiksi Suomen suurin päivittäistavarakauppa S-ryhmä tai yksi eurooppalaisittainkin suurista pankeista, OP Pohjola, ovat osuuskuntia. Muita tuttuja nimiä ovat Metsäliitto ja Valio.
Suomessa, 5,6 miljoonan ihmisen maassa, on yli 7,5 miljoonaa osuuskuntaomistusta. Nämä ovat suomalaisten yhteistä ankkurivarallisuutta. Liiketoimintaa tehdään jäsenten ehdoilla.
“Mietin, tiedämmekö, että meillä on ääni ja valtaa vaikuttaa. Jos emme käytä sitä, omistajaohjaus ei toimi. Silloin annamme vallan harvojen käsiin”, Puusa toteaa.
Hän muistuttaa, että jos toiminta ei miellytä, siihen on mahdollista vaikuttaa toisin kuin pörssiyritykseen.
Yksi syy tietämättömyyteen on liiketalouden koulutuksessa: “Meillä on yksisilmäinen ajatus siitä, mitä liiketoiminta on. Osuustoiminnasta ei puhuta millään koulutusasteella. Yliopistoissa tätä mahdollisuutta ei tutkita tarpeeksi. Tiedettä pitäisi myös popularisoida”, Puusa sanoo.
Osuustoiminta vastaa moderneihin tarpeisiin
Paikallisten osuuskuntien hiipuminen johtuu myös hyvinvointivaltion kehityksestä. Monet toiminnot, jotka olivat toimineet paikallisesti osuuskuntien kautta, siirtyivät valtion hoidettavaksi.
Nyt valtio haluaa leikata kuluja monella rintamalla. Puusa uskoo, että osuustoiminnalla on jälleen kasvava tarve yhteiskunnassa.
“Osuustoiminnalla voi ratkaista ihmisten perustarpeita paikallisella tasolla. Se on testattu malli, jolla on selvitty monista tiukoista tilanteista”, Puusa sanoo.
Osuuskunta on matalan kynnyksen yritysmuoto. Osuuskuntien palveluksessa toimii Suomessa 100 000 työntekijää. Työosuuskunnan jäsen voi helposti kokeilla ideansa kannattavuutta ja kerätä muita ammattilaisia yhteen. “Mitä enemmän tieto osuustoiminnasta leviää, sitä enemmän se puhuttelee. Se on hyvä tapa työllistää itse itsensä”, Puusa toteaa.
Yleisökommenttien perusteella esimerkiksi vanhusten hoitaminen, useat asiantuntijapalvelut tai kiinteistöhuolto voisivat hyvin toimia osuuskunnan kautta. “Osuuskunnilla on leveät hartiat. Uskon, että menemme takaisin siihen suuntaan, että asioita aletaan ratkaisemaan paikallisella tasolla, jotka ovat pitkään olleet valtion vastuulla”, Puusa sanoo.
Teksti: Elina Hakola
Kuvat: Matti Ketola