OSUUSTOIMINTA-PIONEERINA Pellervo-Seuran perustaminen Pellervo ja keskusliikkeet Gebhardin luonne Osuuskassat Gebhard politiikassa Pienviljelijäin Keskusliitto Gebhardin viimeiset vuodet

Gebhardin luonne Gebhard vaati työtovereiltaan samanlaista uhrautumista ja kieltäytymistä kuin itseltäänkin. Hän oli reaalipoliitikko, joka ei hyväksynyt haihattelua. Gebhard oli paitsi innostuksen myös taistelun mies. Hänellä oli vastustamaton pakko nousta kaikkea sitä vastaan, mitä piti alhaisena tai vääränä, tai minkä katsoi olevan esteenä oikeiksi katsomiensa asioiden ajamiselle. Hän ärähteli usein alaisilleen, oli suhteessaan heihin patriarkaalinen ja halusi tuntea koko henkilökuntansa. Vaikka Gebhard tarvitsi työssään auttajia, on sanottu, että hänen ansiotaan oli, että hän löysi nämä auttajat ja voitti heidät puolelleen. Ja että nämä sittenkin ovat olleet vain auttajia. Hän sai rinnalleen miehiä, jotka edustivat suurinta asiantuntemusta eri aloilla, korkeinta sivistystä ja ylevää isänmaallista mieltä. Gebhard ei koskaan myöskään nostanut palkkaa Pellervosta. Gebhard nautti maalaisten suosiota. H änen puoleensa saattoi yksityinen pienviljelijä kääntyä hätäänsä valittamaan. Toisin oli kuitenkin niiden yritysten laita, joita oli Gebhardin mielestä hoidettu kelvottomasti. Hän ei myöskään sallinut kilpailua osuustoiminta-alalla, mikä aiheutti osaltaan sen, että Gebhardin oli yhä vaikeampi sopeutua ajatukseen uusista virtauksista ja uusista miehistä. Osuustoimintakenttä kriisissä Gebhard näki selvemmin kuin useammat muut, että kansaamme uhkasi sisäinen hajaannus liian suurten luokkarajojen, mutta varsinkin taloudellisen toimeentulon epätasaisuuden vuoksi. Hänen toimintaansa leimasi alkuvaiheessa sekä rohkea päättäväisyys että hämmästyttävä varovaisuus. Gebhard varoitti esimerkiksi kiirehtimästä liikaa osuustoimintayritysten perustamisessa, koska niiden pitää syntyä vähitellen kansan vakaumuksen kasvaessa niiden tarpeellisuudesta. Sama kiristynyt ilmapiiri, joka johti pian kansalaissotaan, vaikutti myös osuustoimintapiireissä. Edistysmieliseksi osuustoiminnaksi ilmoittautuneet vasemmistolaiset osuuskaupat eli Osuusliikkeet erosivat Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnasta ja perustivat keskuskaupakseen Suomen Osuustukkukaupan (OTK). Myös Pellervon sisällä oli erimielisyyksiä: vuonna 1912 Valion toimitusjohtaja F. M. Pitkäniemi vaati, että johtokunta järjestetään demokraattisemmalle pohjalle. Hän koki, että Pellervossa vallitsi Gebhardin johdolla valistunut despotismi. Pellervo oli myös edelleen hyvin kaupunkivoittoinen, kun vain puolet sen jäsenistä oli maalaisia ja nekin suurilta osin sivistyneistöä. Pitkäniemen mielestä järjestelmä oli liian senaattori-professorivaltainen. Gebhard jättää Pellervon Vuonna 1916 perustettiin Pellervo-Seuran neuvottelukunta, johon kuuluivat keskusliikkeet sekä pääosuuskuntaryhmien edustajat. Sovittiin, että mikäli valtionapu ei kattaisi seuran kuluja, keskusliikkeiden oli suoritettava kannatusmaksuja. Näin Pellervon tulevaisuus tuntui taatulta, mutta samalla se joutui keskusliikkeiden holhoukseen. Gebhard koki, että oltiin etäännytty liikaa osuustoiminnan alkuperäisistä ihanteista ”liikemiesmäisempään toimintaan”. Hän oli myös kyllästynyt alituisiin hyökkäyksiin sekä keskusliikkeiden ja maamiesseurojen kylmäkiskoisuuteen ja erosi 1917 Pellervo-Seurasta. Myöhempi kunnianloukkausjuttu Gebhardin ja Pitkäniemen/Valion välillä oli ruma juttu, joka osittain vei Gebhardin ennenaikaiseen hautaan. Riita oli alkanut mittavajauksista, joista Gebhard syytti Valiota, mutta syyt olivat syvemmällä, nimenomaan siinä, että Gebhardin Pitkäniemeä kohtaan tuntema ihailu oli vähitellen muuttunut pieneksi kateudeksi, kun Pitkäniemi peri niin vaivattomasti Gebhardin paikan Pellervon päänä. Oikeusjuttu rasitti koko perhettä. Vuosina 1918–20 Gebhard toimi Suomen valtion maatalousasiamiehenä Saksassa ja Skandinaviassa. Gebhard ja MTK:n perustaminen Ensimmäinen maailmansota oli häirinnyt normaalia talouselämää ja maassa vallitsi tarvike- ja työvoimapula. Gebhard kutsui koolle maataloustuottajien edustajia maaliskuussa 1917 ja jo toukokuussa perustettiin maataloustyönantajien keskusliitto maanviljelijöiden avustamiseen työriidoissa. Toisaalta kaivattiin myös tehokkaita parannuksia maataloustyöväen oloihin, jotta he viihtyisivät ammatissaan. Tätä varten perustettiin Maatalouspoliittinen järjestö, josta myöhemmin tuli Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto. Gebhard herätti ajatuksen myös maanviljelijäväestölle tarkoitetusta kaupunkilehdestä. Kulttuuripoliittinen lehti päätettiin perustaa 1916 ja se alkoi ilmestyä 1917. Lehti ei kuitenkaan menestynyt ennen kuin 1920-luvulla, kun MTK otti sen haltuunsa.