OSUUSTOIMINTA-PIONEERINA Pellervo-Seuran perustaminen Pellervo ja keskusliikkeet Gebhardin luonne Osuuskassat Gebhard politiikassa Pienviljelijäin Keskusliitto Gebhardin viimeiset vuodet

Pienviljelijäin Keskusliitto Pellervosta erottuaan Gebhard vietti vuodet 1918–20 ulkomailla, koska oli väsynyt kaikkeen Suomessa. Hän oli pettynyt monessa asiassa ja haki perspektiiviä, mielenrauhaa sekä uutta työhalua. Gebhard oli omistanut suuren osan elämästään Suomen maakysymyksen ratkaisuun. Hän oli tärkeässä roolissa suuren maareformin ja vuoden 1918 torpparivapautuksen järjestämisessä. Torpparien itsenäistämistä tärkeämpi oli kuitenkin tilattoman väestön sijoittaminen. Tilattomia oli yhtä paljon kuin maanvuokraajia ja myös kaupunkien ongelmat johtuivat pitkälti tästä. Vuoden 1922 Lex Kallio ja pakkoluovutusperiaate oli johtanut siihen, että torpparivapautuksen jälkeen tilat olivatkin liian pieniä. Tilojen oli oltava elinkelpoisia, muuten vain menetetään torpparietuja ja saadaan velkaantuneen pienviljelijän vaikeudet. Maamiesseurat eivät enää riittäneet asian ratkaisijoiksi, tarvittiin toisaalta lisää osuuskuntia, mutta myös oma järjestö. Gebhard julkaisi vuonna 1922 kirjan Pienviljelys Pohjoismaissa ja alkoi puuhata omaa pienviljelijäjärjestöä. Esikuvana oli Tanskan pienviljelysliike. Gebhard joutui harvassa asiassa käymään niin sitkeää taistelua kuin tätä perustettaessa. Järjestö oli muka turha, koska samaa työtä tekeviä tahoja oli jo. Gebhard osasi kuitenkin lähestyä pienviljelijöitä luonnollisella tavalla, olihan hän yksi heistä. Pienviljelijäin Keskusliitto saatiin kuin saatiinkin perustettua heti vuonna 1922, alussa siihen kuului vain 31 yhdistystä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen se osoittautui nopeasti kasvavaksi liikkeeksi. Vuonna 1930 yhdistyksiä oli jo lähes 800.  Pienviljelijäin keskusliitosta tuli poliittisesti ja taloudellisesti varteenotettava tekijä. Gebhard jopa houkutteli ainoa tyttärensä Maiju Gebhardin pienviljelijöiden järjestötoimintaa. Vuoden 1932 lopussa liitolla oli 48 täysipäiväistä neuvonta- ja valistustyötä tekevää, joista Maiju Gebhard oli yksi. Pulavuosina Gebhard moitti maanviljelijöitä nyrpeydestä teollisuutta kohtaan ja muistutti teollisuustyöväestön merkityksestä maataloustuotteiden ostajina. Hän oli oppinut arvostamaan myös muita elinkeinoja ja niiden merkitystä kansantaloudelle. Gebhard vastusti myös kieltolakia.