OSUUSTOIMINTA-PIONEERINA Pellervo-Seuran perustaminen Pellervo ja keskusliikkeet Gebhardin luonne Osuuskassat Gebhard politiikassa Pienviljelijäin Keskusliitto Gebhardin viimeiset vuodet

Osuuskassat Osuuskassat olivat Gebhardin sydäntä ehkä lähinnä. Osuustoiminta kaipasi pääomaa ja muuta kautta sen hankkiminen olisi käynyt pienviljelijälle erittäin vaikeaksi. Gebhard käytti tässä Saksan esimerkkiä: siellä oli tehty lyhyessä ajassa loppu koronkiskonnalle ja osuuskassojen tukemana ja ohjaamana oli saatu aikaan suurimittainen maanviljelijöiden yhteistoiminta maataloustuotteiden ja – tarvikkeiden kaupassa. Osuuskassat olivat myös talonpoikien sivistyslaitoksia, kun niiden kautta opittiin osuuskassanhoitajaksi ja luottamusmieheksi. Osuuskassoissa vallitsi tiukka valvonta ja toimintapiirit olivat suppeita. Osuuskassan piti olla myös kiinteässä yhteydessä käytännön elämään. Lainojen käytöstä oltiin tarkkoja: tuli suunnitella kuunnolla ja käyttö tarkastettiin, lainoja myönnettiin myös vain tuotantoa lisääviin tarkoituksiin. Jo vuonna 1900 Pellervossa päätettiin, että osuuslainarahasto oli saatava mahdollisimman pian hyvään alkuun, jotta osuustoiminta muilla aloilla voidaan saada edes aikaan. Heti kun osuustoimintalaki tuli voimaan 1901 perustettiin Osuuskassojen Keskuslainarahasto, OKO. Ennen kuin maassa oli ainuttakaan osuuskassaa. Tämä johtui olosuhteiden pakosta, sillä jotta osuuskassat pääsevät alkuun, paikalliset luottolaitokset maalla tarvitsivat välttämättä keskuslaitosta. OKO perustettiin siis nimenomaan pienviljelijöitä varten. Keskuslainarahasto alkoi onneksi saada valtioavustusta ja itsenäisyyden aikana OKO oli käytännössä osuustoiminnan rahoittaja. Vuodesta 1920 alkaen se sai myös alkaa ottaa vastaan talletuksia yleisöltä, mikä johti siihen, että vuonna 1932 Suomessa oli jo melkein 1400 osuuskassaa. Osuuskassoista tuli vertaansa vailla olevia tuotannonedistäjiä.