Opiskelin 80-luvulla Viikissä maatalousteknologiaa, jossa yhtenä kurssina oli työoppi. Teknologiaan sopivasti työoppi tarkasteli tekemistä mekaanisena suorituksena. Sieltä jäi mieleen muutamia oppeja:

  1. Työsuoritus on sarja peräkkäisiä vaiheita, jotka ovat mitattavissa. Havainnoimalla ja kellottamalla saadaan vaiheelle normikesto, jota voidaan käyttää työn suunnittelussa. Kun työvaiheet pannaan peräkkäin, voidaan laskea yksittäiselle työsuoritukselle normiaika. Niinpä akunkenkien puhdistukselle ja tiskikoneen tyhjennykselle voidaan laskea normiaika.
  2. Apuaika: tätä tarvitaan sen takia, että työsuoritukset eivät tapahdu optimaalisesti ilman virheitä ja häiriöitä. Lisäksi apuaikaa tarvitaan työsuorituksen valmisteluun ja lopetukseen. Tyypillisesti apuaika on 30 % normiajan päälle.
  3. Työn joutuisuus: tämä on yksilöllinen tekijä, ihmiset kun ovat erilaisia. Joutuisuutta voidaan parantaa kannustavalla palkkauksella.

Työoppi opetti paljon – ainakin teoriassa. Aikaa ei kannata käyttää väärin, koska se on arvokasta. Työn tuottavuutta voi kehittää, kun seuraa tekemisiään. Se on vähän sama kuin rahankäyttö. Usein yllättyy, mihin rahat menevät. Niin on ajankin kanssa. Apuaikaa voi kutistaa ja taas tekemisen tuottavuus paranee.

Loppuvuoden kiireissä, kun maailma pitää saada jouluksi valmiiksi, asiat kasaantuvat yksityiskohtien sekamelskaksi. Homma alkaa aamusta: koiran vienti ulos räntäsateeseen, tsekkaus onko kahvinkeitin ladattu (ei ole, olisi pitänyt tehdä valmiiksi illalla), ovatko sukat ja paidat valmiina (pyykissä/silittämättä), kännykkä valmiina (pimennyt, ei ladattu), silmälasit tallessa (hukassa ja eivät löydy hämärässä ilman silmälaseja; olivat jääneet eilisen takin taskuun, löytyvät iltapäivällä kotiin tullessa) jne. Töissä aamu jatkuu siltä osin suunnitellusti, että normikellotettu aamukahvi hoituu 4:ssä minuutissa. Tulostin ei sitten toimikaan, kun reititin on hajonnut (kaikki apuajat käyttöön ja lainataan seuraavaltakin päivältä osa!).

Joulunaluskiireitä ei selvästikään ole kellotettu riittävästi. Miksi asiakkaiden joulutervehdykset tuppaavat jäämään viime tinkaan? Alkuvuoden kalenteri täytyy hallitsemattomasti, mihin laittaisin toiminnan suunnittelupalaverin (ai niin, sehän olisi pitänyt suunnitella jo lokakuussa…).

Yritin kerran (apuajalla) laskea aamutoimien vaiheiden määrää (ilman häiriöitä, normiperiaatteella). Pääsin helposti yli 50 vaiheeseen. Ei ihme, että peilin edessä joskus ahdistaa… ;)

Pitäisikö joulu kellottaa ja normittaa, ettei tulisi jouluähky? Vai onko sittenkin parempi noudattaa runoilija Heli Laaksosen neuvoa? Siitä runo alla.

Hyvää, rauhallista ja levollista joulua lukijoille!

Kummottos viätetä hiano joulu

JOULUPATJA (by Heli Laaksonen)

  1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial
  2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
  3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
  4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.
  5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
  6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
Jaa artikkeli