Onko euro ainoa arvo sote-palveluissa?

Hyvinvointialueet ovat tilanteessa, jossa hoitojonot pitenevät, henkilökunnan saatavuus heikkenee ja rahoituksen alijäämät kasvavat. Näiden akuuttien ja kroonistuneiden ongelmien ratkaiseminen vaatii enemmän kuin pelkkää taloudellista tasapainoilua. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat elintärkeitä, aina ennaltaehkäisevästä työstä hengenpelastukseen. Siksi on syytä kysyä: onko raha ainoa arvo, jolla näitä ongelmia ratkotaan?

Keskustelu tuntuu nyt keskittyvän ainoastaan taloudellisiin reunaehtoihin eikä tilaa jää terveydenhuollon arvo- ja periaatekeskustelulle.

1950–1980-luvuilla Suomeen rakennettiin laaja sairaala- ja terveyskeskusverkosto, joka toi terveydenhuollon lähelle ihmisiä. Nyt olemme tilanteessa, jossa tätä verkostoa puretaan, ja samalla sosiaali- ja terveydenhuollon kriisi syvenee. On aiheellista pohtia, millaisia säästöjä palvelupisteiden laajamittainen lakkauttaminen tuo – ja mitä se maksaa palveluiden saatavuudessa ja kansalaisten luottamuksessa julkiseen terveydenhuoltoon.

Toimivia ratkaisuja tarvitaan, jotta hoitojonot saadaan purettua ja ennaltaehkäisevä toiminta vahvistettua. On syytä miettiä myös uusia toimintamalleja, kuten osuuskuntia. Osuuskunnat voivat tarjota paikallisesti räätälöityjä, kustannustehokkaita palveluja, koska niiden toiminta perustuu jäsenten tarpeisiin, ei voiton maksimointiin. Tällaiset mallit voivat tuoda kaivattua joustavuutta ja innovatiivisuutta sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että omatoimisuus ja perheiden vastuu ovat kasvussa, kun julkisten palvelujen saatavuus heikkenee. Vakuutuspohjainen terveydenhuolto voi tuoda helpotusta joillekin, mutta se jättää väistämättä osan väestöstä vaille riittävää turvaa. Siksi julkisen puolen palveluiden saavutettavuus ja luottamuksen säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuus ei voi rakentua yksinomaan taloudellisten säästöjen varaan. Tarvitaan laajempaa näkemystä, jossa raha on yksi tekijä, mutta ei ainoa. Palveluiden laatu, saatavuus ja inhimillisyys ovat arvoja, jotka on pidettävä keskiössä, kun tulevaisuuden ratkaisuja suunnitellaan.

Mari Kokko
Pellervon toimitusjohtaja

Jaa artikkeli

Lue myös

Osuustoiminta Suomen itsenäisyyden rakentajana

Kun Suomi saavutti itsenäisyytensä vuonna 1917, maa oli taloudellisesti ja sosiaalisesti varsin haavoittuvainen. Koko kansan osallistuminen hyvinvoinnin rakentamiseen oli välttämätöntä, ja osuustoiminta tarjosi tähän erinomaiset työkalut.

Kesä-Suomen infra nojaa yhteisomistajuuteen

Kesä on aktiivista aikaa eri puolilla Suomea, ja se tuo esiin monia maaseudun yhteisöllisyyden piirteitä. Monet palvelut, kuten juokseva vesi, laajakaista ja tiet, ovat eri lailla yhteisön omistamia ja ylläpitämiä kuin kaupungeissa.

Yritysten rooli järjestöjen ja tapahtumien kumppanina kasvaa

Vapaaehtoissektorin ja yritysten välinen suhde on muutoksessa. Monet sote-sektorin, kulttuurialan ja urheilutoiminnan toimijat ovat perinteisesti olleet riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Valtion ja kuntien talouden säästöt vaikuttavat näiden toimijoiden toimintaan merkittävästi.

Hanna Muukka: Yhteiskunnalliset haasteet vaativat yhteisötaloutta

Ruokaläheteille elämiseen riittävä palkka itse omistetun alustan kautta, yhteiskäyttöautot naapureiden kanssa ja kohtuuhintaista hoivapalvelua kotiovelle myös haja-asutusalueella. Kuulostaako haihattelulta? Nämä ovat esimerkkejä yhteisötaloudesta, jolla voisi olla merkittäviä - mutta toistaiseksi liian vähän hyödynnettyjä - mahdollisuuksia kestävämmän ja oikeudenmukaisemman talouden rakentajina Suomessa ja koko EU:n alueella.

Tilaa uutiskirje