Avauspuhe
Pellervon Päivä 2018

Valtuuskunnan puheenjohtaja, kauppaneuvos Seppo Rytivaara
Osuustoimintakeskus Pellervo

Radisson Blu Royal, Helsinki 11.4.2018

 

Hyvä Pellervon Päivän 2018 väki,

Suuresti tervetuloa osuustoiminnan yhteiselle foorumille. Olemme otettuja siitä, että saavuitte paikalle ja haluatte viettää päivän kanssamme. Kuten aina, Pellervon foorumit ovat asiaa. Ne ovat myös tutustumista muihin ihmisiin ja heidän ajattelutapoihinsa. Siinä saattaa omakin ajattelu jalostua, mutta voi myös saada toiset ihmiset ymmärtämään omia vaikuttumia. Uskon, että sitä kautta löytyy myös järkeviä reittejä eteenpäin. Käsitykseni mukaan osuustoimintajohtajan tehtävänä on tunnistaa jäsenistön tarpeet, hakea keinot niiden toteuttamiseen ja rakentaa yritykselle yhteiskunnallinen pelipaikka, jossa harjoittaa yhteiskuntavastuullista liiketoimintaa.

Pellervon Päivä 2018 keskittyy vastuulliseen yritystoimintaan, jota osuustoiminta on kyllä pyrkinyt edistämään. Voi myös kysyä, että onko osuustoiminta nyky-yhteiskunnassamme ainoa vastuullinen toimija vai tulevatko muutkin yritykset tälle tontille ja vievät mahdollisen kilpailuetumme? Haluamme myös tarkastella omaa toimintaamme kriittisesti: ovatko vastuullisuus ja tehokkuus vastakohtia ja johtaako ”liika vastuullisuus” tehottomuuteen? Jos niin olisi, myöskään osuuskunnan jäsenen etu ei toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla? Johtaako ”liian vastuullinen” liiketoiminta pääomien tehottomaan käyttöön, niin kuin on väitetty?

Vastausyritykseni menee osuustoiminnan alkuajatuksiin. Osuustoiminta syntyi vastareaktiona pääoman liian suureen valtaan suhteessa työhön ja raaka-aineeseen. Osuustoiminnan idea on ollut tasapainottaa tuotannontekijöiden saamat korvaukset. Kaikki saavat osansa, mutta mikään ei saa sitä toisen kustannuksella. Pääoma ei voi olla ilmaista. Siitä tulee pitää huolta. Työ tarvitsee palkkansa tai työvoima elää huonosti. Raaka-aineen tuottajan tulee saada osansa, jotta pienviljelijä ja suurempikin tilallinen voi harjoittaa ammattiaan. Tämä tasapainon hakeminen on osuustoiminnassa ikuista eikä lopullista harmoniaa voine koskaan saavuttaa. Pyrkimys hyvään ja kilvoittelu kohtuuden saavuttamiseksi on oikeastaan osuustoiminta-aatteen lopputuote.

Nähdäkseni samaan tähtää yritysten yhteiskuntavastuu-keskustelu, joka on ollut voimallista 2000-luvulla. Puhutaan yritysvastuun taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä ulottuvuuksista. Erikseen on haluttu nostaa esiin myös eettinen ulottuvuus.

Kokemuksemme voisi tiivistää siihen, että välillä sosiaalista vastuuta on korostettu osuustoiminnassa niin paljon, että osuustoimintayritysten talous on mennyt retuperälle. Joskus taas taloudellista vastuuta on korostettu niin, että jäsenet eivät ole meinanneet pysyä kyydissä. Tasapainon saavuttaminen on taitolaji ja johtamissuoritus. Osuuspankeissa, joista itselläni on kokemus, tämä on merkinnyt mm. asiakaskäyttäytymisen muutoksen ja uusien digitaalisten palvelukanavien rakentamisen rinnalla tuskaisia konttorien lopetuksia. Kylmä pankkimies kyllä ymmärtää konttorien sosiaalisen merkityksen, mutta kun kaikkiin asiakaskanaviin panostaa luopumatta kaikesta vanhasta tai kannattamattomasta, niin talous niiaa epämukavasti.

Taloudelliseen vastuuseen kuuluu myös suoraselkäinen veronmaksu omaan yhteiskuntaan, jossa toimitaan ja johon tukeudutaan. Tästä onkin tullut erinomainen erottautumistekijä suomalaisille osuustoimintayrityksille. Me emme ketkuile.

Ympäristövastuuseen osuustoiminta on käsittääkseni herännyt samassa tahdissa kuin muukin ihmiskunta. Emme ole edellä emmekä jäljessä. On kaikkien yhteinen hanke pelastaa yhteinen maapallomme.

Eettisessä vastuussa meitä velvoittaa oma aatteemme: ihmisiä ja eläimiä on kohdeltava kelvollisesti. Tosin ajatuksen viemisestä reaalielämään nousee monta painotusta.

Osuustoiminnan globaalit 1800-luvun aatefilosofiasta nousevat arvot antavat meille vankan perustan rakentaa talouselämää. Perusarvot eli omatoimisuus, omavastuisuus, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus puhuttelevat tutkitusti myös osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden seitsenmiljoonaista jäsenistöä. Niin myös rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu ja muista ihmisistä välittämisen eettiset arvot. Kun näitä todella pysähtyy ajattelemaan, niin ne ovat vallan mainio lähtökohta ja betoninen perusta rakentaa osuustoimintataloa. Ajatuskaan ei harhaile konsulttioppien ja talouselämän muotioikkujen maailmassa. Mutta vielä tarvitaan liikkeenjohtamisen arkkitehdit suunnittelemaan talo perustusten päälle. Ja lopulta jäsenistö, joka osaa talossa elää, modernisoi sitä ja pitää sitä kunnossa.

Osuustoiminnan tehtävä on olla edelläkävijä. Meidän tulee toimia niin, että olemassa olevat yritykset uudistuvat aina ajassa tyydyttääkseen jäsenistön muuttuvat tarpeet. Meidän tulee toimia myös niin, että uusia osuustoimintayrityksiä syntyy uusien tarpeiden ympärille.

Pellervon valtuuskunta hyväksyi viime vuoden joulukuun kokouksessa yhdistykselle uuden strategian.  Meillä oli strategiatyössä korkeatasoinen asiantuntijajoukko pohtimassa muuttuvaa toimintaympäristöä ja osuustoiminnan haasteita. Nostan sieltä esiin muutaman keskeisen ajatuksen, joita asiantuntijat kehottivat meitä pohtimaan, jotta kauan eläisimme menestyksellä maan päällä. Huomaatte, että tässä tulee enemmän hyviä kysymyksiä kuin varsinaisia vastauksia.

  1. Mitkä ovat digitalisaation vaikutukset? Sehän antaa mahdollisuuden luovien yhteisöjen ja maailmankylän rakentamiseen, eikö niin? Digitalisaatio osuu kuin nenä päähän myös osuustoimintaan. Mutta mitä toisaalta merkitsee digitaalinen distruptio? Olemmeko kyllin notkeita, vai niitä, joita vielä notkeammat pyyhkäisevät talouselämän kartalta?
  2. Miten kuntien, maakuntien, kansallisvaltion, EU:n ja maailmanlaajuiset kehityskulut huomioidaan? Vaikka osuuskuntien omistama liiketoiminta voi olla kansainvälistä, osuuskunnat jäsenyhteisöinä ovat edelleen kansallisia. Mitä tällä saavutamme ja mitä suljemme pois? Miten kansalliselta pohjalta toimivat yrityksemme loppupeleissä menestyvät kansainvälisesti toimivien suuryritysten kilpailussa?
  3. Tehokas toiminta, riittävä pääoman tuotto ja kyky tarjota aitoja jäsenetuja ovat tietysti avaimia osuustoimintayritysten menestymiseen. Jäsenhyöty ei ole kuitenkaan jatkossakaan vain rahaa, vaan se voi olla edelleen myös perimmäisistä arvoista huolehtimista.
  4. Ehkä eniten meille jäi korviin soimaan erään asiantuntijan kommentti: ”Pitää olla älyttömän hyvää johtamista. Pitää olla valmiuksia ja valveutuneisuutta”. Muuten pyyhkäistään sivuun. Tässähän se ydin mielestäni on. Osuuskunnan jäsenten, hallinnon ja johdon kyvykkyyttä toimintaympäristön seuraamisessa ja riittävien toimenpiteiden läpiviennissä ei voi korvata mikään.

Hyvä yleisö, vielä jokin ajatus Osuustoimintakeskus Pellervosta. Kuulitte aivan oikein. Meillä on siis uusi nimi. Selitän hieman sen taustoja.

Uudessa strategiassa Pellervon perustehtävä ei muutu. Se on edelleen osuustoiminnan edistäminen. Pellervon kalevalainen varsin vahvaa traditiota kantava nimi säilyy. Nimessä halutaan kuitenkin aiempaa vahvemmin tuoda esiin se, että kyseessä on nimenomaan osuustoimintajärjestö. Aamupäivällä pidetty vuosikokous hyväksyi meille uuden nimen ”Osuustoimintakeskus Pellervo ry”.

Uusi strategia painottaa osuustoiminnan yhteistä edunvalvontaa. Juuri edunvalvonnan tehostaminen on ollut hyvin merkittävä syy siihen, miksi Pellervo on saanut uusia jäseniä. Jatkossa tulemme olemaan yhteydessä entistä enemmän heihin, joilla on valtaa päättää osuustoimintayritysten toimintaedellytyksistä kotimaassa ja kansainvälisissä verkostoissa.

Strategia painottaa jäsenten yhteistyötä osuustoiminnallisen ja keskinäisen liiketoimintamallin tunnetuksi tekemisessä laajasti yhteiskunnassa. Tarkoitus on samalla lisätä myös Pellervon tunnettuisuutta ja nostaa järjestöä uudella tavalla esiin aiempaa enemmän. Nämä tavoitteet kulkevat käsi kädessä.

Osuustoimintakeskus Pellervo kehittää edelleen toimintaansa osuustoiminnan laaja-alaisena palvelu- ja kehityskeskuksena. Tämä pitää sisällään myös uusien osuuskuntien palvelut.

Osuustoiminnan järjestöllinen yhdentyminen on ottanut viime aikoina merkittäviä askeleita.  Viime vuonna ja tämän vuoden alussa mukaan tuli useita S-ryhmän osuuskauppoja. Myös lisää osuuspankkeja liittyi mukaan. Kun Osuuskunta Tradeka liittyi viime marraskuussa Pellervoon ja Helsingin Osuuskauppa Elanto liittyi tämän vuoden alussa Pellervon Taloustutkimuksen jäseneksi, voimme todeta vuosisadan kestäneen osuustoiminnan järjestöllisen jaon päättyneen.

 

Kehityskulku oli melkoinen päätepiste kolmelle viimeiselle Pellervon strategiakaudelle, jotka ajoittuvat 15 vuodelle vuosille 2002-2017. Asetimme tavoitteeksi rakentaa sellainen Pellervo, jonka jäsenet haluavat, ja saada koko osuustoiminta saman pöydän ääreen pohtimaan menestystekijöitämme. Toivotan uudet jäsenet lämpimästi tervetulleeksi Pellervon piiriin.

Tällainen myönteinen kehitys antaa meille voimaa myös uuden strategian läpivientiin.

Hyvä yleisö!  Ensimmäiset Pellervon Päivät pidettiin vuonna 1900 uudella ylioppilastalolla. Päivien julkilausuttuna tarkoituksena oli ajaa yhteisellä tilaisuudella osuustoiminnan ideaa ja samalla oppia oloista eri puolilla maata. Lähes 600 ihmistä saapui tuolloin paikalle. Monet eivät olleet koskaan käyneet Helsingissä. Avustavat ylioppilaat johdattivat kukin oman maakunnan väen ainakin kirkkoon, Säätytalolle, Senaatintorille Aleksanteri II:n patsaalle ja Helsingin yliopiston eläinkokoelmia ”ihmettelemään”, kuten Pellervo-lehti kirjoitti. Meillä on täällä tänään paikalla maakuntien ylioppilaita Viikistä, mutta tilanne on vuodesta 1900 muuttunut niin, että Helsinki taitaa olla tuttu jo meille kainuulaisillekin.

 

Pellervon Päivän idea on edelleen kestävä ja alkuperäinen: osuustoiminta-aate ja sen käytännön ilmenemismuodot, uusin tieto ja kokemus, usein vuolasta kehumista ja joskus hellästi paketoitua itsekritiikkiä. Aina kuitenkin aimo annos verkostojen luomista. Tänään toivoakseni painottuu se, mitä osuustoiminnassa pitää korjata. Toivon selkeää puhetta ja kannanottoja! Olette kaikki tervetulleita Pellervon Päivään 2018, maan vanhimpiin kuuluvaan vapaan kansanlaisyhteiskunnan instituutioon!

 

Jaa artikkeli