Osuuskuntien Keskusjärjestö Pellervo ry
Lausunto
Asia: VN/21764/2024
Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) hallinnonalan toimijoiden strategiset painopisteet, toimialat ja osaamiskeskittymät
Mitä riskejä ja/tai mahdollisuuksia näette siinä, että ministeriö ja sen hallinnonalan toimijat valitsevat selkeitä painopistealueita toiminnan vaikuttavuuden tehostamiseksi?
Painopistealueiden valinnan riski on, että se kaventaa innovaatiot ja kasvun harvoille tässä ajassa tunnistetuille toimialoille, jolloin kyky menestyä muuttuvassa maailmassa heikkenee. Lisäksi tiukoilla painopistealuevalinnoilla voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia niiden toimialojen osalta, jotka eivät valikoidu painopistealueiksi.
Lisäksi toiminnallisena on riskinä, että yksittäinen ministeriö valitsee elinkeinoelämän painopistealueet. Ne tulisi määritellä koko hallituksen yhteisessä dokumentissa kuten hallitusohjelmassa. Näin voisi saada vaikuttavuutta ja tulisi huomioitua potentiaalia eri toimialoilta.
Painopistealueiden määrittely luo myös mahdollisuuksia nostamalla keskusteluun ja päätöksentekoon poikkihallinnollisesti mihin tulisi kohdentaa voimavaroja.
Hallinnonalan toimijoiden strategiset painopisteet, toimialat ja osaamiskeskittymät kokonaisuudessa tulee tunnistaa erilaisten yritysten joukko eri toimialoilta valintaa tehtäessä. Kehitystyötä tehdään erikokoisissa eri toimialoilla toimivissa yrityksissä.
Tulee tunnistaa myös erilaisia yritystoiminnan muotoja ja niiden rooli. Yksi yritysten toimintamuoto on osuuskunta. Osuuskunnat edustavat merkittävää osaa Suomen yrityskentästä, ja niiden rooli taloudellisen toiminnan ja yhteisöllisen hyvinvoinnin edistäjinä on huomattava. Osuuskuntien toimintaperiaatteet, kuten jäsenlähtöisyys ja demokraattinen päätöksenteko, tuovat lisäarvoa koko yrityskenttään. Lisäksi yrityskentässä vahvistuu toiminnan yhteiskunnallinen ja arvolähtöinen tavoite.
On myös huomioita erilaisten alueiden potentiaali. On tärkeää hyödyntää koko Suomen tarjoama mahdollisuus.
Mitkä ovat mielestänne kriittisimmät (esim. kolme) painopistealueet, joihin TEM:n hallinnonalan toimijoiden tulisi erityisesti kohdentaa palvelu- ja rahoitustarjontansa?
Painopistealueita määritellessä on tärkeää, että mahdollista valintaa tehtäessä tarkastellaan laajasti eri toimialojen mahdollisuuksia sekä aiemmin hyväksyttyjä tai valmistella olevia strategioita sekä käydään vuoropuhelua poikkihallinnollisesti.
Puuttuuko ehdotuksesta joitain keskeisiä painopistealueita Suomen osaamisen, vahvuuksien ja globaalin kysynnän näkökulmasta, johon TEM:n hallinnonalan tulisi keskittää tekemisensä huomioituna vallitseva geopoliittinen tilanne?
Elintarviketeollisuus, palvelut ja luovat alat ovat lohkoja, jotka olisi perusteltua nostaa ne esille.
Elintarviketeollisuudella on keskeinen huoltovarmuusrooli. Sen lisäksi alalla on kasvupotentiaalia tuotekehityksen ja viennin myötä. Palvelutoimialan kehittäminen puolestaan voi parantaa työllisyyttä ja uusien palveluinnovaatioiden syntyä. Yksi lohko palvelualalta on matkailu, jota olisi hyvä huomioida painopistetyössä. Luovien alojen kirjo on laaja peliteollisuudesta kulttuuritoimijaan. Toimialan kehittymismahdollisuuksia kuvataan mm. TEM julkaisu 48:2020 Luovan alan tiekartta.
Onko teidän arvionne mukaan tunnistettavissa merkittävää katvealuetta julkisten toimijoiden palvelu- ja rahoitustarjonnassa (suhteessa esimerkiksi kilpailijamaiden vastaavaan tarjontaan)? Jos, niin minkälainen rahoitusinstrumentti tai palvelumuoto puuttuvat?
Eri yritysmuodot samalle viivalle
Julkisen yritysrahoituksen työkalut ovat tällä hetkellä osin yhtiömuotoon sidottuja. Lisäksi käytännöt ovat kaavamaisia, eivätkä tunnista eri yhtiömuodoissa tai erilaisten omistajien tekemään liiketoimintaa samalla tavoin. Julkinen yritysrahoitus ja muut kehittämistyökalut tulee muuttaa ja käyttää niin, että ne ovat kaikenlaisen yritystoiminnan käytössä. Yhtiömuoto ei saa olla poisrajaava kriteeri. Yksi esimerkki toimintamuodon mukaisesta rajauksesta on osuuskuntien poissulkeminen Finnveran PK-takauksesta.
Osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten on usein vaikea saada julkista rahoitusta, koska rahoitusinstrumentit on suunnattu ensisijaisesti osakeyhtiöille. Tämän korjaamiseksi tulisi kehittää erityisiä rahoitusvälineitä, jotka huomioivat eri yritysmuotojen erityispiirteet.
Yhdessä yrittäminen yksinyrittäjyyden sijaan
Yksinyrittäjyys on yksi työn ja yrittäjyyden muoto. Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen ohella vähintään yhtä tärkeää olisi tiimiyrittäjyyteen kannustaminen. Kasvu ja työntekijöiden palkkaamisen kynnys on huomattavasti matalampi, kun yrityksessä työskentelee useampi yrittäjä. Tiimiyrittäjyys myös tuo yritykseen monipuolisempaa osaamista. Tiimiyrittäjyys on tyypillinen piirre yhteiskunnallisille ja start up –yrityksille. Ajatusta ja toimintatapaa tulisi laajentaa kaikkeen yrittäjyyteen. Osuuskunta toimintamuotona soveltuu erinomaisesti yhdessä yrittämiseen ja nykyisellään alihyödynnetty.
Tiimiyrittäjyyden edistämiseksi tulisi luoda ohjelmia ja tukirakenteita, jotka helpottavat usean yrittäjän yhteisen yritystoiminnan aloittamista ja kehittämistä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi tiimiyrittäjyyteen suunnatut rahoitusinstrumentit ja neuvontapalvelut.
Omistajanvaihdoksissa välineet erilaisiin siirtymiin
On useita tapoja toteuttaa yrityksen omistajanvaihdos. Yksi on työntekijöiden osuuskunta. Omistajanvaihdos työntekijöiden osuuskuntien kautta säilyttää työpaikat ja turvaa yritystoiminnan jatkuvuuden. On edistettävä tämän toteuttamistavan tunnettavuutta yritysneuvonnassa, rahoittajien ja verottajan toimissa.
Yritysten hallinnollinen taakka kasvaa
Yritysten hallinnollisen taakan keventäminen, normin purku ja sääntelyn sujuvoittaminen ovat asioita, jotka tulee olla päätöksenteon arvioinnissa kiinteästi mukana. Uutta sääntelyä syntyy erityisesti vastuullisuus- ja kestävyysraportoinnin osalta.
Vastuullisuuslainsäädäntö on lisääntynyt ja lisää vaatimuksia yrittäjille ja yrityksille datan keräämiseen. Nykytilan haaste on, ettei eri toimien ja toimijoiden välillä ole riittävästi koordinaatiota. On määriteltävä yhdessä mitä vastuullisuusdataa kerätään ja raportoidaan, jottei tehdä päällekkäistä työtä. Esimerkiksi ruokaketjun osalta tulisi katsoa kokonaisuutta. Yhteiset standardit auttaisivat niin alkutuotantoa kuin koko ketjua.
