– Olette perustaneet… siis minkä? osuuskunnan?
Näin kysyi tuttavaltani hänen entinen työtoverinsa. Asialle ei pidä ainakaan nauraa. Monelle suomalaiselle osuuskunta on tuntematon yritysmuoto. Osuuskunnan tehtävä on harjoittaa taloudellista toimintaa, jotta se voi jakaa etuja jäsenilleen. Työntekijöiden omistamassa osuuskunnassa etu on yhtä kuin työpaikka.
Voiko osuuskunta olla työtön? Kysymys on outo, jos sen ymmärtää kirjaimellisesti.
Kuvitellaanpa tilanne, että kaikki osuuskunnan jäsenet alkavat odottaa, että joku toinen hankkii työt Silloin unohtuu, että työnantaja olemme me itse. Mehän omistamme tämän osuuskunnan! Voi käydä, että töitä ei osuuskunnalle heru, se on työtön. On käynyt niin kuin sadussa porsaasta, ankasta ja kissasta, jotka kyllä halusivat syödä kanan tekemän leivän mutteivat ponnistella leivän tekemiseksi.
Osuuskunnan jäsen ei voi olla vapaamatkustaja ja ajatella, että jostakin se työ tipahtaa. Ei, vaan hän itse osallistuu töiden hankintaan ja siten kantaa kortensa yhteiseen osuuskuntakekoon. Se on vähän kuin olisi yrittäjä, mutta yrittämistä tehdään yhdessä toisten jäsenten kanssa. Se palkitsee eri tavalla kuin tavallinen palkkatyö ja enemmän kuin yksinyrittäminen.
Elämme hankalaa aikaa maamme työelämässä. Kaikilla ei ole työtä. Ongelma on vakava. Isotkin vakaat yritykset ovat jakaneet irtisanomislappuja. Osa työtä vaille jääneitä on perustanut osuuskunnan ja työllistävät sillä tavoin itsensä. Hatunnosto heille.
Osuuskunta on joustava tapa tehdä työtä yrittäjämäisesti, myös osa-aikaisesti. Yhteiskuntamme tarjoaa työttömyysturvaa, joka auttaa pääsemään pahimman ylitse. Ei ole itsetarkoitus, että osuuskunta perustetaan työttömyysturvan säilymiseksi. Tämä ei varmastikaan ole ollut lainsäätäjänkään tarkoitus.
Lopullinen tavoitehan on, että jokainen voi elää työllänsä.
…………
Uusi blogini ”Karilta irti” arvioi ja kummastelee arjen asioita, usein osuustoimintaa. Lujalla, mutta lempeällä otteella. Toivon jatkokeskustelua aiheesta tällä palstalla ja varsinkin jokapäiväisessä työssä.
