Yhteiskunnallinen yrittäminen on päivän sana. Euroopan komissiota myöten on herätty edistämään vaihtoehtoa perinteiselle pelkästään voiton maksimointia ajavalle yritysmallille. Eikä luonnollisesti mikään ihme, kun ottaa huomioon yhä vieläkin vellovan finanssikriisin. Nyt on tilausta toisenlaiselle ajattelulle. Erityisesti nuoret ovat kiinnostuneita työstä ja yrittämisestä, jonka perimmäisenä motiivina on jokin muu kuin pelkkä raha.

Myös osuuskuntien suosio on alkanut viime vuosina kasvaa johtuen tästä samasta ajattelutavan muutoksesta ja kun puhutaan yhteiskunnallisesta yrittämisestä, osuuskunnat ovat vahvasti mukana keskustelussa. Mutta missä määrin osuustoiminnan ja yhteiskunnallisen yrittämisen välille voi vetää yhtäläisyysmerkit?

Euroopan komissio määrittelee yhteiskunnallisen yrittämisen (social entrepreneurship) seuraavasti: ”Yhteiskunnallinen yritys pyrkii palvelemaan yhteisön intressejä voiton maksimoinnin sijaan. Ne ovat usein luonteeltaan innovatiivisia palveluiden ja tavaroiden tarjoamisessa sekä tuotantotapansa ja rakenteensa puolesta. Ne työllistävät usein yhteiskunnan heikoimpia jäseniä ja parantavat näin yhteisöllisyyttä, työllisyyttä sekä vähentävät yhteiskunnan eriarvoisuutta.”

Ilman muuta monen osuuskunnan kohdalla tämä määritelmä sopii kuin nenä päähän. Ja ensimmäinen lause toiminnan ihmislähtöisyydestä on tietenkin jokaisen osuuskunnan ydin. Mutta jos määritelmää ymmärretään myös täydellisenä osuustoiminnan kuvauksena saattaa saada hieman yksipuolisen kuvan. Kun halutaan korostaa sitä, että osuuskunta on yksi tasa-arvoinen yritysmuoto muiden joukossa, joka on joustava ja sopii moneen eri tarkoitukseen, sen linkittäminen vain ja ainoastaan yhteiskunnalliseen yrittämiseen voi olla harhaanjohtavaa. Varsinkin niille, joille osuuskuntamuoto ei ole niin tuttu.

Tässä yhteydessä on hyvä kuitenkin huomioida suomalaisen ja kansainvälisen keskustelun sävyerot. Suomalaisessa määritelmässä yhteiskunnallinen yritys ”vaikuttaa liiketoiminnallaan positiivisesti yhteiskuntaan. Pääroolissa on ihmisten ja ympäristön hyvinvointi ja toimintatapa on kohtuullinen ja reilu.” Määritelmä on paljon laajempi ja se voisi – tai ainakin pitäisi olla – sanasta sanaan minkä tahansa osuuskunnan määritelmä. Toisaalta voisi kysyä myöntäisikö yksikään yritys, että se ei toimi tai ainakin pyri toimimaan edellä olevan määritelmän mukaan. Nykymaailmassa jokaisen yrityksen on oltava yhteiskunnallinen yritys.

Kaikessa keskustelussa tuntuu kuitenkin korostuvan se, että yhteiskunnallinen yrittäminen nähdään yläkäsitteenä, jonka alle osuustoiminta asetetaan, kun todellisuudessa sen pitäisi olla juuri toisin päin. Osuuskunta on se yritysmuoto, jonka puitteissa voidaan harjoittaa monenlaista toimintaa mukaan lukien yhteiskunnallista yrittämistä.

Toki osuustoiminta kaikissa muodoissaan on yhteiskunnallista yrittämistä siitä näkökulmasta, että toiminnan lähtökohta on perimmiltään aina jokin muu kuin pelkkä rahan tekeminen. Mutta osuuskuntien on tuotava itseään vahvemmin esille ja viestittävä kaikille selkeämmin, että osuustoiminta voi olla paljon muutakin. Saattaa tuntua hiustenhalkomiselta, kun kaikki ollaan tässä loppupeleissä samalla asialla, mutta jos osuuskunnista halutaan nopeimmin kasvava yritysmuoto vuoteen 2020 mennessä, olisi suotavaa, että ihmiset oikeasti ymmärtäisivät mihin kaikkeen osuuskuntamuotoa voi käyttää.

Jaa artikkeli