Tuottajaosuuskunnilla ja niiden pääosin omistamilla osakeyhtiöillä on yksi selkeä etu muihin yrityksiin verrattuna: markkinoilta saatu raha jää osuuskuntaan ja sen jäsenille. Se ei valu kolmansille osapuolille, esimerkiksi ulkomaisille omistajille, jotka haluavat yrityksen voitosta osingot itsellensä. Osuuskunnassa tätä tarvetta ei ole, koska palautettavissa oleva ylijäämä maksetaan aina tuottajajäsenille.

Hinnan lisäksi palveluetuja

Tuottajan saama tilityshinta on konkreettisin ja tärkein jäsenarvoa luova tekijä. Maatilat ovat kasvaneet niin isoiksi, että yksikin sentti kilohinnassa merkitsee tuhansia euroja viivan alla. Siksi tuottajaosuuskunnan on oltava markkinoilla yhtä tehokas kuin kovin kilpailijansa. Pelkkä hintakilpailu johtaa lyhytjännitteisyyteen, koska markkinatilanteet vaihtelevat.  Tuottajaosuuskuntien on pitkäjänteisesti ja monipuolisesti palkittava osuuskuntaan sitoutuvaa jäsentä, suhdanteista riippumatta.

Tuottajaosuuskunnan palveluilla on merkittävä rahallinen arvo.  Tuotteiden keruuta tiloilta sekä niiden jalostusta ja markkinointia pidetään Suomessa helposti itsestään selvyytenä. Monet tuottajaosuuskunnat myyvät tai välittävät tuotteita ja palveluja jäsenilleen. Maitotankit, rehut, tarvikkeet ja neuvontapalvelut ovat tästä hyviä esimerkkejä. Niiden rahallinen etu markkinahintoihin verrattuna on huomattava.

Jäsenosuudelle korkotuottoa

Yksi esimerkki jäsenarvon tuottamisesta on osuuskunnan maksama osuuspääoman korko. Monilla jäsentiloilla osuuspääoman määrä on korkea ja kasvava, jolloin maksetun koron määrä on tuhansia euroja. Osuuksien merkitsemisestä voi myös olla verotuksellista etua: ensinnäkin osuuspääoman korko on osin matalasti verotettua. Toiseksi osuuskunnan osuudet nostavat tilan nettovarallisuutta jopa enemmän kuin osuuspääomaa on maksettu, minkä ansiosta suurempi osa tilan verotettavasta tulosta siirtyy ansiotulosta pääomatuloksi. Tästä on etua sillä edellytyksellä, että tilan verotettava tulo on niin korkea, että ansiotulojen veroprosentti ylittää pääomatulon veroprosentin. Näillä tekijöillä on jo merkitystä tilan talouteen.

Kasvavat jäsentilat tarvitsevat kumppanin

Tuottajaosuuskunnan jäseniä tulisi palkita sellaisista asioista, joihin hän itse pystyy yritystoiminnassaan vaikuttamaan. Tilan kehittäminen ja kasvattaminen on yrittäjyyttä. Jos sen seurauksena tila myy tuotteensa suuremmissa erissä ja osuuskunta saa siitä lisähyötyä, tulisi tätä lisähyötyä käyttää näiden jäsenten palkitsemiseen kohtuullisessa määrin. Tämä ei mielestäni ole ristiriidassa yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.

Palkitsemisen perusteet tulee aina olla avoimesti sovittuja. Palkitsemisen tarkoitus on, että sekä jäsenet että osuuskunta hyötyvät. Sen sijaan asioiden, joihin yrittäjä ei voi vaikuttaa, kuten suomalaisissa olosuhteissa tilan sijainti, ei tulisi olla palkitsemisen lähtökohta.

Kasvavat tilat joutuvat ottamaan riskejä. Osuuskunnan yksi tehtävä voisi olla auttaa jäsentiloja hallitsemaan investointeihin, yhtiöittämisiin ja rahoitukseen liittyviä riskejä. Niiden lisäksi isoilla tiloilla on tarvetta kovatasoiselle maatilan liikkeenjohdon erikoiskoulutukselle, jota osuuskunnat voisivat välittää jäsenpalveluna. Viime vuosien raju rakennekehitys maidontuotannossa on aiheuttanut tilakoon nopean kasvun. Siksi maito-osuuskuntien on nyt mietittävä ennakkoluulottomasti uusia jäsenpalveluratkaisuja.

Yhteisöllisyyden merkitys palaa

Osuustoiminnan perusominaisuus on yhteisöllisyys. Tämä on jäänyt monissa osuuskunnissa vähälle huomiolle. Yhteisöllisyys antaa voimavaroja pärjätä yrittämisen arjessa. Tuottajaosuuskuntien kasvaessa jäsenen ja osuuskunnan johdon etäisyys saattaa kasvaa. Tällöin vaarana on, että jäsenelle tulee tunne, että hän ei voi vaikuttaa osuuskunnan toimintaan. Hyvä jäsenviestintä on silloin tärkeää. Se pitää olla suoraan johdolta tulevaa. Sen lisäksi osuuskunnan hallinnon tehtävä on toimia viestijänä johdon ja jäsenistön välillä. Hyvin toimiva hallinto lisää sitoutumista osuuskuntaan, mutta heikosti toimiva vähentää sitä.

Kari Huhtala

Kirjoittaja toimii osuustoimintajohtajana Pellervo-Seurassa ja tekee väitöskirjaa tuottajaosuuskuntien hallituksista.

Jaa artikkeli