Liityin ensimmäiseen osuuskuntaani syksyllä 2004 kun Tiimiakatemialla aloitettuani perustimme tiimikaverieni kanssa Ideaosuuskunta Jofin. Pyöritimme firmaa opiskeluiden ajan reilut 3.5 vuotta, jonka jälkeen olen keskittynyt kehittämään seuraavaa yritystämme, joka tunnetaan tuotemerkistä Monkey Business. Firmassamme, jonka virallinen nimi on Monkey and Banana osk, on tällä hetkellä 7 jäsentä, ja kirjoitan tähän blogiin työntekijä-omistajan näkökulmasta pienessä asiantuntijatyötä tekevässä organisaatiossa. On ilo aloittaa bloggaaminen Pellervo Seuran blogissa, ja tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen yhdessä yrittämisen hyviä ja huonoja puolia. Aloitetaan ongelmista, joihin olen törmännyt.
Osuuskunnissa yhdessä yrittäessä on vaara, että vastuu erinäisistä tekemisistä ei personoidu kenellekään, vaan häviää yhteisön syövereihin. Tästä seuraa se, että asiat eivät etene. Seitsemän tasavertaista osuuskunnan jäsentä on tarpeeksi iso, jolloin voidaan helposti puhua meistä, eikä silloin jos vastuu on meillä vastuuta ole kenelläkään. Tämä pommi voidaan purkaa puhumalla suoraan ja sydämestä, mitä oikeasti ajattelee ja tuntee.
Esimerkki: Varo puhetta meistä, kun kritisoit jotain. Vaatii rohkeutta ja osaamista antaa suoraa palautetta kunnioittavasti ja rakentavasti. Se on kuitenkin tapa viedä asioita eteenpäin. Asioita ei pidä katsoa pitkään läpi sormien, vaan epäkohtiin tulee puuttua ajoissa. Tämän kanssa me olemme mokailleet, tarkoitan, emme me vaan minä olen mokaillut, antanut liikaa tilaa ja aikaa muuttaa käyttäytymistä, kun olisi pitänyt itse puuttua aiemmin.
Toinen ongelma, tai tässä tapauksessa voinee puhua haasteesta, on päätöksenteko. Alkuvaiheessa tekemisen vastuuttaminen on vaikeaa ja usein tekee mieli kertoa oma mielipide joka asiaan, myös niihin pieniinkin juttuihin. Ja silloin päätöksien tekeminen vie paljon aikaa kaikkien halutessa vaikuttaa. Kun osuuskunnan jäsenet toimivat hyvin yhdessä ja luottavat toistensa vahvuuksiin pystyvät he hyvin vastuuttamaan päätöksentekoa. Samoin vastuuta osataan ja uskalletaan kantaa, eikä ihan pienistä asioista kysytäkään työkaverin mielipidettä. Hyvin toimivassa osuuskunnassa ihmiset tekevät aloitteita ja vievät asioita loppuun.
Hengailu lienee syytä mainita myös. Olen törmännyt ongelmaan, että työkaverien kanssa viihdytään niin hyvin, että itse työt jää vähemmälle huomiolle. Katzenbachin ja Smithin mukaan tiimin muotouttaa yhdessä vietetty aika ja yhteiset suoritushaasteet. Oman kokemuksen perusteella voin sanoa että uuden projektin alussa on syytä viettää aikaa yhdessä myös epävirallisesti. Silloin oppii paljon toisista ihmisinä, kun tutustuu ihmisiin työntekijöiden takana, ja se auttaa tekemään töitä yhdessä. Niin sanotussa tiimiytymisvaiheessa on syytä viettää aikaa yhdessä, eli hengailla. Kuten Tiimiakatemian perustajalla Johannes Partasella on tapana sanoa, tehoton onkin tehokasta, eli alun tehoton hengailuvaihe mahdollistaa tehokkaan yhteistyön jatkossa. Tämä hengailuvaihe on mukavaa aikaa, ja vaara on että se jää päälle, eikä osuuskunnassa päästä tehokkaampaan työnteon vaiheeseen kuin esimerkiksi kassakriisin kautta. Hengailusta voi muodostua ongelma myös jos sitoutumisen ja osallistumisen taso vaihtelee osuuskunnan jäsenten välillä. Ratkaisu hengailuun on käydä osuuskunnassa läpi mitä itse kukin toiminnalta haluaa, kuinka paljon aikaa ja energiaa on valmis käyttämään sekä ehkä tärkeimpäinä, mitkä ovat yhteiset pelisäännöt minkä mukaan töitä tehdään yhdessä. Tällöin pelisääntöihin on helppo palata ongelmatilanteissa.
Entä positiivisten puolien TOP-3?
Erilaisuus. Olemme kaikki erilaisia ja kun saamme yhteistyön toimimaan, olemme yhdessä enemmän kuin mitä yksin voisin olla. Esimerkiksi meidän firmassa olen tänä syksynä tehnyt paljon töitä yhdessä Johanna kanssa. Johanna on välitön asioihin tarttuja, ja osaa organisoida asioita tehokkaasti. Hänen kanssaan minun on helppo keskittyä omiin vahvuuksiini, luovuuteen ja uusien konseptien kehittelyyn, sekä erilaisten työpajojen vetämiseen. Tatun kanssa toimiessani minusta tulee esiin hieman eri puolet. Tatulla on paljon virtaa, ja kehittelemme ideoita dialogisesti jolloin minun tehtäväni on yleensä koota ajatukset yhteen joko muistikirjaani tai tussitaululle. Jos Johanna on mukana, niin silloin yleensä muistiinpanot syntyvät samantien myös Google Driveen.
Kuinka hyvin sinä tunnet omat vahvuutesi? Entä tiimikaverien? Ja tuntevatko he sinut?
Auttaminen. Suosikkimääritelmäni tiimille liittyy auttamiseen. Edgar Scheinin mukaan tiimi on sellainen ryhmä ihmisiä, jotka osaavat auttaa toisiaan. Tarvitsen paljon apua, vaikka avunpyytäminen on minulle usein vaikeaa, enkä olisi yrittäjä ilman tiimiäni, Monkey Businesta. Minulla on myös toiminimi, joka nyt on onnellisesti pöytälaatikossa. Tein toiminimen kirjanpitoa aluksi itse, ja se tuotti minulle vaikeuksia. Olin laiska tarttumaan kirjanpitoon, ja verottaja alkoi kysellä missä mennään. Kirjeet kasautuivat toiselle puolelle pöytää ja toiselle kuittipino. Vaikka olin jo kirjanpitäjän siinä vaiheessa palkannut, niin ne materiaalit olivat vielä toimittamatta. Olin kertonut asiasta meidän viikkodialogissa useamman kerran, ja tiimikaverit huomasivat varmasti, että asia minua painoi. Kun tätä oli jatkunut jonkin aikaa, niin Henna ja Johanna ilmoittivat että nyt tulemme sinua auttamaan. Muistan elävästi kun avasin heille oven, ja väsyneenä mutta helpottuneena sanoin heille tervetuloa. Muutama tunti teimme yhdessä töitä keittiön pöydän äärellä, ja saimme asiat järjestykseen. Luottotiedotkin säilyivät, vaikka läheltä piti. Olen tiimilleni syvästi kiitollinen avusta tiukoissa tilanteissa, ja tuosta kirjanpitosotkusta selviämistä pidän yrittäjäurani eräistä käännekohdista.
Innostus ja yhdessä tekeminen. Osuuskuntakollegani Henna sanoi että hänen unelmansa oli se että saa pyöräillä aamulla toimistolle ja keittää kahvit. Voin allekirjoittaa ex-kollegani Jannen ajatuksen, että mahtavaa yhdessä yrittämisessä on se kun tulee aamulla töihin ja saa halaukset tai ylävitoset työkavereilta. Parhaita hetkiä todella on ne kun onnistumme yhdessä, ja tunnen että teemme saman asian puolesta töitä. Jaamme näkemyksen siitä mihin olemme menossa.
Huomaan kirjoitettuani, että kaikki negatiiviset jutut, liika hengailu, päätöksenteon hitaus ja kankeus sekä yksilön vastuun katoaminen nivoutuvat toisiinsa. Samoin listaamani yhdessä yrittämisen positiiviset puolet, yhdessä tekeminen ja innostus, erilaisuus ja vahvuuksien kautta työnteko sekä toisten auttaminen, ovat kuin saman kolmion eri sivua. Koen että ratkaisu sekä negatiivisten puolien eliminoimiseen ja positiivisten puolien vahvistamiseen on dialogi. Dialogi eli keskustelu ilman vastakkain asettelua alkaa kun puhut sydämestä, ja olet valmis olemaan kohtaamaan työkaverisi ihmisenä, olemaan hänen rinnalla niin iloisissa kuin surullisissa, innostavissa sekä ahdistavissa tilanteissa. Ehkäpä dialogi on seuraavan kirjoitukseni aihe, mutta sitä ennen olisi kiva jatkaa keskustelua teidän kanssanne siitä mitkä te koette yhdessä yrittämisen heikkouksiksi tai parhaiksi puoliksi?
Lukemista tiimeihin liittyen (englanniksi):
Edgar Schein: Helping (2009)
Jon R. Katzenbach & Douglas K. Smith: The Wisdom of Teams (2005)
